Missä on peukalo missä on peukalo?

Täällähän minä! Täällähän minä!

Lauantai-iltana sain ensimmäisen valmiiksi. Hiukanko olin ylppiä itsestäni!

Sunnuntaipäivä menikin tukkukierroksella Helsingissä. Pitää tunnustaa että tilattua tuli neljää väriä Noron Silkkisukkaa ja 100% pellavaista neulelankaa kahdeksaa väriä (ei ihan täydellistä punaista mutta mustaa kyllä) johon hurahdin tyystin jälleen kerran ajattelematta yhtään mahtaakohan se ketään muuta kiinnostaa... Puhumattakaan muista pienemminstä sortumisista. Taas löytyi myös muutama kilo sitä jo ammoin lopetettua Loftia. Tällä kertaa kirjavia. Lisäksi täydensin kirjontalanka- ja kangasvarastoani ja muuta tilpehööriä.

Matka meni lokoisasti kun sain vaan istua kyydissä naureskelemassa navigaattorin tädille, joka ei ollenkaan ymmärtänyt uutta moottoritietä. Se vaan kieputti karttaa ruudulla ja viiden kilometrin välein pyysi tekemään uukkaria. Onneksi uusi tie oli vaan osan matkaa - muuten olisi täti varmaan saanut mahahaavan. Ja minä tikuttelin sormikas kakkosta. Ja nyt ne on valmiit:

Eri paria ovat. Muutenkin kuin värin puolesta. Jokaisessa sormessa on eri määrä silmukoita kaikista tarkoista muistiinpanoista huolimatta.

Käytettyäni koko viikonlopun kaikki liikenevät hetket hirmuisen puikkohässäkän kanssa saan kirjattua tammikuun langankulutustilastooni huikeat 35g...

Tää oli ihan suunniteltua. Loppulangalle on jo kohde olemassa ja se ei oo sukka!

P.S. Myös langat on jo päätelty. Ainakin toisesta sormikkaasta:-)

Aurinkoinen päivä!

Taas kerran on sellainen päivä kun meikäläisellä sydän pakahtuu!

 

Yli vuosi sitten olin Teeteekauppiaiden jälleenmyyjätilaisuudessa, jossa julkistettiin vuoden 2008 Teetee-myymälä-äänestys. Unohdin jutun saman tien – ajattelin, ettei meikäläisen pikkuputiikilla ole mitään asiaa suurien ja kauniiden joukkoon. Eilen sain kirjeen, jossa kerrottiin että tulokset on netissä. Eipä tullut mieleenikään mennä katsomaan. Ajattelin et tulee vaan paha mieli…

 

Sitä suurempi riemu sitten koitti tänään, kun uteliaisuus voitti ja menin katsomaan tuloksia: Anjalin oli jaetulla neljännellä sijalla! Tassashtelin, nauroin, hihhuloin ja olin soikeana ilosta! Että joku on mun puotia käynyt äänestämässä? Mun pientä lankakauppaani keskellä Varsinaisen Suomen pientä tuppukylää (tai nykyäänhän se on Suursalo ja onhan se sentään Nokia-kaupunkikin).

 

Eka ajatus oli tietenkin että pitää soittaa äidille ja isälle! Karvinen (kyyneleet silmissään) kehotti rauhoittumaan ensin…Väitti kyyneleitä naurunkyyneleiksi – sen verran hassu kuulemma olin. Tassu ei ymmärtänyt syytä äiskän kummalliseen käytökseen ja alkoi varmuuden vuoksi kehrätä.

 

Nyt on siis aika kiitosten (ihan kuin Idolsissa)! Lämmin halaus kaikille Anjalinia äänestäneille ja kaikille muillekin asiakkaille! Teidän ansiostanne on joka päivä hauskaa lähteä töihin! Tiedän ihan tarkkaan, ettei meiltä aina löydy sopivaa lankaa tai ohjetta, mutta toiveenani on, että jokaiselle jäisi kuitenkin jotain positiivista reppuunsa meillä käydessään – jollei muuta niin hyvä mieli, joka saa poikkeamaan toistekin!

 

Kiitokset äidille ja isälle. Te olette alusta asti ja joka päivä olleet tukemassa, auttamassa ja rohkaisemassa. Jakaneet kaikki synkkien päivien kiukuttelut ja masennukset ja myös ilonhetket! Taidan koko elämäni olla se ”Meidän Pikkanen”… Viime lauantainakin tulitte hätiin kun olin ollut vähän kuumeessa. Äiti palveli asiakkaita kipeän kankkunsa kanssa (eikä varmaan kukaan huomannut mitään). Isäkin joutui töihin vaikka varmasti odotteli lokoisaa päivää takahuoneessa kahvitellen ja lehteä lukien…Oma kankkuni on kestokipeä kaikista teiltä saamistani onnenpotkuista Te jaksatte uskoa tyttärenne pärjäämiseen silloinkin kun oma itseluottamus on pakkasella!

 

Kiitokset myös Tekstiiliteollisuuden väelle. Teiltä olen aina saanut hyvää palvelua ja tukea. Varsinkin alkuaikoina oli mahtavaa kun teille saattoi soittaa ja kysellä ”tyhmiä” pelkäämättä joutuvansa naurunalaiseksi. Ja järjestämänne jälleenmyyjätilaisuudet ovat yksinäiselle pikkupuodin kauppiaalle aina kauden kohokohtia! Langoista puhumattakaan…

 

Erikoismaininnan ansaitsevat tietysti myös” kotijoukot” eli Blogikuvaaja Karvinen sekä Hassu Tassu Kissanen. Melkoisen pitkää pinnaa meikäläisen lankahulluus ja kuusipäiväinen työviikko vaatii heiltäkin. Tassu ottaa usein korvausta pitkistä yksinäisistä päivistä tehden tiedusteluja mun kässäpussiin ja pureksien bambupuikkoja. Joskus se saa tassuihinsa myös ihania villalankoja (mikään huonolaatuinen sille ei kelpaa). Huomisen vapaapäivänsä Karvinen uhraa lähtemällä mulle kuskiksi Helsinkiin. Saan siis keskittyä matkalla sormikasprojektiini. Vuorossa keskisormi Väsymättä hän myös kuvaa enemmän tai vähemmän onnistuneita käsityötuotoksiani – siitä huolimatta että useimmiten saa haukut… Hän ei kuuleman mukaan voi mitään sille, että mallilla on muodot suoraan Rubensin tauluista! Ja onhan se hyvä, että mulla on joku, joka aina muistaa pudottaa maan pinnalle etten ihan ylpeäksi heittäydy. Tämänkin nettiäänestyksen tulosten analysoinnin jälkeen sain kuulla ettei niitä äänestäjiä varmaan ole paljoa ollut. Minä positiivisena tein oman analyysini ja laskin että ainakin 5!

Paineita – luulen, että samainen äänestys toteutetaan myös tänä vuonna…

 

 

Neulelama ja -taantuma

Hiljaista on kässärintamalla mut se suinkaan tarkoita, ettei olis rojekteja meneillään:

 

Tällainen sotkukasa kulkee mukanani Salon ja kodin välillä!

 

Jostain syystä vaan mistään ei tule mitään. Tällä viikolla olen luonut tuhannet silmukat, neulonut muutaman kerroksen ja sitten purkanut. Jos kaikki tuutit suoltaa vaan pelkkää lamaa ja taantumaa, niin se on varmaan tarttunut myös meikäläisen neuletöihin.

 

Äidin Noro-hyrräbaskeri on sentään kolmannella kerralla siedettävän kokoinen. Ensin se oli liian pieni, sitten valtava (ihan kuin iso kattoplafondi tai pesofati) ja tänään äiti varmaan säälistä totesi sen olevan juuri passeli… Uhkasin tehdä siihen kaveriksi kaulahuivin johon äiti ”ettei ole kiire kun nyt on turkkiaika”…

 

Olen kuitenkin urheasti tarttunut uudenvuodenlupaukseeni:

 

Ensin oli tarkoitus tehdä hoitosormikkaat aloeverasta ja tilasin sitä varten puotiin kokonaisen kilon ihanan oranssikeltaista Steppiä ja metallisia sormikaspuikkoja nro 2½ 5 paria. Ajattelin, että niin hauskanvärisestä langasta sormikkaiden neulominen käy leikistä! Steppi on varmaan liian liukasta autonrattiin… Joten päädyin Noroon

 

Projekti on edennyt jo pikkusormeen asti. En kuitenkaan kuvitellut että sormikkaiden tekemiseen tarvitaan näin kamalasti puikkoja! Tällä hetkellä työssä on seitsemän ja kahdeksannella neulotaan. Sain ohjevinkin Takametsästä ja kävinkin sitä vilkaisemassa mutta taisin unohtaa lukea sen loppuun… Pärjäisiköhän ohjetta lukemalla vähän vähemmillä puikoilla? Enkä edes käytä niitä sormikaspuikkoja vaan ruusupuikkoja jatkettuna Tassulta säästyneiltä bambuilla.

 

Sunnuntaina matka käy Helsinkiin. Hankintoja tekemään ja haistelemaan kevään uutuuksia… Norokaupassakin varmaan pistäydyn…

Kissajuttuja

Villikissa blogissaan oli kuvannut kissa-aiheisia juttuja kodissaan ja minä tietysti innostuin mukaan! Kaikkiin esineisiin liittyy tietenkin muistoja ja tarinoita, tällä kertaa annan kuvien puhua!

Ennenkuin meille tullaan sisään (Tampereen messuilta 2008):

Eteisestä näkyy suoraan keittiön verhot (muisto työmatkasta Rauman Satamaan joskus 90-luvun puolivälissä):

Keittiössä on muutakin kissa-aiheista:

Makkarissa (Naantalista joku sunnuntai löytynyttä):

Eikä unohdeta juomapuolta (pahaa viiniä, joka piti saada pullon vuoksi ja lemppari viiniä vaikkei ole edes pullossa):

 

 Kivoja kissajuttuja olen saanut myös ulkomailta tuliaisiksi:

Kannan kissoja myös mukanani:

Unohtamatta kuitenkaan pääasiaa...eli sitä että meillähän asustaa yksi ihan eläväkin joka sai viikonloppuna lisänimen Norjalainen Metsäpöljä...

Apua krämppiin

Perjantaiyönä heräsin kummalliseen tunteeseen ja tunnusteltuani oloani hetken totesin että kuumettahan tää kumma olo. Ja yli kolkytkahdeksan!Harvoin sairastavana kodin droppivarasto ei ole kummoinenkaan, mutta könyttyäni kaikki kaapit löytyi yks para, yks ibu ja yks asperiini jotka hotkaisin kerralla ja kömmin takaisin peiton alle hikoilemaan kolme yöpaidallista kuumetta pois. Aamulla olo oli ihan ookoo ja lämpö enää 37 ja iltapäivällä normaali alle 36... Kummastutti tämä kummallinen kuumeilu, mutta nyt on sillekin selitys löytynyt: Se oli varmasti äkillinen Noroviirus! Aloin heti lääkityksen:

Hyrrä-baskeri. Lanka NORO Kureyon, väri 124 79g. Johan kuume laski! Baskeri on ajateltu äidille uuden takin kaveriks, mut jos se ei sovi niin voisin vaikka pitää itselläni.

Marraskuisilta Tampereen messuilta tartui mukaan vyyhti Kipuapusilkkivillaa. Lanka on kulkenut kässäpussissa siitä lähtien ja odottanut inspiraatiota. Jostain syystä siihen tarttuminen on ollut kiven takana... Viime päivinä olen kolmesta suunnasta (terveiset mm. Hankoon) saanut kuulla Kipuavun erinomaisuudesta, joten tänään lääkitsin orastavaa räkätautia:

Myönnettäköön, ettei tuon langan neulominen ollut mikään nautinto, mutta jos sukkapari syntyy muutamassa tunnissa, niin kyllä sen kestää jos kaikki luvatut krämpät korjaantuu käyttämällä noita sukkia (tai rannekkeita tai pipoa tai hartianlämmitintä)! Menekki oli 64 g. Kuvauksen jälkeen kastelin sukat. Jospa vesi vanhin voitehista taas toimisi tasoittajana...

Vihdonkin

Susulla ja Karvisella on tapana puhella ja suunnitella asioita, mutta toteutus näin Tassunäkökulmasta tökkii välillä pahasti.

Mulle on luvattu Majakkarannan kotiin omaa raapimapuuta iät ja ajat. Se vanha on kahden kissan raapima puolimetrinen tappi ja arvatkaapa oliko siinä vaikeaa terottaa kynsiään kun ensin piti mennä suunnilleen polvilleen? Kun minä ojennan solakan varteni täyteen pituuteensa niin olen etutassusta takatassuun ainakin metrinen!

Ennen joulua yritin olla oikein kiltti, koska olin kuullut puhetta uudesta kiipeilypuusta - ja mitä sainkaan? Purkillisen karkkia (joka haisi ihan mummille ja pappalle) ja kaksi paperikassia!

Synttäritkin oli. Silloin paukuteltiin raketteja ja oli vähän pelottavaa. Kuhafilettä ruuaksi sentään.

Viime lauantaina, kun tulin Karvislandiasta Turkuun, niin jotain uutta oli ilmestynyt olkkariin:

Haistelin ensin vähän epäluuloisena, mutta päätin kiivetä ylemmäs:

Keskitasanteella on hauska tunneli:

Vihdoinkin mulla on ikioma raapima-tähystys-leikki-nukkumapaikka ja kaikki samassa paketissa!

Hyvää kannatti odottaa...

Ei mitään uutta eli sukat makkaralla

Sit kun täällä blogimaailmassa julistetaan se "Suomen tylsin neuloja" -skaba niin muiden on ihan turha edes osallistua. Mä voitin sen jo.

Vai miltä näyttää viikon valmistuneet?

Lepakko (alias Revontulihuivi)numero 6:

Lanka Mohair Lux (niinkuin kolmessa edellisessäkin) 95 g. Jotain sentään muutin - neuloin tällä kertaa seiskan puikoilla (edelliset kutosella) ja värikin on uusi. Kuvassa väri on kyllä paljon sinisempi kuin livenä. Tuo on oikeasti kaunis violetti... Musta tuo malli on vaan niiiiin ihana neuloa, että varmaan pitää tehdä näitä täysi tusina! Joku vois ajatella et vois sitä joskus tehdä jotain muutakin

Nää vuodatuksen uuden hymiöt on hauskoja!

Lisää osastolle "nähty ennenkin" eli tavissukat:

Lanka: Hjertegarnin Bamboo Strompegarn (60%villa, 25% bambu, 15%polyamidi) 76g. Koko 44. Nuo tekojalat kuvassa taitaa olla kokoa 37.

Nää on menossa 16-vee veljenpojalle, joka ennen joulua vihjaisi et ne bambusukat oli kivat... Joulupukki kyllä kuuli vihjeen, mutta aikapulan vuoksi paketoi neljä eriväristä lankakerää ja laittoi mukaan lapun, että värin saa valita ja sukat tulee sitten myöhemmin. Joulupukki myös vihjaisi, että pinkkiä olis hauskin neuloa... En ollut uskoa korviani kun kuulin veljeltäni, et pinkit oli toiveissa - oli pakko varmistaa pojalta itseltään samalla kun utelin kengännumeroa. Hieno juttu! Noita oli paljon hauskempaa neuloa, kuin Karvisen "huomiota herättämättömiä" lahjasukkia!

Tää Joululahjomistapa on ollut mulle tyypillistä ihan kakarasta asti. Ajatus on aina ollut hyvä, mutta usein pakettiin on päätynyt villapaita yhdellä hihalla tai pelkkä lahjakortti. Karvinenkin sai tänä vuonna yhden sukan ja toisen sukan varren puikoilla... Jotenkin aina ylimitoitan omat voimani ja ajan. Montakohan lahjakorttia on jäänyt kokonaan toteuttamatta?

Nyt on käsissä jotain ihanaa, värikästä, aitoa, ihmeellistä, kummallista ja eettistä. Niitä vaan silittelen, ihmettelen ja huokailen onnesta. Tuskin edes puikoille raaskin laittaa. Niistä lisää toiste!