Nyt just kyllä kenkuttaa. Vietettyäni yhdeksän kokonaista päivää oikeaa metsäkissan elämää saaressa minut huijattiin rötöksellä koppaan ja vietiin veneeseen ja sieltä tänne kaupunkiin! Ettäs kehtaavat!
Pari ensimmäistä päivää sain olla oikein omillani, sillä nuo ihmiset pitivät kamalaa meteliä ja katkoivat jotain lautoja. Välillä niitä lautoja kolkutettiin mökin kattoon. Sahanpuruja löytyi jopa minun ruokakupistani! En antanut sen häiritä, sillä mulla oli tärkeämpää tekemistä. Terassin vieressä asustaa pöntössä herkulliselta kuulostava kirjosieppoperhe, jonka toimia seurasin tiiviisti koko viikon. Kun menin oikein lähelle, niin tyhmä Susu viskasi kipollisen vettä niskaani. Siirryin muodon vuoksi hiukan kauemmas, enkä viitsinyt kertoa, että meikäläisen turkki on sitä laatua, ettei pienet vesikasteet pahemmin häiritse…
Kun kyllästyin sieppoihin, niin hain välillä oikeaa riistaa… Jänis pääsi karkuun, mutta loman aikana sain kiinni niin monta päästäistä, etten edes osaa laskea! Yhtenä yönä en mennyt nukkumaan ollenkaan. Silloin kyllä tapahtui jotakin sellaista, että olin seuraavana päivänä vähän enemmän porukoissa kuin yleensä…
Keskiviikkoiltana tapasin metsässä kaverin, joka ei ollutkaan kovin ystävällinen. Huomattuani sen laukkasin kovalla kolinalla kotiin ja se karmea otus kirmasi perässä, mutta ei uskaltautunut enää terassille vaan kiersi rantaa pitkin naapurin puolelle. Susu näki sen takaapäin ja netistä tarkistettiin, että sen nimi oli Supikoira! Seuraavat yöt nukuin porukoiden välissä ja kehräilin ja nautin rapsutuksista. Ylimääräiset punkkimatkustajat pudistelin turkistani niiden sänkyyn. Saivatpahan tehdä punkkisyynejä myös toinen toisilleenJ
Rannassa poikkeaa silloin tällöin myös sorsapoikue, mutta ne pysyvät ikävä kyllä vedessä. Niin paljon en vedestä tykkää, että menisin sinne vapaaehtoisesti. Susun mielestä on hyvä pidän ne loitolla mustikoista. Myös joutsenäiti on erittäin pahasuinen seitsemän lapsensa kanssa kulkiessaan…
Torstaina porukat viettivät jotain kummallista retriittiä koko päivän. Se alkoi heti aamulla verkonnostosta ja jatkui perjantaiaamuun asti. Luulin ensin sen johtuvan siitä, että verkossa oli vaan yksi surkea särki ja iso oksa, mutta myöhemmin kävi ilmi että kyseessä oli perinteinen souda/huopaa verkonnostoriita kulminoituina muutamaan muuhunkin juttuun… Onneksi meillä on kaksi mökkiä, missä kumpikin voi rauhassa viettää retriittejään. Minua moinen pahantuulisuus ei haittaa, koska naapurissa olevat kummit, sekä naapurin lapset pitävät huolen siitä, että saan tarpeeksi ahvenfileitä. Toivon kuitenkin, että verkkokalastus on tällä erää ohi ja porukat siirtyvät sopuisasti pilkkimiseen…
Perjantaina alkoivat Juhanusjuhlat! Ensin tulivat tottijärveläiset ja saman tien nokialaiset! Porukoiden meno oli jo viime vuodelta tuttua ja anoin niiden rauhassa puhua pötyä ja nauraa käkättää hölmöinä. Välillä poikkesin syömässä ja hakemassa rapsutuksia. Porukkamme oli pienentynyt kahdella viime vuodesta. Elma-koira oli muuttanut koirien taivaaseen alkuvuodesta ja edeltäjäni Sissin veli Rontti oli mennyt kissojen taivaaseen vain muutama viikko sitten. Varmaan myös ne viettivät yhdessä Juhannusta nauttien sulassa sovussa kuha- ja possunfileitä… Onneksi Lyytikoira oli porukoissa! Väittävät senkin olevan vanha ja kuuro, mutta voin kertoa, ettei sen hajuaistissa ole mitään vikaa – se bongaa heitteille jätetyn kissanruoka-astian kevyesti jopa sadan metrin päästä ja loppasee sen tyhjäksi alle sekunnin sadasosan! Lyytin lisäksi kiva kaveri oli Susun kummipoika, joka on pieni (3 vuotta) ihminen…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!