Eilisaamuna heräsin ensin kellonsoittoon, sitten kuulin sateen ropinan ja ajattelin, että satakoon vaan! Katto on korjattu! Seuraava ajatus olikin sitten muutama kirosana ja säntäilin ympäriinsä etsien jotakin päällepantavaa, koska pyykit oli ulkona narulla…
Viikonloppu siis vietettiin mökin katolla. Lauantaiaamuna purettiin syksyllä viritetyt pressut piipun ympäriltä ja alettiin repiä kattohuopaa pois. Näky oli aika lohduton:
Ja kuten aina ja kaikissa remppahommissa niin tälläkin kertaa urakka oli paljon suurempi, kuin etukäteen sisältäpäin osattiin arvioida. Läpilahoja kattolautoja ja koolauksia (tuollekin sanalle on näköjään monta merkitystä J) piti uusia isolta alueelta piipun ympäriltä. Ja niitä muurahaisia riitti ja riitti. Jos niitä ei täysin saatu hävitettyä niin ainakin melkoista tuhoa saatiin aikaan yhdyskunnassa…
Isä oli mukana mestarina ja äiti piti huolen siitä, ettei remonttiporukalla päässyt syntymään energiavajetta. Nesteytyksestä osasimme huolehtia ihan omin päin ja kyllä sitä tarvittiinkin – aurinko porotti kuumalle katolle koko päivän… Ihmettelen miten isä jaksaakin ja vielä paljon paremmin kuin me nuoremmat! Taukoja ei suostunut pitämään vaikka välillä olin ihan varma, että isä pökrää sinne helteeseen ja putoaa katosta läpi! Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt ja sää suosi… Ja pakkohan katto oli saada kerralla myös umpeen. Lauantaina purettiin ja korjattiin laudoitus ja sunnuntaina uusittiin huopa. Sunnuntaina minä kyllä tunsin olevani enemmän tiellä kuin avuksi ja jätin Karvisen ja isän katolle ja menin itse perkaamaan (kuulemma äänekkäästi) kaloja, jotka äiti sitten paistoi ja tarjoili paraislaisten uusien perunoiden kera! Sisäpuoli katosta jäi meille lomahommiksi. Toivottavasti saadaan mökki asumiskuntoon ennen Juhannusta...
Alkuviikko onkin mennyt ihan lomanaloitushässäkässä. Pyykkikone jyllää lähes yötä päivää, kun kaikki homeelta haisevat verhot ja muut tekstiilit pitää pestä ja tuulettaa. Muutama silmukka on syntynyt ja saman tien purettu (eipä pääse työt loppumaan). Hassutassun vuoksi on huono omatunto, kun leikkiminen jää kokonaan väliin. Onneksi poitsu pitää kaikenlaisia kotitöitä hänelle tarkoitettuina leikkeinä ja eilinen verhojen silittäminenkin oli hänen mielestään tosi hauskaa… Illalla sentään sain nyhdettyä siitä pari punkkia ja harjattua. Ennen harjausta se näyttikin oikealta metsäläiseltä!
Töissäkin on jonkinmoinen taantuma meneillään. Inventaari etenee hitaasti sieltä täältä. Onneksi Tuomi tulee huomenna puotiin esittelemään helmikorujaan klo 11.30-16.30. Jospa saisin hänen seurastaan puhtia vielä loppuviikoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!