Hurjan paljon kommentteja keräsi maailman yksinkertaisin neule, jonka hölmönä nimesin Kebabiksi. Kiitokset kaikille! Kommentit lämmittää mieltä aina tosi paljon! Olin jo kirjoittamassa kommenttilootaan vastauksia, mutta siitä olisi tullut niin pitkä että päätin sitten tehdä ihan oikean postauksen.
Viikon verran nuttu on ollut käytössä ja edelleen tykkään siitä. Tosin tänään pääntie tarttui korviksen koukkuun ja helmafrilla risukasaan, joten tuskin on kovin pitkäikäinen kolttu tämä…
Kaikille ihmetteleville tiedoksi että kebabbi on kebabbi koska se nyt vaan on turkkilaista akryylilankaa. Tää on juttu, jota edelleen kauhistelen… Et MULLA on muovinuttu, josta tykkään? Värillä ei siis ole tän asian kanssa mitään tekemistä.
Päivis: Moka moka. Ei se missään Modassa ollut vaan Novitassa tuo ohje. Asia korjattu kirjoitukseeni.
Villasukka: Meillä ei ole ollut oksua eikä löysää kakkaa varmaan viikkoon!
-Maria-: En minäkään ole päässyt ennakkoluuloistani akryylin suhteen. Mut olen aika ylpeä siitä, että ainakin kokeilen kymmenen vuoden välein
Tuomi: Olisitte töötänneet ni oltais vilkuteltu!
Birgitta: Tästä olikin tänään jo juttua et ainakaan vielä en ole paistunut koltussani. Eikä se ritissy tai rätissy sähköisenä puikoilla (en tiedä miten olisi ollut paukkupakkasella) ja muutenkin oli mukavaa lankaa neuloa.
Matleena: En mä VIELÄ ihan varaukseton ole. Tää on kokeilu…
Anna: Joo voimassa on! Eli Salossa julkineulotaan joka kuukauden ensimmäisenä torstaina klo 18. eteenpäin Plazan kakkoskerroksessa Cafe Figarossa. Olisikin kivaa, jos paikalle tulisi joku muukin kuin minä ja yks muu. Ja varsinaiset juhlat olis jos sä tulisit kun olet toinen idean ”äideistä”
Piiku: Sokeriruokoa on meillä hattuhyllyllä yks vyyhti varattuna. Jos vaiks loppuu kesken…
Joo ja alkuvuoden karppailusta ei ole ollut muuta hyötyä, kuin että olen ollut vähän pirteämpi. Kilot on ja pysyy. Onneks ei ole tullut lisää.
Mammutti: Etikkaohjeita ehditään odotella. Elän myötä surussasi enkä osaa sanoa lohdutuksen sanaa. Ehkä joskus myöhemmin ehkä ilot ja surut sekoittuu kuten minulla lauantaina kun ilostuin kevään ensimmäisestä leskenlehdestä:
Tämä kasvoi samassa paikassa, jossa Sissi-kissani jäi auton alle aikoinaan. Vieläkin itken ikävää ja omaa tyhmyyttäni, kun annoin sen olla vapaana kun tie oli muka niin kaukana.
Sude kysyi että olenko aina noin pirtsakan näköinen. No en tosiaan. Blogikuvaajalle voisi olla tarpeen kirja, jossa kerrotaan ”1000 vinkkiä miten äkäpussi kesytetään”.
Sunnuntaina olin iloinen, koska jäät oli sulannu:
Ulkoiltiin Tassun kanssa:
Käytiin kiikaroimassa mökille:
Ja kun mulla oli se uus hassu kolttu ja aurinko paistoi ja maailman parhaat naapurit muutti vaan pari metriä kauemmaks!
Tänään olen iloinen koska:
Vene laskettiin!
Ajettiin mökille väistellen jäälauttoja.
Päästiin melkein rantaan saakka!
Mökillä kaikki näytti olevan kunnossa talven jäljiltä ja lumet melkein sulaneet. Lauantaina töiden jälkeen aloitetaan mökkikausi vaikka Pekka Pouta lupaakin räntää!
Viikkosytomyssypostaukseni teen siis poikkeuksellisesti jo huomenna – taas on paljon raportoitavaa kuten oli Varsinais-Suomen ”kampanjapäälliköllä” Piikullakin tänään.
Vielä tässä vaiheessa mä en yhtään ajattele sitä, että kaivo on jäässä, haravointia piisaa juhannukseen asti ja kevään ensimmäinen mökkityö on huussin tyhjennys… Nyt vaan unelmoidaan tulevasta kesästä ja seuraavasta viikonlopusta! Tassulle ei ole vielä kerrottu mut mä luulen, että se aavistaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!