Eläimellistä menoa terveyskaupassa

 

”Sulla on sitten terveyskauppa”, tokaisi eilisaamuna terveyskeskuslääkäri, kun kerroin mitä työtä teen! Ja yhtäkkiä nuivalta tuntunut lääkäritäti muuttui mahdottoman viisaaksi ja mukavaksi ihmiseksi!

 

Terveyskaupan tädille on jostain siunaantunut läjäpäin tilausneuleita, joten pariksi viikoksi on pakko keskittyä vaan miehen slipoveriin, vauvaneuleeseen, revontuli viitoseen ja kasaan piirrettyjä liinoja. Ja kaiken pitää tietysti olla valmiina tässä kuussa! Blogikuvaajakin uhkaa sanoa sopimuksen irti jollei saa uusia villasukkia… Lankauutuusrintamalla pitää siirtyä takaisin mallitilkkulinjalle vaikka puikot suorastaan kiljuvat jotain uutta tikutettavaksi. Tällä hetkellä sukkapuikot huutavat Tofutsies-sukkalankaa:

 

Tofutsies on villaa, puuvillaa soijaa sekä kitiiniä, jota valmistetaan äyriäisten kuorista…Mielenkiintoista!

 

Eilen puodissa kävi taas pikkuinen vieras. Se oli ihan Tassun värinen, mutta (pakko myöntää) sen turkki oli vielä suloisemman pehmeää ja sillä oli ihanan suuret silmät. Tiesin odottaa tätä söpöläistä, mutta yllätyksekseni vieras ei ollutkaan kahden Step-lankakerän kokoinen kippurahäntäinen tuhisija vaan kani! Kaupan vilinä oli pikkuisesta vähän pelottavaa ja hän viipyi vaan hetken. Kotiin tullessani Tassu kehräsi varmaan puoli tuntia, joten en tainnut jäädä kiinni vieraasta hajusta…

 

Ai niin…tutkimuksissa selvisi, että olen perusterve ja kaikki veriarvot in normaaleissa rajoissa (näillä elämäntavoilla?!). Sydänkin on kuulemma paikallaan. Liikunnasta ja laihtumisesta ei kuulemma olis haittaa…

 

Mut tehdäänpä käsitöitä! Se on lääkärin määräys!

Kolkyt vuotta – ihan turhaan!

 

Perun heti kaikki negatiiviset puheeni (puhumattakaan ajatuksista, joita en sanonut ääneen) Sirdarin Eco Woolista. Tai en ihan kaikkia – värit on edelleen surkeat mut mitä muuta voi odottaa ekolangan väreistä… Ja vaikka minä en niistä tykkää, niin moni muu varmastikin.

 

Tavoitteena on jokaisesta uudesta langasta tikuttaa joku oikea tuote pelkän mallitilkun sijaan ja tällä kertaa tein Moda-lehdessä olleen baskerin. Oma ennakkoasenteeni käsittelemätöntä villalankaa kohtaan oli "rasvainen, haiseva ja pistelevä". Lanka ei haise, eikä valmis baskeri saanut otsikkoa syhyämään sovittaessa. Kaikkein mukavinta oli neulominen! Jälki oli tasaista ja lanka kulki mukavasti puikoilla. Ei tästä (aina vaan sen värin takia) tule mun lempilankaa, mutta voin ihan vilpittömästi suositella!

 

Kuvan ottaminen baskerista omassa päässä tuntui samalta kuin ikänäkövaivan vuoksi pahanlaatuisesta neljänkympin kriisistä kärsivän lehdenluku - Kädet ei riitä!

 

 

Mulla oli pienenä valkoinen baskeri, jota inhosin suunnattomasti ja jota äiti kuitenkin pakotti mua käyttämään. Päästyäni valkoisen baskerin piinasta päätin, etten ikimaailmassa laita moista kapistusta päähäni! Kokeiltuani tuota ekopäähinettä oikein peilin kera totesin ettei baskeri sittenkään ole hullumpi pääkappale… Taidan värkätä ensi talveksi itselleni sellaisen tiistaina (toivottavasti) puotiin putkahtavasta Freedom Spiritistä… Luulen, että neljästä väristä löytyy ihan varmasti mullekin sopiva!

 

Mulla tuo ajatuksenjuoksu on välillä perin monimutkaista – yksi havainto johtaa toiseen ja lopputuloksena saatan saada omasta mielestäni mahdottoman viisaita ahaa-elämyksiä! Tällä kertaa tämä baskeriasia sai aikaan vakavan keskustelun itseni ja peilistä katsovan Susun kanssa energiaa hukkaavista ja mieltä madaltavista negatiivisista ajatuksista… Tulin nimittäin tietoiseksi siitä, että hukkaan ihan järjettömästi energiaa negatiivisiin ajatuksiin! INHOAN baskereita (vanhasta tottumuksesta) ja INHOAN ekovillaa (värien vuoksi) ja INHOAN tekokuituja (asennevika) puhumattakaan kaikista muista asioista (ja joskus ihmisistäkin), joita INHOAN vaikka en ihan tosissaan aina edes tiedä et miksi! Tavan vuoksiko? Sen takia, että on ollut yksi negatiivinen kokemus yli kolmekymmentä vuotta sitten?

 

Silloin tällöin olisi ehkäpä syytä "päivittää" omat inhokkinsa… Tai ainakin käyttää enemmän energiaa siihen, mikä on mukavaa ja mistä tykkää!

 

p.s. Äidille terveiset että seuraavaksi kokeilen vekkihametta ja vakosamettihousujaJ Niin monta kertaa aikaisemminkin on ollut pakko myöntää, että oikeassa se äiti oli…

 

 

Kaupunkielämää (Blogikissan näkökulmasta)

Siitä on jo melkein kaksi viikkoa kulunut, kun viimeksi jouduin koppaan ja veneeseen. Olen pikkuhiljaa päättänyt, ettei aina ole pakko mennä sängyn alle piiloon kun joku tulee ovesta sisään. Epäluuloinen olen kyllä vieläkin…

 

Onhan tämä kaupunkielämäkin ihan mukiinmenevää. Joinakin iltoina lähdetään ulos kävelylle ja joskus yläkerran Artturi (8 vee) tulee kanssani leikkimään. Kivaa kun on ystävä!

 

Viime perjantaina ei lähdettykään mökille vaan oltiin kotona ja lauantaina Susu lähti töihin laulellen. En ymmärrä moista intoa, mutta olenhan minäkin innoissani päästessäni töihin eli hiirijahtiin. Illallakaan ei lähdetty minnekään vaan Susu ja Karvinen alkoivat heti kotiuduttuaan kamalasti touhuamaan parvekkeella! Karvinen oli tehnyt minulle hienot tikapuut, joita pitkin minun pitäisi kulkea saunan ikkunasta parvekkeelle ja takaisin! Tutustuin uuteen kulkureittiini epäluuloisesti:

 

 

Ennen vanhaan hyppäsin ikkunasta parvekkeelle. Sisään halutessani karjuin kovaa ja joku avasi oven. Nyt ovi pysyi kiinni vaikka kuinka komensin! Tarina ei kerro, olenko tullut portaita pitkin vai muuten, mutta samaa reittiä viimein tulin takaisin. Oli siinä välillä isä-poika-suhde koetuksella, kun Karvinen yritti opettaa mulle tikkaiden käyttöä…

 

 

Parvekeremontin jälkeen meillä oli pihajuhlat! Naapurin Aatu-koiran kanssa osallistuimme juhliin vuorotellen (me ei olla kamuja). Aika ei kuitenkaan tullut pitkäksi, kun välillä parvekeulkoilin ja välillä Artturi kävi mun kanssa leikkimässä.

 

Sunnuntaina Susu hehkutteli kuinka kivaa oli olla kotona viikonloppua ensi kertaa maaliskuun jälkeen. Innoissan se silitti elokuussa pesemänsä verhot ja ripusti ne paikoilleen. Nyt minulla on taas ollut tekemistä… Hyvä konsti herättää Susu aamuisin on kiskoa verhot alas. Kaksi neljästä on vielä työn alla…

 

Sunnuntaiaamuna sain myös mahtavan aamupalan: Artturi oli ollut aamutuimaan ongella ja saanut kaksi ahventa!

 

Iltaisin töitten jälkeen Susu istuu sohvalla kutomassa pitkin hampain uutta ekovillaa. Susu voi olla siitä langasta mitä mieltä vaan, mutta Karvisen mielestä värit on ihan ookoo ja mun mielestä lanka on aivan ihanaa!

 

 

Mitähän se äiskä oikein päivisin touhuaa…puhuu olleensa töissä, mutta tänäänkin se ihan selvästi tuoksahti pienehköltä mopsitytöltä! Miks ei minua koskaan päästetä sinne lankakauppaan?

Eko ja Luomu ynnä muita hyviä ja huonoja uutisia

Lankakaupan täti on nyt ihan sekaisin ja innoissaan kun syksy on tuloillansa ja uusia lankoa putkahtelee ovesta sisään harva se päivä. Pitäisi laittaa uusia lankoja esiin ja somistaa näyteikkunaa ja neuloa langoista jotakin saadakseen tuntumaa, jotta voisi sitten kertoa muillekin. Niinpä lankakaupan täti poukkoilee sinne sun tänne ees ja taas eikä saa aikaiseksi mitään…(lukuun ottamatta minikokoisia huopahattuja).

 

Tänään viimein meillekin tuli Modassa ja Suuressa Käsityölehdessä tarjouksessa oleva Sirdarin Eco Wool dk. Tarkemmat tiedot löydät blogin yläosan "Modan tarjouslanka" –laatikosta. Värit on suoraan lampaan selästä:

 

 

Pihlajanmarjat on Susun oma protesti…Elämässä pitää olla VÄRIÄ varsinkin syksyllä!

 

Päätin tehdä kokeeksi jotain pientä ja puikoilla on jo baskeri. Lanka tuntuu ihan ookoolta neuloa. Siinä on käsittelemättömälle villalle ominainen pikkuisen rasvainen tuntu mutta se ei sentään haise lampaalta!

 

Tämän langan lisäksi tarjouksessa on myös toinen Luomulanka – jo kesästä tuttu Sublime Organic Cotton on myös 15%:n halvennuksessa syyskuun ajan. Kokemuksiani siitä voit lukea täältä.

 

 

Syksyn kässylehdissä on jos jonkinlaisia lankatarjouksia. Kauneimmat Käsityöt –lehdessä tarjotaan Need Soft Tweed –lankaa ohjeineen hintaan 1,90 euroa/kerä. Meiltä saat langan ja ohjeen ilman postikuluja. Nyt mennään hiukan otsikosta syrjään, sillä tässä langassa ei taida olla luomua ja ekoa muuta kuin värit. Tarjolla on kolme väriä ja ne ovat harmaa, beige ja luonnonvalkoinen. Lanka tuntuu ihanan pehmeältä ja puikkosuositus on 6 tässä villan, akryylin ja viskoosin sekoitteessa. Lanka tuntuu mukavan pehmoiselta…

 

 

Ja sitten ne huonot uutiset: Ihanaisen Loftin valmistus on lopetettu! Tämä 100% merinovilla on ollut monien lemppari ja siitä on tehty myös kestovaippapöksyjä ahkerasti.

 

Ja sit ne hyvät uutiset: Hamstrasin tukusta viimeiset kolme kiloa ja se on nyt 4,60 eur/ kerä (normaalihinta oli muistaakseni 6,30)

 

Takaisin huonoihin uutisiin - Värit on tässä (hempeän vaaleanpunainen, hempeä persikka, hempeä lila luonnonvalkoinen, oranssi ja kirkkaanpunainen):

 

 

Kirjavia ei enää ollut saatavilla ja nää yksiväriset on tosi hempeitä (punaiset ja oranssit meni jo)

 

Ja taas hyviä uutisia – tätähän lankaa voisi pikkuisen piristää värjäämällä Kool Aideilla!  Keksinpäs tähänkin vielä viittauksen otsikkoon – Loftin tilalle on tulossa jossain vaiheessa Nimbus joka on taas ekovillaa onnellisten lampaiden selästä!

Lepakko nelonen

 

Pikkuisen taidan olla kieroon kasvanut, kun eilisaamuna olin ihan tohkeissani PÄÄSTESSÄNI pitkästä aikaa lauantaina töihin. En vaipunut synkkyyteen, vaikka hiukan haikeana kävin moikkaamassa bussilastillista Salon Seudun Kädentaitajia ja muita naisia, jotka olivat lähdössä Helsinkiin kässämessuille… Sielläkin olisi varmasti ollut mukavata!

 

Kaikkien epäonnisten huopahattujen lomassa on mukavaa tehdä jotain tuttua ja turvallista jonka TIETÄÄ onnistuvan. Tässä siis lepakko nelonen pingotuksessa:

 

 

Mielikuvituksen puutetta vai mitä, mutta nelonen on ihan samanlainen kuin kakkonen… Lanka on Mohair Lux, menekki 2 kerää (+kolme viimeistä kerrosta muista töistä jääneistä jämänyssyköistä). Kakkonen on jo jossain maailmalla ja tuo väri nyt vaan on mun lemppari! Tykkään tästä Revontulimallista ihan mahdottomasti. Sen tekeminen on mukavaa ja valmis tuotos pysyy harteilla paremmin kuin perinteiset kolmiohuivit

Mainiosti huopuu Lima

 

Mää en huovuta enää ikinä…

 

...ajattelin jälleen kerran eilen nostaessani huopahattuni pesukoneesta. Tänään meidän kauppias näytti tältä:

 

 

Oliskohan kenenkään Baby Borni vailla huopahattua? Nyt lähtis halvalla…

 

Aamulla olin sen verran suivaantunut, että päätin tehdä uuden hatun ja huovuttaa sen vähän lyhyemmällä ohjelmalla ja vähän pienemmillä linkouskierroksilla. Miten VOI olla mahdollista, että minä, joka aina paasaan kaikille et ensin vaan vähän lämpöä ja lyhyt ohjelma jne, laitan koneeseen ihan tuiki tuntemattomasta langasta tehdyn neuleen pitkällä ohjelmalla ja 1200 kierrosta linkousta? Ankarasti kenkutti, sillä pitäisihän mun tuntea oman pesukoneeni hurja huovutusinto jo vuosien takaa…Alla se eilen huovutettu ja tänään tehty uusi:

 

 

Ja kuinka kävikään:

 

Kerrankin mun huushollissa taikinakulhot on hyötykäytössä. Tätä kummastelee myös blogikissa iltapesullaan...

 

Vasta tänään huomasin, että Lima (100% villa, 50g=100m, 2,90 eur/kerä) on tosi kaunista ihan sellaisenaan ilman mitään pesukonekäsittelyjä! Tarina tulee jatkumaan sillä, että seuraavaksi teen mallitilkun (huopahattukiintiö tuli täyteen) ja pesen sen villaohjelmalla koneessa. Jos se kestää villaohjelman huopumatta niin tästä vois vaikka tehdä jonkun ihan "oikean" neuleen!

 

Terveisin,

 

nimimerkki ”Minähän en käsin pese mitään”

Hullu mutta vaaraton

 

Tänään mun puodissa vastaanotettiin asiakkaita tämän näköisenä:

 

 

No ei ihan kaikkia mut yhdet tuli säikyteltyä varmaan pahan kerran. Tiedoksi kaikille, että vaikka olenkin kaheli niin ihan vaaraton kuitenkin!

 

Tää myssy pyörii nyt pyykkikoneessa tullakseen lierihuopahatuksi. Lankana minulle uusi - vähemmän houkuttelevalta kuulostava - Lima. Ehkäpä nimi johtuu siitä, että se on 100% perulaista villaa… Lankaa oli kiva neuloa ja värejä siinä on pilvin pimein. Sekä kirkkaita, että luonnonläheisiä.

 

Eilen BB:n aikana tuhosin viimeiset 15 grammaa Norosukkalangastani ja tein vielä pääpannan. Melkoisen riittoisaa lankaa kun yhdestä kerästä syntyi sukat, kämmekkäät ja panta. Kuvaa ei sattumoisin ole näyttää tähän hätään mut vaan n. 30 senttiä lankaa jäi. Sanoisin et aika tehokkaasti tuli lanka käytettyä!

 

Tällekin sukalle on syntynyt pari. Tein sen pikavauhtia itselleni tekemäni "Vain yhdet sukat kerrallaan" -määräyksen vuoksi. Ja silloin Noro jo odotteli puikolle pääsyä… Näin tämän näköisen sukan Minnap:n blogissa ja ryntäsin heti tekemään. Viittä vaille oli, etten laittanut kiukkuista kommenttia "Vaan sukista" kun mun mielestä mikään käsityö ei ole "vaan"! Myöhemmin vasta huomasin, että on oikeasti sen niminen malli ja julkaistu Ullassa… Tämä ei ole "Vaan sukka", koska en koskaan ole lukenut ko. ohjetta. (tää on The SukkaJ)

 

 

Lanka on ihan tavallista raitasukkalankaa. Ihme, että sellaistakin vielä tehdään kun nykyään kaikki langat on joitain Aloe Veraa tai bambua tai muuta ihmettä ja kummaa. Hyvä peruslanka, josta syntyi napakat kolmeysin sukat suunnilleen puolesta kerästä. Tää väri näytti kerällä hauskalta, mut nyt kutittaa tuo lila…

 

 

Tänään, kuten joka kuukauden ekana torstaina KIPpailimme Salossa Plazan kakkoskerroksen Figarossa. Paikalla oli vajaat kymmenen innokasta neulojaa. Pahaa pelkään, että mut julistetaan ei-toivotuksi kippailijaksi, koska pistän nokkani kaikkien käsitöihin ja tänäänkin komensin Minnan purkamaan ponconsa sauman monta kertaa ennen kuin se oli täydellinen… Minnalla on varmaan tästä lähtien krooninen saumatrauma vaikkei pitäis, koska nyt ne saumat on hienot! Ihan tosi – mä olen ihan vilpittömästi sitä mieltä, että moni upea neule pilataan saumoilla! Ensin hankitaan ihanat langat, sitten tehdään valtava työ ja sit viimeistelyssä hutiloidaan! Onkohan sittenkin mulla itselläni se saumatrauma?

 

Loppuun vielä kaikille Tassun fanittajille viikon kuva:

 

 

Blogikuvaajan kamerassa on joku kennohämminki ja se on takuukorjattavana. Tämä mun käytössä oleva kamera toimii ihan hyvin, kun pitää ottaa kuva langasta, joka ei liiku… Blogikissan liikkeisiin se on vähän liian hidas…

 

Viikonloppuja!

 

Toivotteleepi se kaheli lankakaupan täti Salon Annankadulta

 

P.S. Nyt on meidän putiikki auki taas lauantaisinkin!