Syyslankoi

Blogikuvaaja on ostanut itselleen taas uuden lelun eli kameran. Minä tietysti teen kaikkeni, jotta uuden kameran toimintojen opetteluun olisi tarpeeksi aineistoa!

 

 

Tämä ihanuus on nimeltään Bris. se on 50/50 villaa ja soijaa. 50g:n kerässä on 100 m ja puikkosuositus 5½-6. Sain ensimmäisen värin tästä löyhäkierteisestä, pehmeästä ja kohtuuhintaisesta ihanuudesta sormiini jo kesällä, mutta kun huomasin, että muita värejä saapi odotella, niin se unohtui jonnekin taka-alanurkkaan odottelemaan kavereita.

 

 

Clapotis on jo jonkun aikaa kutkutellut puikkosormiani ja tässä viimein törmäsin lankaan, joka ilmoitti haluavansa sellaiseksi. Suunnilleen viikko sitten tää huivi alkoi viimein edistyä, kun sain Jaanalta hyvän vinkin ja nypin kaikki inhottavat neulomisen estimet (lue: silmukkamerkit) pois puikoilta ja annoin puikkojen kilistä! Pitihän tätäkin purkaa, kun laskelmissani jokin juttu meni pieleen ja jouduin korkkaamaan viidennen kerän ihan muutaman metrin verran. Kenkuttaahan se kun lankaa jää melkein kokonainen kerä, joten purin lopun kavennuskerrokset ja jatkoin huivia vielä muutaman mallikerran pidemmäksi ennen kavennuksia. Lankaa jäi juuri sen verran, että tein mallitilkun, joka kävi äsken pyykkikoneessa pikkupöksyjen kanssa:

 

Eli tässä langassa on ihan aiheellisesti se kädenkuva pesupaljussa… Tilkku (nykyinen möykky) oli alkuun 12x15 cm. Positiivisesti ajatellen tämäkin lanka sopii mainiosti huovutettavaksJ

 

Pikkuisen on huono omatunto siitä, että Blogikissa piti tämän huivinpingotuksen takia toimittaa evakkoon Piikkiöön. Minä sentään kestän blogikuvaajaa  paremmin sen, että Tassulla on pakottava tarve yrittää kiivetä sälekaihtimia pitkin kohti kattoa kello neljä yöllä… Mut arvatkaas onko juhlan paikka kun saa ihan rauhassa kipata koko kässäpussin sisällön olkkarin lattialle pelkäämättä, että langat joutuvat parempiin suihin!

 

Toinen mulle uusi lanka on Freedon Spitrit. Putiikin hyllystä löytyy nää 4 väriä tästä 100 % villasta. Puikkosuositus on 4 ja lankaa 50g:n kerässä on 120 m. Omasta mielestäni tää on ihan kivan näköinen lanka, vaikka eräs Mopsien Kanssa Neulova Henkilö luonnehtikin tätä jauhelihan näköiseksi… Tämä on vasta neljän kerroksen ajan ollut puikoilla; työn alla on Suuren Käsityölehden barettimalli jonka SAA toteuttaa perinteisillä pitkillä 3½ ja 4 metallisilla puikoilla. NAM!

 

 

Vielä yksi testilaukaus uudella kameralla eli paljon kaivattua yksiväristä OHUTTA sukkalankaa. Katian lanka on 50g: kerässä ja lankaa on 200 m. Tästä joku innokas pitsiaddikti tekee ihania sukkia pukinkonttiin. Langan koostumus on 70/30 villa/polyamidi ja ainakin kerässä se tuntuu niin suloisen pehmeältä, että kävis varmaan huiveihin ja vaiks vauvaneuleisiin…

 

 

En edes kehtaa kertoa, mitä puikoilla on seuraavan tunnin ajan kun tyhjennän aivojani sohvalla BB:n seurassa… Mut ihan totta – syynä on aikapula ja palelevat varpaat. Kyl tääkin julkiseksi varmaan piakkoin tulee, sillä enhän mä koskaan saa pidettyä suutani kiinni noloista jutuista!

Maine meni (blogikissalta)

Susun (ja mun) ystävä haluaa nähdä miten blogia päivitetään, joten minä päätin näyttää sen hänelle ja samalla kertoa omasta viikostani, joka alkoi aika nolosti…

 

Viime sunnuntaina ystäväni Artturi toi minulle kalasaaliinsa: kaksi ahventa, kaksi särkeä ja silakan. Susu ne sitten fileroi, mutta minä en jaksanut syödä kuin yhden! Arvatkaapa oliko nolo tilanne? Näin ei ole käynyt koskaan ennen. Ehkäpä syynä oli vuorokauden mittainen kirmailu ihanassa meri-ilmassa mökillä, aamupalaksi nauttimani kaksi hiirtä ja kummeilta kerjätyt viisi ahventa… (oikeasti niitä oli kahdeksan, mutta kolme säästettiin pahan päivän varalle).  Tulipa huomattua että ahvenvatsani ei sittenkään ole pohjaton. Artturi meni pettyneenä kotiinsa koska en edes jaksanut leikkiä vaan uupuneena makoilin sängyllä koko illan:

 

 

Tällä viikolla heräämisen aikaan on joka aamu ollut sumuista:

 

Kun Susu lähtee töihin, niin maailma alkaa jo kirkastua:

 

Kun Susu tulee taas kotiin niin aurinko on jo menossa piiloon. Tarkoittaakohan tää sitä, että talvi on tulossa…

 

 

Melkein joka ilta me ollaan käyty rannassa kävelyllä. Torstaina asiasta piti järjestää äänestys, koska ulosmenon vaihtoehtona oli imurointi. Voitin äänestyksen kirkkaasti 5-2. Mulla oli äänestyksessä neljä tassua ja yksi häntä ja Susulla vaan kaks kättä…

 

Eilen oli hauska todeta, että vaikka maineeni pohjattomana ahvenherkkusuuna onkin mennyttä, niin ystävyys säilyy. Meinattiin Artturin kanssa hermostua kun minä olin parvekelasien sisäpuolella ja ystäväni kaloineen ulkopuolella ja emäntä vaan puhuu puhelimessa! Lopettihan se viimein ja me ystävykset pääsimme saaliin jakoon:

 

Tuliaisten kadottua parempiin suihin ystäväni ja emäntäni olivat joutua riitoihin kun ystäväni olisi tehnyt mulle lelun sohvalla olevasta Mohair Lux –kerästä ja se kiellettiin ankarasti. Suorasukainen pikkumies ihmetteli moista ryppyotsaisuutta ja tokaisi: ”Pitäähän sulla olla lankaa vaikka kuinka paljon kun sulla kerran on se lankakauppa!” Riitaan löytyi kuitenkin ratkaisu vaatehuoneen lattialla lojuvasta hätävaralankakassista ja pääsimme leikkimään:

 

Leikin jälkeen taas uni maistui – melkein aamuviiteen asti…

 

 

Syyskuuta on vielä jäljellä!

Nyt kuuluu kummia sillä viimeinen "dead line syyskuussa" valmistui jo eilen:

Malli on Lanett Klassikot -lehdestä ja lanka tietysti Lanettia. Kukat olis pitänyt kirjailla, mutta kun kerran naapurin Vuokolta (Salon Nappi) löytyi nuo söpöset kukat niin menin yli siitä, missä aita oli matalin. Kirjonta kun ei ole ihan mun juttu... Alkuperäisessä mallissa oli sukkahousut, mutta päätimme jättää lahkeet auki - puvun saaja kun on pitkäjalkainen tytteli. Ja kun tätä pukua on tehty kauan ja hartaasti niin olisihan se sääli, jos heti jäisi pieneksi!

Ihan kokonaan en tätä ole tehnyt. Nutun miehusta ja hihat oli valmiina kun tämä tuotiin putiikkiin pari viikkoa sitten. Ristiäiset oli liian lähellä kuulemma...

Hatussa oli hauska rakenne:

Iltapäivällä Ellu tulee Kangasalta ja tulossa on oikea tyttöjen ilta! Kokkaillaan, nautitaan punaviiniä ja tarinoidaan tämä maailma uuteen uskoon!

Toivotan yhtä hauskaa viikonloppua myös kaikille lukijoilleni!

Takkuinen blokiviikko

Tällä viikolla ei oikein ole blogijuttuja pukannut runosuonesta ulos. Ei sillä, ettei tapahtumia olisi ollut kerrakseen, mutta on taas se aika, jolloin päässä on jutunjuurta vaikka kuinka mut ne ei vaan tuu sormien kautta näppäimistölle. Eikä ole oikein mitään kuviakaan. Kävijälaskurikin häipyi bittiavaruuteen... Siispä olen katsonut töllöä ja kutonut illat kaiket.

 

Eilinen ilta meni Kauhajoen tapahtumia seuratessa ja miettien mitä voisin sanoa. Mieli oli ihan tyhjä… Ajankohtaisessa Kakkosessa oli tutkija (nimeä en muista) joka toi julki asian, jota minäkin olen muutaman vuoden pyöritellyt mielessäni. Hän nimittäin sanoi että luokaton lukio ei voi olla kenenkään järkevän ihmisen keksintö! Nyt kun jokaisen asiaa kommentoivan tyypin puheissa toistuu useasti sana "yhteisöllisyys" niin olen tämän eilisen sedän kanssa ihan samaa mieltä. Pari vuotta sitten kummityttöni pääsi ylioppilaaksi ja lakkiaispäivän iltana he menivät pienellä porukalla ulos syömään ja juhlimaan. Ihmettelin miksi ei koko luokan voimin niin tytteli kertoi ettei edes tunne omia luokkatovereitaan! Miten luokattomassa lukiossa voi olla jotain yhteisöllisyyttä? (pohtii vanha täti joka ei asioista oikeasti mitään tiedä). Toisaalta - eihän porukoihin voi pakottaa ketään, joka ei oikeasti sitä halua…

 

Tänään päivä kuitenkin piristyi. Äiti hyppäsi kyytiin aamulla ja meillä oli mukava aurinkoinen työpäivä! Sain osan etukäteen sunnittelemistani hommista hoidettua ja kotimatkalla poikettiin Kaarinaan Penkolaan. Ja - Ha haa – Pääsimme sieltä ulos ostamatta yhtään mitään! Muistin myös ostaa kahvia, jota ilman huomisaamu olisi ollut ankea…

 

Sähköposti kertoi, että MarjutJ:n blogissa oli minulle jotain:

 

 

 

Suurkiitos viikon piristyksestä! Jos on sopivaa niin lähetän sen bumerangina takaisin sekä

 

Annalle, joka joskus kauan sitten opasti minut blogien maailmaan

Jossulle, joka huolehtii kauppiaan mallitöistä kun en itse saa mitään aikaiseksiJ

Maaritille, onnea avioelämälle!

MinnaP:lle, joka sai minut huomaamaan et kannattais lukea ohjeet joskus...

Fifille, joka on mopsien lisäksi myös kissaihminen ja jonka tapaamista odottelen jo…

Marialle, joka poikkesi ohikulkumatkallaan tuppukylän lankakaupassa vaiks on ihan pääkaupungista!

 

Sekä monille monille muille (linkitys ei ole vanhalle tädille niin helppoa…)

 

Tämä tunnustus "osui ja upposi" senkin takia että olenhan kovasti kissaihminen ja blogikuvaajankin nimi on Karvinen (esikuvana ei kyllä ole oheinen laiska ja lasagnesta tykkäävä kissa vaan "taiteilijanimen" alkuperä on ihan muu salaisuus). En kyl ole ihan varma onko kuvaaja sanonut sopimuksen irti… Tassu muuten tonkii mun kassia siihen malliin, että nyt on pakko mennä pelastamaan siellä lymyävä bambusukkalankakerä!

 

Hyvää yötä!

 

 

 

Pitäisikö joskus lukea ohjekin?

Onkohan kenellekään muulle tuttu sellainen tunne, kun on ensin kuvitellut tekevänsä jotain oikein ja hienoa ja sit huomaa ettei olekaan ja varmaan kaikki muut on mokan hiffanneet mut fiksuina ihmisinä ovat olleet hiljaa? Sitä punastelee itsekseen ja tekis mieli pistää pää puskaan ja vajota maan alle…

 

Mulle tuli sellainen olo tänä aamuna kun Minnap kysyi jotain Revontulihuivista ja minä vanhana konkarina (viides oli melkein valmis) kaivoin oikein ohjeen esille. Minnan kysymykseen en osannu vastata mut huomasin, että omat Lepakkoni olen pingottanu ihan pieleen kaikki! Siinähän ihan selvästi lukee et 6/8 muodostaa puoliympyrän ja loppu pingotetaan ylöspäin. En oo koskaan kuullutkaan!

 

 

Eiks se vanha sananlaskukin sano et viides kerta toden sanoo…vai miten se oli? Ja minähän olen tehän mennessä värkkäillyt Lepakkohuiveja… Ja ihan hyvin ne ovat toimineet 8/8 puoliympyränäkin. Seli seli seli…

 

Ihan totta - kyllä mä tiedän, ettei tuo nyt ole mikään kovin suuri mokaus. Mut jotenkin sitä vaan välillä tulee sellainen illuusio, että olis muka joku oikea tekijäkin kun työkseen pitää lankakauppaa... hyvä että välillä putoaa maan pinnalle!

 

Toinen jo viime viikolla valmistunut oli tämä slipoveri tummansinisestä Maijasta:

 

Homma oli kutakuinkin puuduttavaa. Pintaneuletta 3½:n puikoilla tutulla ja turvallisella langalla, joka ei juuri yllätyksiä tarjoa. Hyvää mieltä neulomiseen toi tietoisuus siitä, että pari vuotta sitten tein samasta langasta samalle herralle lähes samanlaisen pujoliivin ja se on ollut niin mieleinen ja kovassa käytössä, että nyt tarvittiin uusi!

 

Vielä näistä syyskuun tilausneuleista on jäljellä yksi vauvasysteemi. Sen jälkeen seuraakin muutama päivä lankahuvittelua!

Ruusuja

Minä keltaruusun kerran näin mailla Texasin... sun ruususi hopeamaljassa hohataa...

Eilen oli Salon Seudun Kädentaitajien teemailta. Aiheena oli jotain liittyen luonnonmateriaaleista tehtyihin juttuihin. Mä kun olen kaikemoiselle askartelulle allerginen (lue: peukalo keskellä kämmentä), niin ajattelin jättää väliin koko homman. Mut ku on niin kiva nähdä muita... Otin mukaani sukankutimen ja suunnittelin katsovani päältä kun muut askartelee.

Vaan toisin kävi. Ennenkuin huomasinkaan, oli sukankudin lentänyt kassiin ja kerjäsin muilta paremmin valmistautuneilta vaahteranlehtiä kokeeksi. Ja kivaa oli! Opin tekemään vaahteranlehtiruusuja! Tohkeissani kaahasin illalla Piikkiöön Blogikuvaajan ja Hassu Tassun luo vaan saadaksen kerrata juuri opittua ennenkuin taidot unohtuu. Harvoin olen ollut niin innoissani uuden oppimisesta (lue: lähes aina).

Tänään jatkoin harjoituksia:

Lopputulos oli tämä:

Kiitos Kaisulle opetuksesta ja kaikille muille mukana olleille kannustuksesta ja lainahöyhenistä (eiku vaahteranlehdistä ja kuparilangasta)!

Blogikuvaaja sai tänään kameransa huollosta ja pitihän sitä hetimiten kuvata koekuvauksia ja kuka muukaan olisi parempi kohde kuin vauhdikas blogikissamme Tassu:

 

Paksua sukkalankaa

Moni on kaivannut valikoimaan paksumpia kirjavia sukkalankoja, joista sukat syntyisivät isommilla puikoilla sutjakkaammin kuin nuo kaikki ohuet Stepit, bambut, Norot sun muut. Tässä vastaus toiveisiin:

Tein tuosta vaaleanpunasävyisestä koesukat. Aloitin 3½:n puikoilla, mutta resori oli sen verran jämäkkää tekoa, että kantapään ja teräosan tikuttelin nelosella (ja olisi varmaan voinut käyttää 4½:kin). Piti tehdä vaan ihan pikkupikkusukat (yhdestä kerästä), mutta en osannut luoda tarpeeksi vähän silmukoita... Illalla näin yhden sukan, joka oli tehty tuosta vihreänkirjavasta 4½:lla ja se sukka näytti ihan tasapainoiselta. raidoituskin toimi kivasti.

Lankaa on 50g:n kerässä 100 m ja hinta on 2,40 eur/kerä. Villaa langassa on 60 % ja 20+20% akryyliä ja polyamidia. Sorry...kuvia valmiista sukista ei oo kun unohdin ottaa...