Joskus sitä neuloo jonkun kässyn vaan siks kun se tuuppaa eteen joka puolelta. Ku kaikki muutki sitä teekee. Wingspan putkahti ekan kerran vastaan Facebookin Neulontaryhmässä eikä jättänyt rauhaan. Ja kun jämälankahyllyä raivatessa tuli melkein kokonainen kerä liukuvärjättyä huivilankaa niin…
Lanka: Regia Lace (100g=600m), menekki 81g, puikot nro 4 Knit Pro Symphonie Wood pyöröt.
Aika veikeän mallinen huivi, mutta voisin kutsua maailmankaikkeuden tylsimmäksi neulottavaksi. Ainaoikeaa ja lyhennettyjä kerroksia. Eikä lanka loppunut ikinä. Tein ohjeesta poiketen 9 siipeä ja yläreunan ainaoikeaakin monta ylimääräistä kerrosta.
Se hyvä puoli tässä oli, et malli oli mainion aivoton autokyytineulottava. Parasta oli, et ei yhtään harmittanut kun ylimääräisenä vapaapäivänäni satoi. Saatoin vihdoinkin hyvällä omatunnolla istua neulomassa ja lukemassa kirjaa! Eikä mitä tahansa kirjaa vaan Kerällä- aisan Oikein Nurin –neuleromaania! Tämän kirjan ”ostin” itselleni joululahjaksi, mutta synttärilahjana sen viimeinkin luin. Ja onneksi oli vapaapäivä, ku ei olis millään malttanut lopettaa kesken kun alkuun pääsi!
Salossa oli viikonloppuna taas värjäyskurssi. En osallistunut, mutta elin myötä ja olin ihan innoissani muiden puolesta. Huomasin torstaiaamuna lupiinien nousseen ylös. Jostain syystä värjäys ei ollut ensimmäinen mielitekoni. Yön vesipisarat olivat kuin timantteja:
Kässyihmisille tiedoksi et nyt tulee se pakollinen mökkiosuusuus…
Torstai-aamuna:
Jotenkin se Tassu aina tietää koska verkot nostetaan ja se hipsii paikalle vaikka olisi ollut miten kaukana:
Vahingossa tuli paistettua itselle Tassun ahvenet ja sunnuntain verkossa oli vain yks kuha ja 5 ahventa… Ja yks luupää, joka lähetettiin jonkun toisen verkkoon. On se aika noloa kertoa et syötiin vahingossa kissan ruoka mut näin kävi!
Tassu taitaakin olla suomalainen laiturikissa:
En muista kenenkään kissan ennen vapaaehtoisesti laiturille (päiväsaikaan) uskaltautuneen. Tästä voisi ottaa oppia vaikka vastarannan vesikoira Cara… Joka oli aika reipas jo toisella laiturikäynnillään.
Yksinäinen vesilinnun poikanen (telkkä?) oli eksynyt emostaan ja piipitti surkeana etsien:
Muut pitkän viikonlopun jutut oli pienimuotonen murkkuepisodi, jonka seurauksena meikäläinen valvoi patjalla lattialla yhden yön, uusi synntärilahjaharava (vanha hajos ahkerassa käytössä):
Karvinenkin sai seuraa:
Pakollinen sielunmaisemakuva:
Samana päivänä kun minä synnyin on tästä maisemasta tehty kauppakirjat. Olen ollut kolmeviikkoinen kun mut tuotiin tänne ekan kerran. Kakkapeppu pestiin silloin merivedellä. Selittääkö se tään mökkihöperyyden? Sain isältä ja äidiltä hienon kyltin. Kirjaimet on Kanarialta ja kyltin on isä tehnyt. Karvis kiinnitti paikoilleen:
Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!