Taikuutta

Vaikka tammikuussa oli ankara neuleblääh niin se ei laisinkaan tarkoita sitä etten olisi saanut lankaa tuhotuksi… Kun neulominen ei maistunut niin piti kuitenkin tuuhastella lankojen parissa jotain. Sain hukattua 21 kerää Maijaa! Todistelin koko ajan itselleni, että tämä on oikeasti järkevää ja tarpeellista…

 

Muutama ilta hellan ja kattiloiden ääressä Ilun Koolausoppaan ja innokkaan Blogikissan avustuksella lopputulos oli tällainen:

 

Vasemmassa reunassa alunperin harmaat, oikeassa alunperin valkoiset ja välissä beiget.

 

Järkevää ja tarpeellista? Kyllä! Monta kertaa on asiakas kysynyt että mitä väriä tästä pussista tulee… Selitä siinä sitten et ”Riippuu siitä ja tästä ja tuosta ja en mä oikeastaan tiedä mut pussin takana lukee red40 niin et kait se on joku punainen”  tai ”Vaikka se pussi on sininen niin oikeasti siitä tulee oranssia”. Tosi uskottavaa…

 

Nyt mulla on siis ikioma Kool-Aid lankakartta! 12 eri väriä testattu kolmeen eriväriseen Maijaan. Oikeesti tää ei ollu tuhlausta kun se lanka on kert tarjouksessaki (selitän itselleni koko ajan). Nuukuus kuitenkin iski jossain vaiheessa ja tein kaksivärisiä vyyhtejä. Väriyhdistelmät olisi varmaan pitänyt funtsia etukäteen. Nyt ne on niin kamalia, ettei niistä koskaan voi mitään kunnollista tehdä… Tai ehkä tiskirättejä Villahan tunnetusti on hygroskooppinen kuitu...

 

Oli projektini hyödyllinen tai ei niin hauskaa ainakin oli! En varmaan koskaan kyllästy hämmästelemään sitä, miten väri tarttuu lankaan ja hetkessä kattilassa oleva liemi onkin ihan kirkasta!

Ihan kuin taikatemppu!  

Kissakuvahaaste 99: Paini

Viikon Kissakuvahaasteen aiheena on paini.

Olisin kyllä kova poika painimaan, mutta oikea kaveri puuttuu. Susu pitää yleensä ihanat lankansa kässäpussissaan, mutta tänä aamuna sängyn päälle oli unohtunut kolme vyyhtiä, jotka eilen yhdessä koolasimme. Yksi niistä oli niin houkutteleva, että sen kanssa oli pakko saada vähän painia...

Kehnosti kävi tässäkin painimatsissa. Susu karjui kuin leijona ja riisti multa hyvän painikaverin...

Ku halval saa…

Monena aamuna töihin tullessa olen naureskellut paikallisen halpahallin ovella parin korttelin jonoa. Myöhemmin lehti-ilmoituksesta sit huomaan, että siellähän jaetaan sadalle ensimmäiselle ilmainen kymmenen litran ämpäri! Samaisesta halpiksesta olen minäkin suu korvissa kerran tullut ulos ilmaisen muovisen lehtiharavan kanssa… Mähän asun kerrostalossa eikä mökillä sellaisella rimpulalla tee mitään! Mut ku sai ihan ilmaiseksi…

 

Joku sulovileenisyndrooma on mulle viime aikoina tarttunut pahanlaisesti:

 

 

Koukussa-kirjan osti äiti puhelinneuvottelun jälkeen Kirjakerhon kaupasta. Kaksi lukematonta Hirvisaarta oli jo löytynyt ja jos otti vielä yhden kirjan niin sai neljännen ilmaiseksi! Tuota kirjaa on muutama asiakas kysellyt ja olen sitä lehteillyt ja jättänyt hyllyyn mut kun halvalla sai… Mallit on aika teinejä mutta monet kaavakuvat tekniikoista on hyviä.

 

Hyvän olon neuleet tarttui mukaan tänään Suomalaisen alesta. Nimi ja kansi ovat houkuttelevia… Olin menossa ostamaan Kauneimmat kuvioneuleet –kirjaa mutta kun se kerran oli molemmista loppu niin pitihän mun JOKU neulekirja saada. Ja olihan tää alle puoleen hintaan…

 

Töistä tullessa tekeydyin jälleen urheilulliseksi. Lisäsin vaan pitkät kalsonkit, pipon ja kaulurin ja lähdettiin Villen ja Ollin kanssa Hirvensalon K-kauppaan… Koska mun oli PAKKO saada tuo kassi:

 

Kassin sai ilmaiseksi ostaessaan 5 tetraa Mjau-merkkistä kissanruokaa… Himoitsin sitä jo lauantaina, mutta piti ensin ostaa yksi paketti ja testata kelpaako se Tassulle. Eka paketti kelpasi mutta saas nähdä. Ainakin tuli mitattua että edestakainen matka lähikookauppaan on suunnilleen 3500 askelta. Odotan kovasti meren jäätymistä jotta pääsee oikaisemaan!

 

Sivuhuomautuksena pitää leuhkia, että olen viikon päivät käynyt ainakin pienellä lenkillä JOKA PÄIVÄ. Grammaakaan en ole laihtunut, mutta posket on nytkin terveen punaiset ja parasta kaikessa on että neulomisen ilo on tullut takaisin! Tammikuinen neuleblääh oli kauheaa.

 

Sulo Vileeni on varmaan käynyt myös mun puodissani. Viime perjantaina musta tuntui että Anjalinista on tullut halpahalli. Halpiskoreja ja –hyllyjä lojuu joka puolella. Pitäisiköhän munkin liittyä Lankahamstereihin ja olla ostamatta yhtään uutta lankaa puotiin kokonaiseen kuukauteen? Näiden poistolankojen päälle on vielä muut tarjoukset niin ettei perässä meinaa pysyä!

   

 

Koska puodin nettisivua ei päivitetä koskaan (=en osaa) niin kaksi kuukautta vuodessa sekin on ajan tasalla kun suosittu Maija/Janne –tarjous jatkuu helmikuussakin. Ja Teetee-myymälöiden tarjouksen löydät klikkaamalla oheista kuvaa (siinäkin on lisukkeena toinenkin lanka ihan omasta takaa..)

 

Ihan varmasti tuon kissakassin hankkiminen oli tarpeen. Viime viikolla just uutisoitiin siitä, miten pahoja ympäristölle muovikassit on. Kissakassi kauppakassina on ihan varmasti mahtava ympäristöteko. Eiks ookki?

Onnellinen

Jotenkin tuntuu hölmöltä tunnustaa tuntea olonsa onnelliseksi. Mut niin vain on... Jotenkin vanha suomalainen sananlasku "Kel onni on, se onnen kätketöön" on iskostunut niin lujasti, että onnenpäivistä ollaan yleensä visusti hiljaa... Mut kun olen tällainen lörppähuuli niin... Sitäpaitsi voi olla että huomenna on taas mustaakin mustempi, joten nautitaan tästä tänään!

Ihan tavallinen sunnuntai. Aamulla lankoja ja aloitettuja neuleita (2 kpl). Kun kahvipannussa oli tasan kaksi kupillista jäljellä herätin Karvisen aamupalalle. Sauvalenkki (yli 4000 askelta) ja sen jälkeen kotiin laittamaan sauna lämpeämään. Tassun kanssa ulkoilua saunan lämmetessä (ajoi vapaana olevan Mikki-kissan puuhun). Sauna. Kynsien lakkaaminen. Äidin ja Isän kanssa syömässä (meluisassa liian täydessä ravintolassa mut ruoka&seura oli hyvää). Jälkiruuaksi kahvit ja konjakit ja ihanat Dajm-kakut porukoilla. Kävely kotiin (yli 2000 askelta) ja lainassa äidin nelosen puikot. Telkkarista piti tietysti katsoa Kuorosota, koska siellä on salolainen kuoro mukana (ja myös yksi salolainen lanka-leivontataideteos-bloggaaja). Jäälyhtykin onnistui ja toinen on tulossa. Se menee naapureille iloksi jos onnistuu.

Miten ihan tavispäivä voi olla niin kiva?

Olen myös onnellinen boginiini viime kuussa tulleista tunnustuksista! Kiitos!

Heti kuukauden alussa sain Villikissalta tämän:

Ja Pirenalta ja Edinalta olen saanut tämän:

Varmasti nää ovat kiertäneet blogistanian jo niin monta kertaa, että on myöhäistä niitä laittaa eteenpäin... mutta tämän MarjutJ:ltä ja Edinalta (en osannut sitä siirtää tänne blogiin) saamani halauksen voin hulluna halailijana laittaa eteenpäin kaikille lukijoilleni!

Aurinkoisia helmikuisia pakkaspäiviä toivotteleepi

Susu

Mitä merkillistä?

Olen tunnetusti hitaasti lämpeävä persoona. Kaikelle uudelle pitää ensin sanoa tomera "EI" ennekuin pohdin asiaa toisenkin ja välillä kolmannenkin kerran... Asennepuolella on sama juttu. Tällä viikolla kaksi asiaa on varmaan ajateltu kolme kertaa...

Ensimmäinen on osallistuminen tähän:

Minähän en koskaan osallistu mihinkään. Mun mielestä kaikki kimppajutut on ihan tyhmiä. Vai onko? Olen kyllä huomannut tällaisen projektin... ja seurannut kommentteja ja ohjeiden putkahtelemisia... Puodissakin on käyny pari asiakasta, joilla on ollut omituinen toive: Lankaa, jossa on 400-600m/100g. Yleensä kysytään huivilankaa tai lankaa jollekin puikolle, mutta noin ammattimaisen tarkkaa kysymystä harvoin kuulee! Pikkuhiljaa urkin tietooni, että kaikki tekee tuota yllärihuivia. Ja kun kerran sormikkaista jäi Norosukkaa niin mikä ettei...ihan vaan siks että saadaan jämäkerä käytettyä (ei nyt puhuta siitä, että tarviin ainakin kokonaisen kerän ja ehkäpä vielä kolmannenkin...)

Joillekin tavoilleni olen uskollinen. Mallitilkku? Ai mää vai? Pitäiskö mun muka? En kyl viitti! Ja sit nuo ihanan perinteikkäät 4½:n kunnon vanhanaikaiset "rauta"puikot - NAM. Lanka soljuu niillä niin ihanan sutjakkaasti jotta! Käytän niitä niin kauan kun silmukat mahtuu puikolle. Vihje 3 on jo puolivälissä, joten uskon pysyväni kyydissä! Viimeinen niitti päätöksentekooni oli Lankakomeron Päivin teksti:

"mukaan voi tulla myöhemminkin tai sitten voitte ottaa ohjetiedostot omalle koneellenne niiden ilmestyttyä ja neuloa huivin vaikka vasta vuoden päästä. Jokainen voi siis neuloa ihan omaan tahtiinsa, mikään kilpailu tämä ei ole."

Aprikoin yhtenä iltana ääneen tätä neuletaantumaani ja Blogikuvaajan kommentti oli että "tuo ei ole enää taantuma - se on LAMA". Vai mitä mieltä olette tästä:

Tiskirätti tulossa. Anna mun kaikki kestää! Toi on juttu jota en käsitä ollenkaan. Kaikki neuloo TISKIRÄTTEJÄ? Eiks niillä parempaa tekemistä ole? Ja kuis muuten - pari kolme viikkoa ja mulla on ittelläni se tiskirätti puikoilla... Lanka omasta alepoistoalekorista eli 50/50 bambu/soija (loppus jo).

Taidan olla samaa mieltä et taantuma on tälle sairaudelleni liian kevyt ilmaisu...kyl tää lama on. Tiskirätti...ou nou...

Joka tapauksessa: Hyvää viikonloppua!

Kissakuvahaaste 98:Kippo

Tämän viikon Kissakuvahaasteen aiheena on kippo:

Tassua kiinnostaa kaikki suljetut ovet ja kipot ja pussit mutta tämä on ehdottomasti paras! Siihen on jemmattu kaikki varalelut ja sieltä haetaan apua silloin kun kaikki pienet rapisevat leluhiiret ovat kadonneet "mustaan aukkoon".

Tämä kippohaaste tuli hyvään saumaan, sillä tämä unohtui kuvata kodin kissajuttuihin. Kisukankaan sain ystävältäni jo vuosia sitten ja viime keväänä tämän päivän synttärisankari Jossu siitä ompeli meille tämän hienon tilkkutyökipon. Kiitos ja onnea! Me tykätään tästä kamalasti!

Ville ja Olli

Miten joku asia voikin olla niin vaikeaa?

Viime viikot olen ollut saamaton, flegmaattinen ja väsynyt. Mielessä pyörii koko ajan että asialle pitäisi tehdä jotain. Maailma on täynnänsä ihania lankojakin eikä edes ne innosta!

Joka aamu töihin lähtiessä päätän että kotiin tullessa teen pienen happihyppelyn. Joka ilta tulen kotiin, ruokin Tassun, leikin vähän naruleikkiä sen kanssa ja avaan tietävän koneen...ja yhtäkkiä kello on kymmenen eikä sinne lenkille enää viitsi lähteä. Tunnettuna aamuvirkkuna ajattelen et aamulla sitten...Hah hah!

Eilen repäisin! Heitin vaan kassit sisään, annoin Tassulle pöperöt, vaihdoin vaatteet ja lähdin ulos! Pienikin ulkoilu tuntui piristävän.

Tänäiltana en voi luistella lenkkeilystä, koska ovenpielessä odottelee lähtövalmiina lenkkikaverini Ville ja Olli:

Ville on siis vasemman käden sauva ja Olli oikean... Me siis lähdetään "poikien" kanssa ulos! Pojat ovat innoissaan jouduttuaan lymyämään viime aikoina hattuhyllyllä tai vaatehuoneessa (poissa silmistä - poissa mielestä).

Lenkkivarusteita ei muutenkaan voi moittia. Mulla on uusi kaikensään kestävä takki, heijastinkorvapipo ja uusin tekeleeni lenkkeilykauluri (Alfa 53 g puikot 6 ja koukku 5):

Seli seli - tuota itselaukaisijan käyttöä pitää varmaan vielä vähän harjoitella. Muut kuvat oli vielä enemmän tärähtäneitä.

Tää kaulurikeksintö on muutaman vuoden takaa ja on osoittautunut nerokkaaksi! Lenkillä villapaita on liikaa ja kaulahuivi hankala... Alfa on hyvä pipo/kaulurilanka, sillä se ei kutita yhtään vaikka se on 85%villaa ja 15% mohairia. Koko setti syntyy kolmesta kerästä. Mulla oli vajaa kolme - tuo verkko-osa saisi olla vähän pitempi, mutta nuukailin ja käytin loppuun yhden jämänöttösen enkä aloittanut uutta kerää.

Nyt kun tääkin paljastus on tehty niin en kehtaa olla lähtemättä lenkille illalla...