Viikko sitten Tassu tuli evakosta ja oli kovin kiltti kissa. Olin tyytyväinen, mutta kun kiltteyttä kesti vielä sunnuntainakin, aloin huolestua. Katti vaan nukkui eikä innostunut edes jääkaapin oven avaamisesta – puhumattakaan, että olisi parvekkeen oven edessä karjunut ovea auki. Iskän kanssa hiiripallon pelaaminen jaksoi kiinnostaa hetken ja sitten taas nukkumaan. Eniten huolestutti se, että Tassu antoi harjata myös massukarvat! Harkitsin vakavissani eläinlääkärille soittoa…
Eläinlekuri olisi tietysti kysynyt että mikä kattia vaivaa…hiukan tyhmältä olisi tuntunut vastaus et se on kiltti eikä puhu mitään! Jos meidän Tassu on kiltti niin mun mielestä se on tosi huolestuttavaa…
Yhden kissan suolihuuhteluun vieneenä ymmärsin tarkistaa hiekkalaatikon eikä siellä ollut yhtään pökälettä… Siispä katti tiukkaan kainalo-otteeseen ja parafiinia ruiskulla kiduksiin. Eikä se edes kynsinyt eikä purrut! ”Kipeä” tulkkasin… Maanantaina uusi parafiinikäsittely, jonka jälkeen öljyä oli myös kaulurissa ja korvassa ja mulla komeat naarmut kädessä. Tähän aikaan vuodesta karvaa lähtee siihen malliin, ettei ihme jos se tekee tukkoja kissun massuun. Eikä ihme jos se vaan nukkuu…voin ihan hyvin kuvitella miltä oma olo tuntuisi jos vatsa ei toimisi puoleen viikkoon! Myöhään tiistaina hiekkalaatikolta kuului ankaraa kuoputusta…
Kissanomistajan onnenhetket on kait aika kummallisia. Heräsin keskiviikkoyönä viideltä Tassun rymyämiseen. Kaikki mahdolliset pöydillä lojuvat roinat piti pudottaa kera ankaran naukumisen! Hirmuinen ralli ympäri kämppää oli meneillään. Ihana herätys – Tassu oli löytänyt oman ”Sisäisen Terminaattorinsa” ja taas oma itsensä!
Villasukan blogista luin ihmeharjasta nimeltä Furminaattori. Linkkivideon katsottuani olin vakuuttunut siitä että se on seuraava Tassulle tehtävä hankinta. Blogikuvaaja kävi sen heti ostamassa Halikon eläinkaupasta ja torstai-iltana sitä testattiin koko perheen voimin:
Umpiuninen kissa syliin. Odotetaan hetki ja sitten harjataan… Hyvin tuntui toimivan! Jokaisen harjanvedon jälkeen harja piti tyhjentää ja session jälkeen meillä oli silmät, nenä ja suu täynnä karvoja!
Jossain vaiheessa hermot meni kuten aina:
Nyt me kerätään kaikki furminoidut karvat talteen. Maanantaina soitan Perniön Kehräämöön ja kysyn tekeekö ne lankaa kissankarvoista. Koirankarvoista tekevät!
Nyt sit massu toimii – tänään piti kuoppa kaivaa lumihankeen! (kuva tulee myöhemmin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!