Taas kerran on sellainen päivä kun meikäläisellä sydän pakahtuu!
Yli vuosi sitten olin Teeteekauppiaiden jälleenmyyjätilaisuudessa, jossa julkistettiin vuoden 2008 Teetee-myymälä-äänestys. Unohdin jutun saman tien – ajattelin, ettei meikäläisen pikkuputiikilla ole mitään asiaa suurien ja kauniiden joukkoon. Eilen sain kirjeen, jossa kerrottiin että tulokset on netissä. Eipä tullut mieleenikään mennä katsomaan. Ajattelin et tulee vaan paha mieli…
Sitä suurempi riemu sitten koitti tänään, kun uteliaisuus voitti ja menin katsomaan tuloksia: Anjalin oli jaetulla neljännellä sijalla! Tassashtelin, nauroin, hihhuloin ja olin soikeana ilosta! Että joku on mun puotia käynyt äänestämässä? Mun pientä lankakauppaani keskellä Varsinaisen Suomen pientä tuppukylää (tai nykyäänhän se on Suursalo ja onhan se sentään Nokia-kaupunkikin).
Eka ajatus oli tietenkin että pitää soittaa äidille ja isälle! Karvinen (kyyneleet silmissään) kehotti rauhoittumaan ensin…Väitti kyyneleitä naurunkyyneleiksi – sen verran hassu kuulemma olin. Tassu ei ymmärtänyt syytä äiskän kummalliseen käytökseen ja alkoi varmuuden vuoksi kehrätä.
Nyt on siis aika kiitosten (ihan kuin Idolsissa)! Lämmin halaus kaikille Anjalinia äänestäneille ja kaikille muillekin asiakkaille! Teidän ansiostanne on joka päivä hauskaa lähteä töihin! Tiedän ihan tarkkaan, ettei meiltä aina löydy sopivaa lankaa tai ohjetta, mutta toiveenani on, että jokaiselle jäisi kuitenkin jotain positiivista reppuunsa meillä käydessään – jollei muuta niin hyvä mieli, joka saa poikkeamaan toistekin!
Kiitokset äidille ja isälle. Te olette alusta asti ja joka päivä olleet tukemassa, auttamassa ja rohkaisemassa. Jakaneet kaikki synkkien päivien kiukuttelut ja masennukset ja myös ilonhetket! Taidan koko elämäni olla se ”Meidän Pikkanen”… Viime lauantainakin tulitte hätiin kun olin ollut vähän kuumeessa. Äiti palveli asiakkaita kipeän kankkunsa kanssa (eikä varmaan kukaan huomannut mitään). Isäkin joutui töihin vaikka varmasti odotteli lokoisaa päivää takahuoneessa kahvitellen ja lehteä lukien…Oma kankkuni on kestokipeä kaikista teiltä saamistani onnenpotkuista
Kiitokset myös Tekstiiliteollisuuden väelle. Teiltä olen aina saanut hyvää palvelua ja tukea. Varsinkin alkuaikoina oli mahtavaa kun teille saattoi soittaa ja kysellä ”tyhmiä” pelkäämättä joutuvansa naurunalaiseksi. Ja järjestämänne jälleenmyyjätilaisuudet ovat yksinäiselle pikkupuodin kauppiaalle aina kauden kohokohtia! Langoista puhumattakaan…
Erikoismaininnan ansaitsevat tietysti myös” kotijoukot” eli Blogikuvaaja Karvinen sekä Hassu Tassu Kissanen. Melkoisen pitkää pinnaa meikäläisen lankahulluus ja kuusipäiväinen työviikko vaatii heiltäkin. Tassu ottaa usein korvausta pitkistä yksinäisistä päivistä tehden tiedusteluja mun kässäpussiin ja pureksien bambupuikkoja. Joskus se saa tassuihinsa myös ihania villalankoja (mikään huonolaatuinen sille ei kelpaa). Huomisen vapaapäivänsä Karvinen uhraa lähtemällä mulle kuskiksi Helsinkiin. Saan siis keskittyä matkalla sormikasprojektiini. Vuorossa keskisormi
Paineita – luulen, että samainen äänestys toteutetaan myös tänä vuonna…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!