Viikko sitten perjantaiaamuna meillä käytiin seuraavanlainen keskustelu:
Susu: Huomenta Rakas. Hyvää kuudetta päivää! (oltiin seukattu 50 kk)
Karvinen: Huomenta. Viikon päästä on sit taas perjantai ja 13. päivä…
Naistenpäiväpostauksen kommentissa Helmis osui mielestäni asian ytimeen sanoessaan ettei olisi iloa toisesta jollei olis toista. Minä kun yritän nähdä hauskuuksia vähän kaikessa niin Karvis muistaa aina kiskoa mut maan pinnalle tyyliin ”Vaiks nyt paistaa aurinko niin kohta varmaan sataa”. Välillä mulla on huono omatunto kun mulla on töissä niin kivaa. Karvisen työpäivän kuulumiset on lyhyesti ”Pari palaveria”. Tällä viikolla sain kysymykseeni riemastuttavan värikkään vastauksen: ”Napit korvissa kolme ja puoli tuntia”! Meidän yhteiset kotimatkat on varmaan Karviselle tuskallisia kun minä puhua pälpätän päivän tapahtumista taukoamatta koko matkan! Joskus hänkin innostuu! Kuten nähdessään pari päivää sitten ensimmäistä kertaa puikkokoteloni:
Tästä nerokkaasta keksinnöstä piti ottaa yli kymmenen kuvaa. Varmaan siks et kerrankin mulla on joku asia järjestyksessä! Kuten näkyy – myös Karvislandiasta löytyy kissa-aiheista kamaa…
Viikonlopun alkamiseen kuuluu lähes poikkeuksetta Jossun perjantaipiipahdus puodissa. Milloin puhutaan langoista ja käsitöistä – välillä tarinoidaan muuten vaan. Hiihtolomallaan hän vietti puodissa melkein koko päivän ja sain hyvän johdatuksen Ravelryn saloihin. Välillä syötiin hampurilaiset. Seuraan liittyi myös Mari sukakutimineen – kuinkas muuten. Yhdessä parannettiin maailmaa. Minä neuloin pompulaa, Mari sukkaansa ja Jossu virkkasi jotain hienoa Norosta. Olipa kivaa! Tuomi puolestaan tässä päivänä eräänä ratkaisi vetoketjuongelmani kauniilla enkelikännykkäkorulla. Hänen tekemiään huivineuloja on muuten myytävänä puodissani. Niistä kuvia kun saan KPTY:n valmiiksi.
Puotini on myös saanut olla vierailun kohteena monelle pikkuiselle koiranpennulle! Vähänkö olen iloinen siitä, että ensimmäisellä kaupunkivisiitillä pennuille näytetään TÄRKEÄ kauppa! Meillä ovat käyneet Fifin blogista tutut mopsit Guru ja Mirkku monta kertaa ja viimeksi heidän sukulaistyttönsä Siiri emäntänsä Jennan kanssa. Tällä viikolla taas Sonja poikkesi huivilankahankinnoille mukanaan suloinen bostonterrieri Emily. Ainakin Emilyllä ja Mirkulla on jännät paikat viikonloppuna Tampereella. Meidän Tassu vaan ei ole päässyt lankakauppaan vaikka sitä ollaan suunniteltu…
Tämän päivän ensimmäinen asiakas oli 95-vuotias herra, joka oli päättänyt opetella virkkaamaan! Monesti saan elämänohjeita ja välillä saan itse olla opastamassa miten kavennetaan tai levennetään tai miten neuleeseen tehdään reikä! Olen myös joutunut ankaran huulipunapainostuksen kohteeksi, mutta pidän pintani ja olen oma itseni edelleen! Välillä päästellään höyryjä urakalla kun ottaa ankarasti päähän. Kaikki nämä pikku tapahtumat saavat päiväni merkityksellisiksi!
Haaveilen puotiini neulontanurkkausta, johon voisi istahtaa selailemaan lehtiä ja vaihtamaan kuulumisia ja neulomaan. Pari korituolia ja pöytä… Nyt haaveeni on taas pinnalla, kun Mopsinkarva toi luettavaksi kirjan ”Oman elämänsä puikoissa”. Ongelmana on tilanpuute ja se, ettei kivat korimööpelit passaa mun kukkarolleni (vink vink - jos joku on just viemässä käytettyjä kierrätykseen niin)... Poikettiin Raision Ikeassa ja oli ihan viittä vaille, etten poistunut sieltä mukanani neljää muovista tuolia, joiden väri olisi ollut tämä:
Tyydyin kuitenkin kymmeneen lehtikoteloon. Jospa puikkojen lisäksi saisin myös lehdet järjestykseen!
Jenna on kehunut Ikean leluja mopsinkestäväksi. Toivottavasti ne on myös Tassunkestäviä sillä pitihän meidän ostaa raisiontuliainen Tassulle:
Palatakseni otsikon teemaan… Vietämme viikonlopun vaihteeksi Karvislandiassa. Muistin ottaa mukaani kissan. Muistin poiketa kirjanpitäjällä aamulla. Unohdin Tassun ruuan. Unohdin furminaattorin. Asioilla on tärkeysjärjestys ja auton lattia lainehtii, mutta muistin ottaa mukaani naistenpäivän keltaiset tulppaanit!
Viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!