Tonttulakki "vege" ja puolivuotiaan saalis

On taas aika tonttulakkien. Ida tuumasi, että villa-allergisille ja vegeillekin pitäis olla vaihtoehto. Puhumattakaan Hönö-hauvasta! Minä toin puikoille vegen ja Ida Hönön vaatetuksen:

Edellisessä postauksessa hehkuttelin itse askarreltuja silmukkamerkkejä. No kuinkas kävikään? Reunuksessa kerroksen vaihtumiskohtaa osoittanut merkki neuloitui mukaan ja huomasin sen vasta monta kerrosta myöhemmin! No tarviihan tonttukin heijastimen - ainakin täällä etelässä ku on vaan pimiää ja mustaa aamusta iltaan ja pitää hiipiä hipihiljaa tutkailemassa onko lapset kilttejä.

Iästä puheen ollen: Joku asiakkasitamme kysyi Hönön ikää.En ihan tarkkaan muistanut, mutta aikunen on. Tämä blogi kertoi, että Hönön synttärit on maaliskuussa ja sen on syntynyt vuonna 2012. Aika vanha ja arvokas koira vai mitä?

Nykyinen blogikattikin täytti viikolla puoli vuotta. Viime viikonloppuna se toi mulle innoissaan ekan saaliinsa! Huutelin ovelta illan hämärtyessä ja pikkuinen tuli innoissaan loikkoloikkaa sisälle. Hieno saalis hampaissaan! Olisi tietenkin pitänyt kehua, mutta kun myyrä oli elävä ja karkasi... Siinä sitten illan vietin aina välillä näkien sivusilmällä jonkun vilahtavan jossain. Samaan aikaan suuri metsästäjä nukkui tyytyväisenä tuolissaan...

Lopulta näin myyrän livahtavan vessaan. Paiskasin oven kii. Kaappasin nukkuvan kissan kainaloon ja heitin vessaan kiljuen et "Hoida homma". Tunnin kuluttua kurkkasin... Nyt tuli kehuja!

Puolvuotiset "juhlittiin" eilen. Ajattelin tarjota jotain oiken nannaa sapuskaa. Syrämenmuotoisessa purkissa harmaata limaa, joukossa oli epämääräisten kappaleitten seassa jotain herneitä! Tässä Hissun mielipide:

Virallinen puolivuotiskuva alla:

P.S. Tonttulankapaketteja ohjeineen ja paljon muuta myös huomenna Matildassa! Kesäkauppamme on Joulukauppa 12-18! 

Perfectit palmikot, silmukkamerkit ja "kesäkauppa"

Joka vuosi mietitään Piikun kanssa et ne on NIIN nähty. Tampereen kässämessut siis. Ei mennä. Paitsi muutamaa viikkoa aikaisemmin jompi kumpi meistä laittaa viestin et jos sit kuitenkin... Tällä kertaa se oli Neulefriikin vuoro. Heitti ajatuksen, et jos seikkailtaisiin junalla! Ja niinhän me tehtiin.

Matkakässyhän piti olla. Joku kiva, pieni, helppo ja kuitenkin järkevä. 

Perfect Premium on meillä päätynyt korvaamaan teeteen Pallaksen. Monia vaihtoehtoja testailtiin kyllä. Lopulta hinta/laatu/värivalikoima ratkaisi.  Pitihän sitä makustella ihan omilla puikoilla. Tykkään. Mukavan tuntuinen eikä liian paksu. Konepesun kestävä ja sopisi isompaakin neuleeseen myös lapsille. Junassa matkustaessa vartta syntyi ihan kelpo vauhtia. Kantapää menikin paluumatkalla ihan väärään kohtaan. Onni on matkaystävä, joka purkaa mun puolesta :)

Menekki kerä/sukka. Puikot varressa 3,25mm ja kantapäästä eteeenpäin 3 mm. Perinteiseen ohjeeseen lisäsin silmukan/puikko eli siihen ainaoikeinkohtaan. Eli 52 silmukkaa ja 13 s/puikko. Muuten sama ohje ku ennenkin.

Koska messuille, niin piti olla joku spesifi ostos, jota etsiä. Kiellettyä oli mekkokangas (edellisetkin ompelematta), käsityökirjat (just puodin muutossa päästiin eroon edellisistä hölmöistä hankinnoista) joten päätin et silmukkamerkkejä. Niitä MUN tapaisia. 

Kierreltiin ja kaarreltiin. Neulefriikin ystävän Handen kanssa oli sama missio. Aamuskumpan jälkeen alettiin tosimielessä kiertelemään... Kumpikaan ei löytänyt, mutta löysin aineksia! Ja kuuleman mukaan Hande lähilankakaupastaan seuraavana päivänä Tampereelta ihan niitä etsimiäänsä...

Seikkailua oli matkustus junalla ja Nyssellä. Me molemmat ollaan aikoinamme opiskelleet Tampesterissa, joten jo kävely rautatieasemalta Keskustorille aamulla oli nostalginen. Paljon on keskusta muuttunut. Tekun asuntolan Rastin 18 neliötä  Rautaiteaseman yläpuolella oli mulle taivas aikoinaan. Nyt koko talo on purettu... Tillikka sentään on paikoillaan! Raitsikka jäi kokeilematta ja saattaa olla, että täällä Turussa siihen saattaa mennä tovi jos toinenkin....

Vähän kyllä tuntuu askartelulta, mutta jos ei edes messuilta löydy, niin on pakko itse venyä...

Vast täänään älysin, et olishan niitä helmiä ollut ihan omast takaa: Siispä:

Olisko tämä heijastava silmukkamerkki pimeälle neulojalle vai heijastava silmukkamerkki pimeässä neulovalle?

Silmukkamerinsyöjäeläin on asunut täällä jo vuosia, joten ihan turhaa syyttää Hissua... Tosin kyllä sekin merkeistä tykkää...

Matidedalin  Joulumarkkinat herättää talviunilta myös meidän kesäkauppamme tutussa halkokuivaamossa!

Mukana menossa kahtena marraskuisena lauantaina Anjalinin lisäksi myös Salo Design, Modaliisa ja Eija Vesterlund.Tervetuloa tekemään jouluostoksia halkokuivaamoon!

Intona huovuttamassa

Moni varmaan tuntee myötähäpeää, kun lukee mun juttuja. Miks ihmeessä kaikki möhläykset pitää kertoa? No ensinnäkin siks, et "vahingonilo paras ilo" ja siks, et kun kerron, niin muut ei tee samoja virheitä. Tällä kertaa - kuten monta kertaa aikasemminkin - kysymys on huovuttamisesta.

Pari viikkoa sitten vietetiin mökillä Hissun Kissun kissanristiäisiä. Pelattiin korttia, syötiin hyvin ja nukuttiin huonosti. Syyllinen kuvassa yllä.

Koska oli myös pyhäinkissainpäivä, niin sytytettiin kynttilä muistoksi kaikille sateenkaarisillalle lähteneille kissarakkaille: Tassulle, Patelle, Juicelle, Sissille, Rontille ja Pessille.

Ristiäisten jälkeen mulla oli tilaisuus viettää muutama päivä yksikseni. Tai siis Hissun kanssa. Pimeän ajan vietin soffalla takkatulen ääressä äänikirjaa kuunnellen. Ja neuloen.

Ollaan pitkään etsitty mukavaa huovutukseen sopivaista lankaa puotiin. Monet langat on liian paksuja (50g=50m) ja lopputulos on tönkköä. Hiukan ohuempi oli hakusessa. Lankavan Into kuulosti just siltä, mitä etsin eli 50 g=75m. Siitäpä hyväksi todetuilla teeteen ohjeilla intona tikuttelin "lomasella" sukat, lapaset ja tossut sukkapuikoilla 5½. Menekki lapasiin 2 kerää, sukkiin 3 ja tossuihin 4 kerää. Näytti tosi hyvältä ja olin tyytyväinen itseeni: Kerrankin lomalle suunnittelemani kässyt myös toteutuivat!

Valoisan ajan käytin syyspuuhiin:

Kärrykaupalla lehtiä, neulasia, sammalta ja lahonneita pöllejä kompostiin. Missään ei raataminen näy, mutta kyllä tuntui. Siis kropassa. Sekin oikeasti mukavaa, kun lihakset on kipeänä tekemisestä.

Käytin myös hyvän aikaa hankkiakseni "lapselle" ruokaa. Matopilkillä sainkin yhden ahvenen!

Kyllä Hissusta vielä hyvä saalistaja tulee! Ruodottomaksi perattu ahvenfilekin piti "tappaa" ennen syömistä. Ei auttanut, vaikka sanoin ettei ruualla saa leikkiä! Kalanpaloja löytyy varmaan vielä myöhemminkin mattojen alta.

Pilkkinä oli kupari/hopea Nautilus. Netti kertoi, että Nautilus "ui houkuttelevasti". Pystypilkkihän vaan poukkoilee ylös ja alas. Ei ui. Vesikin on jo tähän aikaan vuodesta niin kirkasta, että jos laiturin alla olisi ahven uinut, niin sen olisi kyllä nähnyt. Siispä seuraavana päivänä heittelemään ja:

Lapselle ruokaa! Kyllä kalastaminen tuntui taas tosi kivalta, mutta perkaaminen tarvitsi jo "kaatoryypyn". Ja keitettynä fileetkin kelpasi puukiipijälle suoraan kupista!

En matttanut pysyä poissa metsästäkään vaikka ankarasti yritin...

Lomaselta kotiin palattuani innoissani heitin kaikki Intoneuleeni kerralla pyykkikoneeseen huopumaan. Kyytiin 2 hiutunutta kylpypyyhettä ja 40 asteen normipesu. Olishan kivaa mennä taas töihin mukanaan valmista! Koska pyykkikoneeni on tunnetusti huono huovuttaja, niin olin varma siitä, että toinen kierros on tulossa ja jopa kolmaskin kuudessa kympissä. No miten meni?

Pesuohjelman jälkeen avasin luukun jännittyneenä... Ainakin tuli todistettua, että Into huopuu tosi innokkaasti! Minikokoisia tönkkölapasia ja -tossuja ja koko lomasen käsityöt hukkaan heitettyä! Melkein itkua väänsin. Nyt noista ei ole edes purkaleeksi! En vienyt tekeleitäni yön pimeinä hetkinä suoraan roskikseen (kuten olen männävuosina usein tehnyt) vaan seuraavana lauantaina esittelin ne Neuleklubissa varoittavana esimerkkinä siitä, mitä EI kannata tehdä.

AINA varoittelen asiakkaita siitä, että pesukonehuovuttaminen kannattaa aloittaa varovasti. Jokainen kone huovuttaa omalla tavallaan. Jokainen lanka huopuu eri tavoin ja myös käsiala vaikuttaa lopputulokseen! Vaan mitä teen itse? Vedän kaikki työt koneeseen intona samalla kertaa! Intona säästin tietenkin sähköä, aikaa ja vettä...

Torstaiaamuna huovutetut tekeleet olivat vielä lauantaiaamuna klubissa vähän kosteita. Hyvin pienikokoinen kurssilaiseni alkoi kiskoa tossuja jalkaansa ja lapasia käteen. Kosteinahan huovutuksia voi hiukan muotoilla. Näyttää siltä, että aikuisen naisen tassuihin tarkoitetut ovat ihan kelvollisiet kokoon 35. Nyt mietin, että jatkanko harjoituksia vai... Lanka on joka tapauksessa ihan kelpoa 100% villaa, joten eihän sitä ole pakko huovuttaa! Mutta jos, niin aloita varovasti!

Seuraava töppäykseni jääköön nyt kuitenkin kertomatta julkisesti. Viittä vaille susukatastroofiksi päätynyt "kylmääitteosaan" -putkiremonttini päättyi lopulta onnellisesti. Laaduntarkastajakin sen todistaa!