Minä olen varmaan epäfeministi. Yritän viimeiseen asti välttää kaikkia "nais" -alkuisia juttuja kuten naismessuja ja naisteniltoja puhumattakaan Naisten Kuntovitosesta! Älkää hyvät ihmiset vetäkö herneitä nenäänne - minä vaan olen tallainen. Olen joskus "viran puolesta" joutunut osallistumaan kuntovitoselle. Siis entistä entisessä elämässäni. Tiedän mistä jään "paitsi". Nykyään päätän itse.
Mut en mä kyl pistä yhtään hanttiin jos meillä vietetään naistenpäivää keltaisten tulppaanien kanssa (keltaiset kumisaappaat oli kyllä toivomuslistalla):
Noi keltaiset tulppaanit on kummia. KAIKKI muut kukkaset kuolee mulla janoon niin etten edes huomaa mut näitä kiikutan yöksi kylmään, vaihdan veden joka päivä ja leikkaan uuden imupinnan. Keltaisissa tulppaaneissa on taikaa: aurnkoenergiaa ja kevättä!
Naistenpäviän sunnuntaiaamun vietin tyypilliseen tapaani oman itseni ja muutaman käsityön seurassa. Kun Karvinen viimein kömpi peiton alta oli aurinko jo korkealla ja päätimme lähteä kokeilemaan josko sunnunailenkillä pääsisimme jäätä pitkin mökille. Jäällä ollaan ulkoiltu jo muutama viikko tässä kotirannassa. Varustauduimme asianmukaisesti pipoin, pitkin kalsarein, tuulenpitävin ulkoiluvaattein ja jäänaskalein...
En voinut uskoa silmiäni! Eipä taida minun uskoni olla niin vahvaa, että tuosta menisi kävellen yli... Koska venettäkään ei ollut, käytin aikani aurinkoisen päivän lempiharrastukseni parissa:
Siellä se on...lähellä ja kaukana yhtä aikaa...
Kotimatkalla poikkesimme tutustumaan Pyhän Henrikin Ekumeeniseen Taidekappeliin Hirvensalossa.
Ja kotirantaan palattuamme käytiin jäällä kävelemässä Tassun kanssa. Blogikuvaaja joutui urakoimaan monien kässyjen ja lankojen parissa monen otoksen verran. Niistä myöhemmin. Olenkohan tottunut liian hyvään...
Onkohan olemassa Kansainvälinen Miestenpäivä? Voisin vaikka neuloa Karvisen rikkinäisiin sukkiin uudet terät...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!