Perun heti kaikki negatiiviset puheeni (puhumattakaan ajatuksista, joita en sanonut ääneen) Sirdarin Eco Woolista. Tai en ihan kaikkia – värit on edelleen surkeat mut mitä muuta voi odottaa ekolangan väreistä… Ja vaikka minä en niistä tykkää, niin moni muu varmastikin.
Tavoitteena on jokaisesta uudesta langasta tikuttaa joku oikea tuote pelkän mallitilkun sijaan ja tällä kertaa tein Moda-lehdessä olleen baskerin. Oma ennakkoasenteeni käsittelemätöntä villalankaa kohtaan oli "rasvainen, haiseva ja pistelevä". Lanka ei haise, eikä valmis baskeri saanut otsikkoa syhyämään sovittaessa. Kaikkein mukavinta oli neulominen! Jälki oli tasaista ja lanka kulki mukavasti puikoilla. Ei tästä (aina vaan sen värin takia) tule mun lempilankaa, mutta voin ihan vilpittömästi suositella!
Kuvan ottaminen baskerista omassa päässä tuntui samalta kuin ikänäkövaivan vuoksi pahanlaatuisesta neljänkympin kriisistä kärsivän lehdenluku - Kädet ei riitä!
Mulla oli pienenä valkoinen baskeri, jota inhosin suunnattomasti ja jota äiti kuitenkin pakotti mua käyttämään. Päästyäni valkoisen baskerin piinasta päätin, etten ikimaailmassa laita moista kapistusta päähäni! Kokeiltuani tuota ekopäähinettä oikein peilin kera totesin ettei baskeri sittenkään ole hullumpi pääkappale… Taidan värkätä ensi talveksi itselleni sellaisen tiistaina (toivottavasti) puotiin putkahtavasta Freedom Spiritistä… Luulen, että neljästä väristä löytyy ihan varmasti mullekin sopiva!
Mulla tuo ajatuksenjuoksu on välillä perin monimutkaista – yksi havainto johtaa toiseen ja lopputuloksena saatan saada omasta mielestäni mahdottoman viisaita ahaa-elämyksiä! Tällä kertaa tämä baskeriasia sai aikaan vakavan keskustelun itseni ja peilistä katsovan Susun kanssa energiaa hukkaavista ja mieltä madaltavista negatiivisista ajatuksista… Tulin nimittäin tietoiseksi siitä, että hukkaan ihan järjettömästi energiaa negatiivisiin ajatuksiin! INHOAN baskereita (vanhasta tottumuksesta) ja INHOAN ekovillaa (värien vuoksi) ja INHOAN tekokuituja (asennevika) puhumattakaan kaikista muista asioista (ja joskus ihmisistäkin), joita INHOAN vaikka en ihan tosissaan aina edes tiedä et miksi! Tavan vuoksiko? Sen takia, että on ollut yksi negatiivinen kokemus yli kolmekymmentä vuotta sitten?
Silloin tällöin olisi ehkäpä syytä "päivittää" omat inhokkinsa… Tai ainakin käyttää enemmän energiaa siihen, mikä on mukavaa ja mistä tykkää!
p.s. Äidille terveiset että seuraavaksi kokeilen vekkihametta ja vakosamettihousujaJ Niin monta kertaa aikaisemminkin on ollut pakko myöntää, että oikeassa se äiti oli…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!