Olivier-huivi

 Vuosi alkoi huivitellen. Taito-lehden viime vuoden viimeisessä numerossa 6/25 oli malli, josta neuleklubilainen innostui ja minäkin otin Olivierin "kotiläksyksi".

Langaksi valikoitui Järbon Fin Merino: 50g=235m ja puikot 3½. Alkuun helppoa ainaoikeaa, mutta pitsiosuuden alkaessa piti olla tarkkana molemmissa reunoissa. Koska huivi tuntui aika pieneltä ja lankaakin oli vielä jäljellä, niin jatkoin pitsiä... Ja kuinkas kävikään?

Sekaisinhan se pitsi meni, mutta ei näytä pahalta jota annan olla. Purkaminenhan ei kuulu mun suosikkipuuhiin. Neulekubissa on toinen meininki. Eilenkin meillä oli teemana kolme Peetä: Palmikko, Pitsi ja Purku 😂Hirmu pieneltä näyttänyt kipprainen neule kasvoi pingotuksen myötä ihan kelpo mittoihin: Yläreuna on 150 cm.

EDIT: Vasta nyt huomasin, että Olivierin ohjeeseen on tullut korjaus! Jospa mä en itse olekaan töpännyt... Korjaus löytyy:

https://taitolehti.fi/korjaukset/korjaus-olivier-huivi-taito-6-25/

Villasukkiahan mulla on hurjan paljon. Kiitos siitä KikkaL, joka on pitänyt mun tassut lämpimänä jo monta vuotta! Villasukkien suurkuluttajana osa sukista oli varsin huonossa hapessa. Viikko sitten sunnuntaina parsin 5 paria (joista osan olen jo aikaisemmin terittänytkin). 

Myös Idalta vuosia sitten saadut kissasukat saivat uudet terät jälleen kerran:

Nyt on taas "työkengät" timmissä kunnossa! Kantapään harmaa varmaan Sallanjämiä ja valkoinen ja pinkki äidin ja KikkaL:n jämälankapussista löytynyttä Pallasta. 

Vuodenvaihteen pakkaset ja "ilmaiset" ämpärit innosti jäädyttämään lyhtyjä. Majakkarannassa näkyy pupujen ja kettujen jälkiä, mutta kukahan on käynyt tekemässä kunniakierroksen lyhdyn ympäri?

Se ei ole kissa...