Monta vapaapäivää on takana eikä yhtään valmista neuletta ole esiteltäväksi. Kyllähän täällä on pistelty silmukkaa silmukan perään mutta valmistuminen ottaa nyt tosi koville…
Torstai-iltapäivällä saatiin vieraaksi Kummipoika perheineen Nokialta. Tassu oli aivan innoissaan happeningistä ja iloisena ajoi takaa Lyyti-koiraa, joka heti ensi töikseen kävi tyhjentämässä kissanruokakupin.
Illalla pojat rakensivat legoista sen Turun Merkittävimmän Nähtävyyden eli Myllysillan:
Kuten kuvasta näkyy – se on jo romahtanut!
Perjantaiaamun ankeassa harmaudessa lähdettiin porukalla hyvälle lenkille vanhan korjaustelakan maisemiin tutkimaan turkulaista jokimaisemaa ja laivoja yläilmoista.
Kotiin palattuamme aurinko pilkisti esiin ja ruokailun jälkeen lähdettiin uudestaan ulkoilemaan. Tällä kertaa Tassu ja Lyyti pääsivät mukaan.
Tassu olisi mielellään pyydystänyt oman ”pääsiäistipunsa” mutta kun ne olivat niin kaukana…
Että kiukutti!
Kummipoika oli lempipuuhassaan eli heittelemässä kiviä veteen. Tällä kertaa taisivat olla vaan ihan tavallisia nimettömiä kiviä (mökillähän kaikkien kivien nimi on joko Matti tai Teppo).
Iltapäivällä avattiin terassikausi:
Parvekkeella oli niin lämmintä, että siellä tarkeni jo istuskella ja Tassukin sai käyttää omaa oveaan ja hienoja tikapuitaan:
Mukavaa oli viettää iltapäivää parvekkeella auringossa ystävien kanssa turisten! Ja neuloen…
Lauantaina tein pikaisen pyrähdyksen töihin – olihan lankalauantai… ja kivaa sekin!
Sunnuntaina käytiin pashakaffella porukoilla ja tervehtimässä samalla heidän vieraitaan. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Kiitokset ”kuriireille”, jotka toivat muutaman mukavan paketin pääkaupunkiseudulta. Lankaa ja kirjontajuttuja… Kotimatkalla ei poikettukaan Majakkarantaan vaan jatkettiin Kakskertaan katsomaan kiikareilla unelmoiden kohti mökkiä. Minä istuskelin autokyydissä ihan mielelläni – sukankudin mukana, koska oli Marin nimikkopäivä eli Sukkasunnuntai
Ilman projektia ei näitäkään vapaapäiviä ole vietetty. Päätimme viimein asentaa parvekkeen alalaseihin jo kauan sitten hankitut aurinkosuojakalvot (=näköesteet). Ilma oli juuri sopivan harmaa ja pilvinen – aurinkoisella ilmalla asennusta ei olisi voinut edes harkita. Jostain syystä meidän kaikki projektit on teoriassa ihan helppoja… Sunnuntai-iltapäivällä aloitettiin. Kalvot rutussa ja vekkejä ja ilmakuplia siellä sun täällä ja kolmannen maailmansodan syttyminen oli ihan lähellä! Tänään aamulla jatkettiin uudella innolla ja naapurin hyvillä ohjeilla. Innokas apuri ja projektipäällikkö Tassu jouduttiin sulkemaan välillä kylpyhuoneeseen ja ilman projektipäällikköä onnistuttiin aika hyvin – vain yksi ”vaivainen” mittavirhe. Onneksi kalvoa oli runsaasti… Nyt on blogikuvaajakin tyytyväinen kun parvekkeella voi istuskella ilman tunnetta näyteikkunassa olemisesta!
Nyt aurinko tuli esiin ja on pakko lähteä Tassun kanssa katsomaan sorsia ja jatkaa tarinointia myöhemmin. Heippa hetkeks!
Niille, jotka vieläkin kuvittelevat lumien olevan täällä vielä Juhannuksenakin niin tässä todiste kevään voittamisesta:
Meidän pihalla kasvaa ekat keltaiset jotkut?
Ja aamulla nähtiin kurkiaura:
Joutseniakin olen jo nähnyt monta kertaa. Kyl se kesä sieltä tulee!
Fifiltä saimme jo viikko sitten tunnustuksen:
Me Tassun kanssa ollaan ihan mahdottoman ylpeitä ja kiitollisia. Erityisesti meitä hivelee perustelut niin kuin se mökkijuttu
Olen saanut toisenkin tunnustuksen, josta olin mahdottoman iloinen. Viikko sitten lauantaina puotiin tuli Mari siskontytön ja pojan kanssa. Ja poika ojensi mulle tämän:
Ehkäpä mä en sittenkään ole ihan surkea reklamaatioiden käsittelijä!
Tämän maistuvan tunnustuksen jaoin puoliksi pojan kolleegan eli Blogikuvaaja Karvisen kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!