Susun (ja mun) ystävä haluaa nähdä miten blogia päivitetään, joten minä päätin näyttää sen hänelle ja samalla kertoa omasta viikostani, joka alkoi aika nolosti…
Viime sunnuntaina ystäväni Artturi toi minulle kalasaaliinsa: kaksi ahventa, kaksi särkeä ja silakan. Susu ne sitten fileroi, mutta minä en jaksanut syödä kuin yhden! Arvatkaapa oliko nolo tilanne? Näin ei ole käynyt koskaan ennen. Ehkäpä syynä oli vuorokauden mittainen kirmailu ihanassa meri-ilmassa mökillä, aamupalaksi nauttimani kaksi hiirtä ja kummeilta kerjätyt viisi ahventa… (oikeasti niitä oli kahdeksan, mutta kolme säästettiin pahan päivän varalle). Tulipa huomattua että ahvenvatsani ei sittenkään ole pohjaton. Artturi meni pettyneenä kotiinsa koska en edes jaksanut leikkiä vaan uupuneena makoilin sängyllä koko illan:
Tällä viikolla heräämisen aikaan on joka aamu ollut sumuista:
Kun Susu lähtee töihin, niin maailma alkaa jo kirkastua:
Kun Susu tulee taas kotiin niin aurinko on jo menossa piiloon. Tarkoittaakohan tää sitä, että talvi on tulossa…
Melkein joka ilta me ollaan käyty rannassa kävelyllä. Torstaina asiasta piti järjestää äänestys, koska ulosmenon vaihtoehtona oli imurointi. Voitin äänestyksen kirkkaasti 5-2. Mulla oli äänestyksessä neljä tassua ja yksi häntä ja Susulla vaan kaks kättä…
Eilen oli hauska todeta, että vaikka maineeni pohjattomana ahvenherkkusuuna onkin mennyttä, niin ystävyys säilyy. Meinattiin Artturin kanssa hermostua kun minä olin parvekelasien sisäpuolella ja ystäväni kaloineen ulkopuolella ja emäntä vaan puhuu puhelimessa! Lopettihan se viimein ja me ystävykset pääsimme saaliin jakoon:
Tuliaisten kadottua parempiin suihin ystäväni ja emäntäni olivat joutua riitoihin kun ystäväni olisi tehnyt mulle lelun sohvalla olevasta Mohair Lux –kerästä ja se kiellettiin ankarasti. Suorasukainen pikkumies ihmetteli moista ryppyotsaisuutta ja tokaisi: ”Pitäähän sulla olla lankaa vaikka kuinka paljon kun sulla kerran on se lankakauppa!” Riitaan löytyi kuitenkin ratkaisu vaatehuoneen lattialla lojuvasta hätävaralankakassista ja pääsimme leikkimään:
Leikin jälkeen taas uni maistui – melkein aamuviiteen asti…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!