Sula-huivi alpacasta

Sain viime kuun lopulla kuvaviestin kera kysymyksen, että onnistuisiko kuvan huivi multa. Kun vielä ohjekin lähetettiin ja langasta sovittiin niin mikäpä siinä!

Olihan siinä tikuttelemista! 

Ohje on julkaistu Urban Knit Bookissa. Oikeastaan huivi on vähättelevä sana tälle, parempi nimitys on varmaan shaali. Instassa tämän kuvia löytyy #sulashlanket -tunnisteella.

Pienten ohjeessa olevien kummallisten lyhenteiden selvityksen jälkeen homma lähti käyntiin ja loppujen lopuksi huivin tikuttelu olikin simppeliä puurtamista. Kivaa tosin. Ja lopputulos sellainen, että itsekin olisi mukava tähän kääriytyä!

Tässä yksi niistä omituisista lyhenteistä. Ihan simppeli kahden silmukan kavennus (=KKK), joka tehtiin huivin keskelle. Sivuissa lisäiltiin. Alussa enemmän, keskellä vähemmän ja lopussa ei ollenkaan.

Huivin reunat olivat kokonaan I-cordia. Puikoilta pudotessa riepu näytti hirveältä pussilta! Olin vähän epätoivoinen ja luulin jo monen päivän ankaran tikuttelun menevän hukkaan! Pyöräytys villaohjelmalla pyykkikoneessa ja pingotus ja taas sain todeta, et vesi vanhin voitehista!

Lankana on Regian Premium Alpaca soft, menekki 436 g eli 2 kerää vaalean sinistä 50 ja kolmatta kerää yönsinistä 55. 4 mm Zing 80 cm kiinteillä pyöröpuikoilla tikuttelin.

Ihan oikeasti! Voisin tykätä tällaisesta valtavan kokoisesta kääriytymisloimesta itsekin! Eilen sain huivin tilaajaltakin viestin, että lahjan saaja on ollut "oikein iloinen" shaalista. 

Huivintekele on reissannut mukana mökillä kaikki viikonloput. Alkuun päästyä, kun ei tarvinnut lukea ohjetta ja välittää siitä, ettei valaistus ole ihan täydellinen. Mökkeily jatkuu vieläkin, vaikka enää ei voi venytellä viikonloppuja maanantaiaamuun. Aamuisin on jo pimeää, märkää ja kylmää...

Eläimellinen meno saaressa jatkuu edelleen, vaikka kurjet eivät enää tepastele pihalla, vaan muuttohuudot kuuluvat kaukaa vastarannalta. Peuroistakaan ei ole näköhavaintoja muutamaan viikkoon ollut. Yksi uusi asukas kuitenkin uiskenteli saareen pari viikkoa sitten. 

Oli aika vaikuttava näky, kun se meidän pikkuveneen vierestä nousi rantaan ja juoksi metsään. Tosin kiukutti typerät veneilijät, jotka myös näkivät hirven uimassa ja menivät lähelle kuvaamaan. Oli kyllä muutamia fiksujakin, jotka hiljensivät ja jäivät odottelemaan, että eläin pääsi rauhassa rantaan. Kyllä sitä varmasti pelotti! Tänä aamuna sienimetsässä en törmännyt hirveen enkä edes hirvikärpäsiin. Hyttysiä oli ihan riittävästi... Olisikohan hirvi saman tien jatkanut matkaansa Paraisille. Sienisaaliskin oli onneton, mut metässä kuleksiminen on aina rentoututtavaa - tuli saalista tai ei.

Ja sit se perinteinen Tassu-uutinen. Möksällähän meillä kaikilla on tapana käydä puskapissalla, mut varmuuden vuoksi Tassulla pitää olla laatikko myös sisällä. Hienotassu kun ei tykkää puskista jos on märkää. Ostin tarjouksesta uuttaa hiekkaa ja sehän piti heti testata vaikka aurinko paistoi täydeltä taivaalta...