Kuten Tupuna arveli niin uusi huiviprojekti on poltellut pari viime viikkoa ankarasti. Olen pidätellyt, sinnitellyt, silitellyt ja hipelöinyt lankaa, surffannut nettiä ja selaillut lehtiä.
Postin jakelupoika varmaan pelkää tuoda mulle paketteja, kun joka kerta pitää kysyä et ”Oleks sä TAAS täällä?” ”En ole edellisiäkään lankoja vielä kokeillut!” Välillä morkkaan siitä, ettei hän käynyt JO EILEN! Onneks tyyppi on huumorintajuinen ja kantaa mulle lankaa kaikesta huolimatta… pari viikkoa sitten tämä kiva nuoriherra toi mulle herkkua:
SWTC:n JEZEBEL on 100% käsinvärjättyä merinovillaa. 50 g:n vyyhdissä on lankaa ruhtinaalliset 300 metriä. Puodista löytyy tällä hetkellä nämä 5 väriä. Vyötteesä lukee houkuttelevasti: Hand Dyed Merino Wool for Lace, Socks & Beautiful things… Omatekoinen huivisääntöni vaan kielsi aloittamasta uutta huivia ennenkuin Kevätpäiväntasausylläri on valmis. Lauantaina kun olin tuikannut miljoona nuppineulaa styroksiin (ja pessyt auton) annoin viimein itselleni ottaa puikoille Jezebelin.
Tarkoituksena oli tehdä Ravelrystä ja Knittystä löytynyt Lace ribbon scarf. Tein yhden mallikerran ja totesin ettei oo mun juttu sittenkään. Tai ei mun/tän langan…
Ensivaikutelmani langasta oli että se on ihanan KUOHKEAA (hain pitkään tuota sanaa). Siitä sais varmaan puseron mutta mulla on nyt vaan huivivaihde päällä.
Muutaman kuukauden olen pohtinut mikä kaikissa huiveissa on kivaa ja mikä tökkii. Puoliympyrä puhuttelee jotenkin kaikkein eniten. Kolmiohuiveissa se ”häntä” on jotenkin liikaa. Mut niissä niskasta aloitetuissa mulla tökkii oma kärsimätön luonteeni. Työn edetessä joka kerros on aina pitempi ja pitempi ja mä toivoisin työn NOPEUTUVAN loppua kohti. Tästä syystä esim. kaarrokeneule pyöröpuikoilla on ylitsepääsemätön mulle. Siinä ei edes ole sitä iloa et sais kääntää työn kun uusi kerros alkaa!
Olen siis ankarasti laskeskellut suhdelukuja ja kavennuksia käyttäen apunani jo testattuja huiviohjeita ja neulottujen pöytäliinojen malleja. Nyt on omasta huivistani silmukat luotu ja seitsemän kerrosta neulottu tänään maanantaina (=telkkarinkatsomispäivänä). Eli puoliympyrä alhaalta ylöspäin! Saapa nähdä mitä siitä tulee. Suunnitelmissa on neulottuja kukkia kun ne oikeat ei mulla oikein menesty… Voi olla ettei tästä projektista tän enempiä postauksia kuulla. Voi olla, että projektini saa merkinnän ”Haudattu hiljaisuudessa” mut tällä hetkellä tiedän et pitäis mennä nukkumaan mut puikot ei päästä!
Tunnustus…tuo juutuubi on mulle ihan uus keksintö! Mä luulin et se on vaan paikka mis teinit käy lataamassa musaa ipodeihinsa. Oli hämmästyksen sormi kummastuksen suussa kun sunnuntaiaamuna opettelin silmukoiden luomista uudella tavalla You Tube –videon avulla! Siis et siel on jotain järkevääkin???
Oman lankani väri sai mut lauleskelemaan ja projektini sai NIMEN (nyt vähän teinityttää muakin):
http://www.youtube.com/watch?v=fdhn0bqMnzo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!