Kiva lumituiskupäivä on takana. Lumituiskupäivä on ihan hauska ku asuu kerrostalossa eikä tarvii tehdä lumitöitä. Ja jos se vielä sattuu sunnuntaiks eikä tartte ajaa autolla minnekään niin se on ihan luksusta! Vaihdoin yhteen kukkapurkkiin mullat ja kylvin Tassulle ohraa. Oikea viherpeukalo siis.
Mut ku ollaan kert julmureit ni kissaa piti lähteä ulkoiluttamaan. Me ollaan sitä mieltä, et ulkoilma tekee hyvää turkille:
Yleens me lähdetään ulos parvekkeen ovesta. Etuovi merkitsee Tassulle kaikkea pahaa. Niinku koppaa ja autoilua. Nyt oli partsin edessä niin paljon lunta et kannettiin katti ulos väkisin etuovesta ankarasta rimpuilusta piittaamatta. Vähän aikaa oli ihan kivaa kunnes massukarvoihin alkoi paakkuuntua lunta…
Loikkoloikkaa katti pyyhälsi läpi kinosten…suoraan parvekkeen oven taakse karjumaan. Oli siinä Karvisella perässä pysymistä. Minä kiersin etuovesta päästämään umpilumiset ”pojat” sisälle.
Viime viikolla oli teeteeliikkeissä teemana kirjovirkkaus. Ihan tosi – mä yritin! Monta iltaa ja vielä tänään viimeeks:
Edina kävi kädestä pitäen opastamassa tuossa yhtenä päivänä ja mä ajattelin ettei se nyt voi olla niin vaikeaa. Ensin ajattelin et teen vaikka kännykkäpussin, ettei tarvii tehdä kahta samanlaista. Sit huomasin et se vaan laajenee ja laajenee…pannulappu? Ei tul mitään. Jos pitää saada aikaiseksi neulotun näköistä pintaa niin miks ihmeessä se pitäis tehdä virkkaamalla? Mä luovutan. Kiitos Edina kuitenkin. Mä tiedän et sä ihan tosi yritit opettaa mua! Mut osaan mä teoriassa neuvoa jos joku on kiinnostunut. Nih.
Siispä pitää tunnustaa et röyhelöillä on menty tämäkin viikko… Ensin Can Can:
Ja sit tiskillä pari kuukautta lojunut Ondas:
Näillä huiveilla ei voi kauheesti leuhkia olevansa käsityöihminen. Yritän kuitenkin vähän pelastaa tilannetta kun kuvaan sattui vahingossa sävy sävyyn olevia muitakin käsitöitä. Kortti on isän tekemä ja tuli ystävänäpäivänä. Valaisimen varjostin on hardangeria ja IHAN ITTE tehty. Lampun alla oleva hardangerliina on äidin käsialaa.
Seli seli…en mä näitä röyhelöitä huvikseni tee. Can Can on tilaus ja Ondaksesta tuli valmis parin kerroksen päivävauhtia kun edelleen joka päivä näytän muutamalle asiakkaalle miten röyhelöä neulotaan. Jotenkin näihinkin on jo niin tottunut, ettei ne ole ollenkaan niin kamalia ku alkuun.
Tosiasiassa yks ihan oikea neulottu huivi on valmistunut. Se on vielä tekeentymässä ja siitä sit myöhemmin. Hyvää kannattaa odottaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!