Näitä taas. Yksi on enää tilauksessa ja sit on täysi kymppi kasassa!
Eli lankana Katian Big Snow, menekki 150-160g. Puikot 3. Helppoa ja nopeaa!
Anjalinin Lankakauppiaan puikottelua langoista, käsitöistä, elämästä, kisusta ja mökkeilystä
Minä olen varmaan epäfeministi. Yritän viimeiseen asti välttää kaikkia "nais" -alkuisia juttuja kuten naismessuja ja naisteniltoja puhumattakaan Naisten Kuntovitosesta! Älkää hyvät ihmiset vetäkö herneitä nenäänne - minä vaan olen tallainen. Olen joskus "viran puolesta" joutunut osallistumaan kuntovitoselle. Siis entistä entisessä elämässäni. Tiedän mistä jään "paitsi". Nykyään päätän itse.
Mut en mä kyl pistä yhtään hanttiin jos meillä vietetään naistenpäivää keltaisten tulppaanien kanssa (keltaiset kumisaappaat oli kyllä toivomuslistalla):
Noi keltaiset tulppaanit on kummia. KAIKKI muut kukkaset kuolee mulla janoon niin etten edes huomaa mut näitä kiikutan yöksi kylmään, vaihdan veden joka päivä ja leikkaan uuden imupinnan. Keltaisissa tulppaaneissa on taikaa: aurnkoenergiaa ja kevättä!
Naistenpäviän sunnuntaiaamun vietin tyypilliseen tapaani oman itseni ja muutaman käsityön seurassa. Kun Karvinen viimein kömpi peiton alta oli aurinko jo korkealla ja päätimme lähteä kokeilemaan josko sunnunailenkillä pääsisimme jäätä pitkin mökille. Jäällä ollaan ulkoiltu jo muutama viikko tässä kotirannassa. Varustauduimme asianmukaisesti pipoin, pitkin kalsarein, tuulenpitävin ulkoiluvaattein ja jäänaskalein...
En voinut uskoa silmiäni! Eipä taida minun uskoni olla niin vahvaa, että tuosta menisi kävellen yli... Koska venettäkään ei ollut, käytin aikani aurinkoisen päivän lempiharrastukseni parissa:
Siellä se on...lähellä ja kaukana yhtä aikaa...
Kotimatkalla poikkesimme tutustumaan Pyhän Henrikin Ekumeeniseen Taidekappeliin Hirvensalossa.
Ja kotirantaan palattuamme käytiin jäällä kävelemässä Tassun kanssa. Blogikuvaaja joutui urakoimaan monien kässyjen ja lankojen parissa monen otoksen verran. Niistä myöhemmin. Olenkohan tottunut liian hyvään...
Onkohan olemassa Kansainvälinen Miestenpäivä? Voisin vaikka neuloa Karvisen rikkinäisiin sukkiin uudet terät...
Tämän viikon kissakuvahaasteen pohjustuksena oli:
"Ovi on miltei jokaisen kissan elämässä haaste. Kissan mielestä oven takana on eri maailma, jonne on päästävä keinolla millä hyvänsä."
Tassullekin suljetut ovet ovat inhottavia. Kovaäänisenä otuksena se karjuu kunnes ovet aukeaa. Tassun edeltäjä Sissi oli niin fiksu, että oppi avaamaan ovia omin päin. Sen seurauksena mulla on vieläkin kaikki ovenkahvat käännetty pystyasentoon. Onneksi Tassu on Norjalainen Metsäpöljä ja useinmiten yrittää ovista saranapuoleleta, vaikka se voisi ihan hyvin nousta takatassuilleen täyteen varteensa ja yksinkertaisesti painaa kahvaa!
Tassulla on meillä kotona ihan oma ovi:
Lämpiminä päivinä (kuten eilen) pidetään saunan ikkuna auki ja Tassu saa kulkea omia aikojaan parvekkeelle ja takaisin. Ja me Tassun palvelusväki saadaan kerrankin relata portsarin hommista...
Alkuun oli isä-poika-suhde koetuksella kun Blogikuvaaja Karvinen rakensi Tassulle hienot tikapuut ja yritti opettaa poikaansa niitä käyttämään...Nykyään tikapuiden käyttö sujuu niin mallikkaasti, että ohikulkijatkin kehuvat:
Kissakuvahaasteen 103 aihe on 9 luonnetta. Tassulta luonteita löytyy varmaan joka lähtöön aina tilanteen mukaan... Viime sunnuntaina päiväkävelyllä hän osoitti olevansa kulmakunnan johtaja:
"Tuo punatakkinen palvelijani ei uskaltanut kiivetä perässäni tänne ylös".
Aina kuukauden ekana torstaina me Salossa Kippaillaan. Olin paikalla Plazassa hyvissä ajoin varttia vaille kuusi ja kaivoin puikot ja langan esiin. Kuikuilin vähän ympärilleni mutta ketään tuttua ei näkynyt... Tulipa sit kippailtua ihan yksin ja pitää todeta et jopa mulla vaati pikkusen "munaa" istua puoli tuntia itsekseen neulomassa keskellä kylää...
Lankana oli uusi Sirdarin Crofter DK, puikot alkuun 3½ ja malli uuden Modan 29 - sukat tasona. Kyl nyt syntyy sexyä kun villasukassakin on saumat!
Puotiin putkahtaa niin paljon úusia lankoja, että luovun suosiolla ylevästä tavoitteestani tehdä jokaisesta langasta joku oikea tuote. Sen sijaan neulon kaikesta mallitilkun, jota voi myöhemmin käyttää TISKIRÄTTINÄ! Olen riemuissani mainiosta keksinnöstäni. Nyt minäkin voin neuloa niitä ilman tunnontuskia, et hyvä lanka menee hukkaan!
Uudelle Sukkabloginpitäjälle tiedoksi et mulla on makuupussi. Mut onko sulla kylmälaukku
Mulla on kummallinen viehtymys outoihin lankoihin. Mitä omituisempaa sen varmememmin mun on PAKKO saada sitä puotiini. Usein tämä luonteenpiirteeni tulee kalliiksi. Itse tykkään jostain langasta ja kukaan muu ei. Näitä lankoja sitten löytyy puodin ongelmäjäteastioista, joita kutsun nykyään "Löytölaareiksi". Toisinaan taas lanka, josta ilmoitan, että "Vain minun kuolleen ruumiini yli tuota tulee meille", tulee hirmuisen suosituksi. Ihan vaan silloin tällöin löytyy helmi, joka kelpaa sekä itselleni että asiakkaille...
Löytölaarilankoja on täällä blogissakin esitelty aika ajoin. Kipuapu taas on ollut hassun suosittua. Lankaa on kenkkua neuloa, jälki on epätasaista ja se haisee lampaalle. Tämä lanka loppui eilen, mutta tänään tuli onneksi täydennystä. "Kuolleen ruumiini yli" puotiin tuli mikrokuituinen pompula, joka on ollut tosi suosittua (ja mä itse ajattelen, et mikrokuidusta tulee varmaan hyviä pölyrättejä). Ainakin sitä voi käyttää pölyjen pyyhkimiseen kunhan menee pois muodista! Kierrätyshän on päivän sana
Tammikuun alussa kuulin ensimmäistä kertaa nepalilaisista kierrätyssilkkilangoista! Pakkohan niitä oli päästä kokeilemaan varsinkin kun maahantuoja kertoi langoista seuraavaa:
Kashmir Artsin kaikki tuotteet ovat mahdollisimman luonnonmukaisia, käsityönä valmistettuja ja niiden valmistuksessa on aina otettu eettisyys huomioon. Tämä on tietynlainen kannanotto ja omalta osaltamme haluamme olla auttamassa köyhiä ihmisiä auttamaan itseään.
Nepalhan on yksi maailman köyhimmistä maista, jossa minullakin on opiskeluaikaisten ystävieni kanssa yhteinen kummityttö. Tytöstä ei ole kuulunut yli vuoteen mitään. Perheen taloudellinen tilanne on ollut huono ja tyttö on avustamme huolimatta luultavasti joutunut keskeyttämään koulunkäynnin ja menemään töihin. Voisinko siis edes välillisesti auttaa häntä tai muita hänenkaltaisiaan langan voimalla?
Tilasin ensin muutaman koevyyhdin neljästä laadusta ja olin innoissani! Silittelin ja hypistelin lankoja itsekseni takahuoneessa ja harvat ja valitut saivat nähdä häivähdyksen aarteestani... Hypistely ja silittely jatkui monta päivää. Rakastan lankojen värejä ja tuntua, mutta jostain syystä puikot eivät puhuneet. Loin silmukat, neuloin muutaman kerroksen...ja purin
Jatkoin tätä muutaman viikon ja lopuksi oli pakko tehdä langoista jotain valmista vaan siks, että lanka alkaa loputtomasta neulomis-purkamis-kierteestä pikkuhiljaa kärsiä...
Bangalore-kierrätyssilkistä syntyi "tissinpeitin":
Bangalore-kierrätyssilkki on kehrätty käsin sarikankaiden jäännöspaloista ja vanhoista sareista. Tässä puikot 8, 35 s. ja 120 cm sileää. Menekki 180 g.
Banaani-silkin kanssa päädyin lopulta virkkaamaan salomonin solmuja. Koukulla 6½, menekki 160g:
Mielikuvituksen puutetta varmaan mut katsokaa mitkä värit ja mikä kiilto:
Bansku on myös käsin kehrättyä. Langassa on 85% banaania, joka on peräisin vaateteollisuuden jämistä ja 15% silkkiä kuten Bangaloressakin.
Alkuinnostuksen jälkeen en ole varma, miten suhtaudun näihin lankoihin. Mutta niinkuin aina ennenkin - muut saavat päättää! Sillä kaikesta huolimatta mun oli pakko tilata näitä puotiin myös muiden käyttöön... Onhan ne luonnonmateriaaleja, käsinkehrättyjä, eettisesti "oikein" ja värit on mahtavia!
Pompula kuutonen tuli äsken valmiiksi. Kuvaa en viitsi ottaa kun se on ihan samanlainen kuin vitonen (se ruskan värinen). Lankaa 161g (tais olla pari kerrosta enemmän ku edellisessä. Seiska tulee olemaan samanlainen. Kasin väri ei ole vielä selvillä.
Voi meitä vaivaisia! Multa on silmäneulan silmä kadonnut (enkä viitsi hakea kakkuloita laukusta) ja Tassu yrittää oksentaa karvapalloa... Kevätpäiväntasaushuivin mallineule on sekaisin. Ei mee hyvin.
Aurinko paistaa. Ulkoilemaan!
Mukavaa sunnuntaita kaikille!