Miten joku asia voikin olla niin vaikeaa?
Viime viikot olen ollut saamaton, flegmaattinen ja väsynyt. Mielessä pyörii koko ajan että asialle pitäisi tehdä jotain. Maailma on täynnänsä ihania lankojakin eikä edes ne innosta!
Joka aamu töihin lähtiessä päätän että kotiin tullessa teen pienen happihyppelyn. Joka ilta tulen kotiin, ruokin Tassun, leikin vähän naruleikkiä sen kanssa ja avaan tietävän koneen...ja yhtäkkiä kello on kymmenen eikä sinne lenkille enää viitsi lähteä. Tunnettuna aamuvirkkuna ajattelen et aamulla sitten...Hah hah!
Eilen repäisin! Heitin vaan kassit sisään, annoin Tassulle pöperöt, vaihdoin vaatteet ja lähdin ulos! Pienikin ulkoilu tuntui piristävän.
Tänäiltana en voi luistella lenkkeilystä, koska ovenpielessä odottelee lähtövalmiina lenkkikaverini Ville ja Olli:
Ville on siis vasemman käden sauva ja Olli oikean... Me siis lähdetään "poikien" kanssa ulos! Pojat ovat innoissaan jouduttuaan lymyämään viime aikoina hattuhyllyllä tai vaatehuoneessa (poissa silmistä - poissa mielestä).
Lenkkivarusteita ei muutenkaan voi moittia. Mulla on uusi kaikensään kestävä takki, heijastinkorvapipo ja uusin tekeleeni lenkkeilykauluri (Alfa 53 g puikot 6 ja koukku 5):
Seli seli - tuota itselaukaisijan käyttöä pitää varmaan vielä vähän harjoitella. Muut kuvat oli vielä enemmän tärähtäneitä.
Tää kaulurikeksintö on muutaman vuoden takaa ja on osoittautunut nerokkaaksi! Lenkillä villapaita on liikaa ja kaulahuivi hankala... Alfa on hyvä pipo/kaulurilanka, sillä se ei kutita yhtään vaikka se on 85%villaa ja 15% mohairia. Koko setti syntyy kolmesta kerästä. Mulla oli vajaa kolme - tuo verkko-osa saisi olla vähän pitempi, mutta nuukailin ja käytin loppuun yhden jämänöttösen enkä aloittanut uutta kerää.
Nyt kun tääkin paljastus on tehty niin en kehtaa olla lähtemättä lenkille illalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!