Känkkäränkkäpäiviä

Onkohan muillekin tuttuja tällaiset päivät, jolloin ei ole mitään varsinaista syytä olla pahalla tuulella mut silti vaan kaikki kenkuttaa ankarasti?

 

Kevät ei edistynyt viime viikolla:

 

Viikonloppu alkoi kivasti kun sain perjantaina Jossu75:n mieheltä lainaksi Tapio Rautavaaran kokoelmalevyjä 5 kpl (ja sieltä löytyi mun suosikkini Mennikäisten maa!) Lisäksi hän toi mulle Siekkaireiden kokoelman, josta löytyy ”Tiskirätti” –niminen biisi… Hyvä musiikkimaku on miehellä (ja huumorintaju kans).

 

Kotimatkalla välilasku Piikkiössä, jossa todettiin, että parin viikon takainen tapetointiurakka oli turha ja tapetit revittiin alas… (tää asia varmaan veettää Karvista paljon enemmän ku mua)

 

Kotiin tullessa oli tarkoitukseni laittaa Rautavaara rokkaamaan ja alkaa pyyhkiä pölyjä. Vaatteita vaihtaessani teloin käteni vaatehuoneen ylähyllyllä olevaan rikkinäiseen lasipöytään. Säikähdin kamalasti – ajattelin et "Nyt kävi pahasti!" Verta tuli ihan kohtuullisesti ja minä paniikissa ryykäsin naapuriin (jossa oli ruokavieraita) pyytämään paikka-aineita. Siinä tilanteessa pää toimi sen verran, että ymmärsin olevan vaikea ellei mahdoton tehtävä löytää laastaria kotoa (eikä sitä sit löytynytkään). Haava ei ollut kovin paha, mutta perjantai-ilta meni kättä kylmällä hautoen. Onneks K-kaupassa oli taannoin keittojuurekset tarjouksessa ja mun pakastimesta löytyy niitä monta pussia. Kun edellinen lämpeni niin hain pakkasesta uuden ”kylmähauteen”.

 

Jaa et miks mulla on rikkinäinen lasipöytä vaatehuoneen ylähyllyllä? No tietty siks ettei kukaan teloisi siihen itseään! (eri tarina on et miks pöytä on rikki ja miks mä en yksinkertaisesti heitä sitä pois…)

 

Lauantaina oli sitten kunnon kenkutuspäivä. Perjantaina en neulonut enkä pyyhkinyt pölyjä. Neulomisen puutteesta tulee pahalle päälle. Siispä tälläsin itseni jalkakylpyyn lauantai-iltana Popparin kanssa:

 

Mallineuleessa on palmikkoa ja pitsiä. Etukäteen se houkutteli kovasti. Kerrankin ajattelin tehdä ihan ohjeen mukaan vaikka mun mielestä olis ollut paljon luonnikkaampaa kiertää palmikko toisinpäin eli nostaa kolme silmukkaa työn eteen… Sekunda tuli. Yks palmikonkierto ihan työn alussa on väärinpäin! Huomasin sen, kun takakappale oli melkein valmis ja siinä vaiheessa mun ja langan suhde oli kehittynyt siihen pisteeseen, ettei tullut mieleenkään purkaa ja neuloa kahta kerää uudestaan. Lauantaina taas neuloin varmaan tunnin niin et toinen puikko oli 4½ ja toinen 4… En purkanut kun en itsekään erota kohtaa jossa puikko on vaihtunu.

 

Sunnuntaiaamuna nousin tavalliseen tapaani kahdeksalta. Maailma näytti tältä:

 

Kaiken lisäks JOKU OLI YÖN AIKANA VARASTANUT MULTA TUNNIN! Vaikka heräsin kahdeksalta niin kello oli jo yhdeksän. Kirottu kesäaika. Mun ainokaisesta vapaapäivästäni viedään kokonainen tunti tosta vaan. Mä teen asiasta valituksen johonkin EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen. Miksei sitä kelloa vois siirtää vaikka tiistain ja keskiviikon välisenä yönä? Kysyn vaan!

 

Tiskirättien suhteen olen tehnyt pienen myönnytyksen. Löysin puodista viikolla muovikassillisen eri langoista tekemiäni mallitilkkuja. Niillä sitten sunnuntaiaamuna kuurasin kaikki keittiön pinnat ja kaapinovet. Tiskipöydän Kloritekuurauksen ja kiillotuksen jälkeen innokas työntarkastaja teki ensimmäiset tassunjäljet kiiltävään tiskipöytään (huomatkaa se edelleen iskemätön ainoa tarkoituksella neulomani tiskirätti):

 

Tänään Poppariliivi viimein valmistui:

 

Lanka on ihanan pehmeää ja kevyttä. Minun makuuni liiankin. Meidän suhteemme kiikkuu nyt ”OK”:n ja inhokin välimailla. Ilman tätä yleiskenkutusta olis varmaan OK. Mitoitus tais olla vähän pielessä kun M-koko menee mullekin ja lankaa kului ohjeen 350 g:n sijaan 290g. Tosin tein kädentien resorit yhtä aikaa kun pelkäsin, että mulla on taas kerä lankaa, josta puuttuu 1 metri. Eikä mikään saa mua innostumaan siitä, että mulla olis melkein kokonainen kerä tiskirättilankaa. Jaa et teinkö mallitilkun? No en tietenkän!

 P.S.

 kertosäe:
Olen tiskirätti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen
Tiskirätti, tiedän sen, ylpeä sellainen