Viikonlopun purkupäivä

Viime perjantaina oli viimein edessä sellainen viikonloppu, jolloin ei ollut PAKKO tehdä jotain koko ajan.

 

Puuvajan luota löytyivät nämä:

 

 

 

Kesän ensimmäiset kanttarellit! En olisi uskonut niitä vielä löytäväni – niin vähän meilläpäin on satanut  alkukesän aikana. Osasin hakea, koska äiti oli raportoinut ensimmäisistä Atussa löytyneistä jo viime viikon maanantaina! Myös mustikat alkavat saada väriä. Miten mahtaakaan käydä jokavuotisessa sodassani rastaita ja sorsia vastaan. Ne kun tyhjentävät mustikat vuorokaudessa kun sille päälle sattuvat. Onkohan kellään vinkkejä?

 

Saunaa lämmittäessä istuttiin terassilla ihaillen ilta-aurinkoa tämän kanssa:

 

 

Sen ainoan kerran kun lähdin viikonlopun viettoon varaamatta mukaan vähintään puolta kiloa lankaa niin Noro loppui jo perjantai-iltana. Voi itku. Vaikka lauantaiaamuna käänsin taas kässäpussini nurin niin sieltä ei putkahtanut yhtään kerää lisää.

 

Lauantaiaamu valkeni pilvisenä, joten päätimme ryhtyä purkuhommiin. Purettiin pari vuotta rantaa rumentaneet vanhan laiturin osat. Homma oli yllättävän helppo ja saimme sen valmiiksi juuri ennen sadetta. Uusien perunoiden ja grillatun maksan jälkeen jatkoin purkupäivää kuunnellen Ainon tarinoita Kiinasta ja samalla purin tilausneuleen alkutekijöihin. Olin resorin jälkeen vaihtanut 3 mm 60 cm Prymmit 3 mm 60 cm Addeihin…piti olla 3½. Ilman puikkoja siis tämäkään työ ei edennyt.

 

Onneksi mukana on AINA sukankudin. Tällä kertaa joskus keväällä koolattu Trekking Undyed – joka on aloitettu ja purettu jo ainakin 4 kertaa. Jostain syystä se lanka ei puhuttele yhtään ja tartun siihen vain äärimmäisessä hädässä.

 

Saunan jälkeen ilta pimeni sateisena. Istuttiin terassilla ja kuunneltiin Hectoboxin levyt 6-4 ja tarinoitiin. Sukankudin vaihtui mökkikässyyn kun tuli liian pimeää kahden silmukan palmikkoonkin.

 

Sunnuntaiaamuna lähdimme Airistolle kaloja narraamaan pilkillä. Kalat olivat meitä ovelampia ja ahkerasta heittelystä huolimatta palasimme kotiin vain yhden (komean) ahvenen kanssa. Ainakin yksi meistä oli tyytyväinen. Sama yksi pyydysti muuten varmaan elämänsä ensimmäisen oikean hiiren ja söikin siitä todistettavasti ainakin osan! Kirjosieppolapset olivat viikon aikana lähteneet maailmalle, joten niistä ei Tassun massu onneksi täyttynyt.

 

Illalla oli tarkoitus lähteä kaupunkiin, mutta katselimme taivaalle ja totesimme että Turussa varmaan sataa… Vietimme ihanan aurinkoisen illan kerrankin ilman grillailua (eli herkuteltiin Juhannuksena tarjoamatta jääneillä juustoilla) ja lähdettiin vasta aamulla töihin aamu-uinnin jälkeen.