Kiitos kaikille onnitteluista! Ja kaikile juhliin ihan livenä osallistuneille! Juhlat on juhlittu ja on aika lähteä eteenpäin seuraavalle vuosikymmenelle.
Tosiasiassa Lanka- ja käsityöliike Anjalin on yksi Salon vanhimpiin kuuluvista liikkeistä. Liikkeen perusti Alli Anjalin jo vuonna 1926. Liike toimi 62 vuotta alkuperäisessä toimipaikassaan torin varrella osoitteessa Horninkatu 9. Omat ensimuistoni Anjalinista ovat juuri Horninkaduta. Sinne suunnistettiin Salon Kotiteollisuuskoulusta ostoksille aina opintotukipäivinä joskus 80-luvun puolivälin jälkeen. Alli Anjalin-Hento luopui liikkeestään 73-vuotiaana. Silloin ruoriin astuivat hänen miniänsä Mirja Hento sekä Anja Sakkara. Liike muutti nykyiseen toimipaikkaansa Annankadulle 1988. Vuonna 2002 oli jälleen ”sukupolvenvaihdoksen” aika kun Mirja ja Anja myivät liikkeensä minulle. Kuluneen viikon aikana olen kuullut monta tarinaa puodin vaiheista. Ilahduttavaa on ollut kuulla monestakin suusta se, että Anjalinilla käytiin isoäidin kanssa ostamassa lankoja ja edelleen lankahankinnat tehdään samasta paikasta. Nöyräksi pistää.
Olen tosi ylpeä ja onnellinen saadessani olla tämän perinteikkään käsityöliikkeen puikoissa. Monta kertaa olen kyllä pohtinut, mitä se Alli-rouva tuolla pilven reunalla istuessaan mahtaakaan olla mieltä puodin nykymenosta. Puhumattakaan Mirjasta ja Anjasta, jotka näkevät ja varmaan kuulevat kaikenlaista juttua. Heidän tukensa varsinkin alkuaikoina oli korvaamaton! Koskaan ei ollut liian pientä asiaa, josta en olisi voinut soittaa ja kysyä. Ja nykyään tosi kivaa kun rouvat poikkeavat puodissa vaihtamassa kuulumisia.
Neuloo mopsien kanssa kertoi omat fiiliksensä ensitapaamisestamme: ”Mitäköhän tuostakin tulee kun se ei tiedä mistään mitään ja on noin epävarma…”
Juhlien jälkeen ei ehtinyt tulla dagen efteriä vaan heti pakattiin kassit ja lähdettiin kohti saaristoa. Kälyni oli täyttänyt pyöreitä ja kaffet tarjottiin tänään. Eilisiltana istuttiin iltaa ja muisteltiin menneitä. Kälyni oli teininä ihan ykkössuosikkini! Muistan hyvin kertoneeni innoissani äidille miten hän osaa tehdä lämpimiä voileipiä! Tie Susun sydämeen... Saunassakin käytiin ja pelattiin korttia – kunkas muuten.
Tassu taas nautti olostaan täysillä – portsareita riitti ja ulkoilma teki hyvää turkille. Tosin mummin mielestä Tassua olis tarvittu jo päivää aikaisemmin – hiirijahtiin. Onneksi pappa uskoi mummin kertomuksen käsilaukussa lymyävästä hiirulaisesta ja päästi otuksen päiviltä! Tassu mieltymykset lasikuitutapetteihin tosin saavat pelkäämään, ettemme ole jatkossa yhtä tervetulleita… Samaa tarinaa vahvistavat jutut sudenjäljistä lumessa…
Aamulla tehtiin pieni lenkki äidin kanssa. Ilma oli upean aurinkoinen eikä sudenjälkiä näkynyt.
Kissanjälkiä näkyi senkin edestä:
Puolilta päivin lähdettiin synttärikaffelle. Tulipa mieleen ettei meil oo kukkia!. Muistin miten sankari oli kesällä kauhistellut et graffitithan on laittomia! Siispä tekaisin hänelle pikapikaa ihka oman virkatun kukkasen. Tämä on ”linnunmaitograffiti”. Menekist en tiedä mutta lanka on Sirdarin Smiley Stripesiä ja koukku nro 3. Se oikea lahjus oli toimitettu jo etukäteen...
Iltapäivällä palattiin kotirannalle. Keski-ikäisen imurointiheavymusiikki olikin Maarittia ja pölyjenpyyhkimisheavy Eva Dahlgrenia… Sorry naapurit – en mä niin usein kuitenkaan siivoa! Ihanaa oli olla kotosalla ja nähdä auringonlasku. Kuvan huomasin ottaa vasta muutamaa minuuttia myöhemmin. Kevät tulee!
Ja juhlien jälkeen arki. Ja sekin tuntuu tosi kivalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!