Pari settiä

 

Pidin jäähyväisneulojaiset Loftille tämän lenkkeilysetin kanssa:

 

 

 

Hatun ohje Kauneimmista Käsitöistä 5/08 (pikkuisen mukaellen) ja kauluri on omasta päästä. Lankaa systeemiin meni melkein kolme kerää.

 

Pipo piti taasen tehdä kahteen kertaan, koska törmäsin jälleen kerran pyöröpuikko-ongelmaani. Vitosen pyöröillä neulottu alaosa oli epätasaista ja möykkyistä – vitosen sukkapuikoilla neulotut kavennuskerrokset ihan kauniita! Ja ne pyöröt oli vielä Addit! Onko pyöröillä neulomisessa joku ihmeellinen niksi joka ei mulle aukea? Kakkoskierroksella neuloin homman pitkillä puikoilla ja ihan hyvältä näyttää – syytä onkin, koska tälle on jo olemassa ihan oikea käyttäjä tuon lommoposkisen mallini lisäksi.

 

Tuo kauluri on osoittautunut mainoiksi lenkkikaveriksi (niinku mä muka olisin ahkerakin lenkkeilijä…). Se suojaa kaulan, mutta ei kuumota kroppaa ja pysyy paikoillaan vauhdissa paremmin kuin kaulahuivi! Ensin neulotaan resoria 15 cm ja loppuks virkataan verkkoa niin kauan kuin lankaa riittää… Parhaat keksinnöt on yksinkertaisia!

 

Tämän baskerin malli kolahti! Ohje oli jo alunperinkin pitkille puikoille ja pitihän tuota jauhelihan väristä Freedom Spirittiä saada kokeillaJ Lankaa meni alun toista kerää. Malli löytyi Suuri Käsityölehti 10/08:sta.

  

Ja koska mulla oli käsissäni melkein kokonainen kerä niin jatkoin samassa lehdessä olevalla kaulahuivilla. Tuo vinksinvonksin neule kiinnosti ja 4,5:n valopuikot kaipasivat silmukoita. Vinksinvonksinneulominen ei sit ollutkaan ihan NIIN hauskaa, kun alun perin kuvittelin, mutta nyt tekis mieli kokeilla samalla systeemillä jotain kahdella eri värillä. Jätetään hautumaan…

 

Clapotis kakkonen on melkein valmis ja puikoilla on myös ihan kivan mallinen pitsihuivi Teeteen Alpakasta. Ja muutama muu...

 

Arvatkaapa mitä tapahtui sinä päivänä kun päätin, että tästä lähtien teen vaan yhtä neuletta kerrallaan?

 

Aloitin kolme uutta!

 

Hyvää viikonloppua!

 

 

t. Susu ja bloggaava Tassukissa

Mökkihöperyys hellittää

Tähän aikaan vuodesta alkaa pikkuhiljaa mökkihöperyys hellittämään. Minulla. "Meidän pojat" on asiasta eri mieltä. Blogikuvaaja haluaisi saareen vuoden kaikkina viikonloppuina puhumattakaan blogikissasta. Onneksi äänestyksissä puheenjohtajan ääni ratkaisee (hah hah – Karvisen pitäis joskus miettiä mitä suustaan päästää kun tituleerasi tässä päivänä eräänä mut "perheen" puheenjohtajaksi…)

 

Ja ihan totta – mullakin on tähän vuodenaikaan mökkeilyyn varsinainen viha-rakkaus-suhde. Toisaalta tekee mieli käydä siellä niin kauan kuin keli sallii – toisaalta olisi mukavaa olla viikonloppu vaan kotona ja tehdä joskus kunnon ruokaa ja istua lämpimässä kuivassa sohvassa kutomassa telkkaria katsellen...

 

Syksyllä tuntuu koko ajan että on kamala kiire viikonloppina. Pääsen lauantaina yhdeltä töistä, kaahaan kotiin, jossa pakatut kassit (ja kaupassa käynyt mies) jo odottavat. Vaihdan vaatteet, narraan karjuvan kissan koppaan ja sitten mennään. Mökille päästyä on kiire saada tulet hellaan, jotta edes illalla saunan jälkeen olisi asuttavan lämmintä ja kuivaa. Yleensä puut ovat kosteita ja syttyvät hitaasti. Savu tulee sisälle eikä piipusta ulos niin kuin pitäis. Ja kaikki paikat on kosteita ja kylmiä...

 

Seuraavaksi on kiire metsään. Ennen kuin tulee liian pimeää. Karvinen jää suosiolla lämmittämään mökkiä ja laittamaan saunan padan alle tulen. Tää on se hetki kun Susu rauhoittuu kiireestä! Metsässä on ihanaa kävellä ja samalla nollata viikon asiat. Lauantaina tulin mettäkeikalta takaisin onnellisena, märkänä, koivunlehtiä ja neulasia hiuksissani sekä saaliina 4 litraa supikksia:

 

 

Ennen saunaa vielä nostettiin soutuvene talviteloille:

 

 

Blogikissa nautti olostaan täysin tassuin. Vähän on siitäkin tullut hienopöksy, koska asioille piti päästä hiekkalaatikolle sisälle. Märkä mustikkapuska ei houkutellut… Muutenkin Tassua kohdeltiin kaltoin. Ylistimme sen mahtavan kokoista saalismyyrää ikkunan takaa sisältä, mutta jätimme sen nauttimaan ateriansa terassille. Uskomatonta, miten kovaan ääneen voi kissa mouruta, vaikka sillä on myyrä suussa! Toisaalta…osataan me ihmisetkin puhua ruoka suussa…

 

Sunnuntaiaamuna lähdin uudestaan metsään parin kaffekupin jälkeen heti kun aamu valkeni. Saalis oli edellisen päivän veroinen ja sienestäjä onnesta soikeana. Pitää vaan sopeutua siihen, että saareen suppikset ilmestyy vähän myöhemmin.

 

Sienikierroksen ja aamupalan jälkeen oli laiturihommien vuoro. Ponttooni piti hilata pois jäiden armoilta ja viritellä "talvilaituri" tilalle. Ilman paikalle ilmestyneiden naapurien apua olisi homma ollut huomattavasti hankalampaa… Selkävaivaiset kertoivat vaivoistaan vasta jälkikäteen ja talkoomuonituskin oli tasan yks keskikalja. Kyl taas nolotti varsinkin kun kummipoikakin sai vielä ahvenet evääksi. Suuret kiitokset avusta jälleen kerran!

 

 

Aina vaan kiirettä…lopuks oli kiire lähteä kaupunkiin ennen kuin tulee pimeää…

 

Mut silti – tälle mökkihöperyydelle ei kerta kaikkiaan voi mitään...mökkeily on vaan niin KAMALAN ihanaa...

Valoisaa syksyä!

 

Syksy on ihanaa aikaa. Pimeinä iltoina saa hyvällä omallatunnolla käpertyä sohvannurkkaan kutimusten kanssa ja poltella kynttilöitä. Kynttilät ja villikissa samassa taloudessa on kuitenkin pikkuisen riskialtis yhtälö – miltä näyttäisikään blogikissa ilman viiksiä tai häntä karvattomana? Ratkaisimme viime viikolla ongelman näin:

 

 

Tassuturvallinen kynttiläpurkki:

 

Iso lasipurkki, jonka pohjalla on kissanhiekkaa! Pysyy pöydällä myös hepulikohtauksen aikana. Ja jos tuonne on pakko pistää nenänsä niin sietääkin menettää viiksensä…

 

Seuraava ongelma olikin sitten se, ettei valo riitä neulomiseen… Vaan eipä hätää – kaivoin esille viime syksyn hassuimmat turhakkeet:

 

Tässä valopuikoilla työn alla kaulahuivi Freedom Spiritistä:

 

Välillä on hauskaa myös virkata:

 

Salomonin solmuja valokoukulla. Lankana Mohair Lux.

 

Kun ensimmäistä kertaa kuulin noista valopuikoista ja –koukuista niin ajattelin et ne varmaan saa vuoden turhakkeen arvonimen! Mut pitihän niitä kokeilla ja ne on tosissaan mainiot! Ledivalo näyttää just muutaman silmukan molempiin suuntiin. Viikonloppuna tikuttelin tuota kaulahuivia pelkän takkatulen valossa ja eikä mikään automatka tunnu liian pitkältä kun aika kuluu mukavasti valokoukulla virkaten...

 

Kun nyt aloin hehkuttelemaan noita ledivaloja niin on ihan pakko näyttää myös hauska ruotsinlaivatulianen:

 

Kyl nyt kelpaa nyppiä kulmakarvoja kun pinseteissäkin on ledivalo!

 

 

Äiti ahkerana

Meidän äiti on aloittanut jouluvalmistelut hyvissä ajoin:

 

 

Lanka: Tove (parrassa Canto)

Puikot: 5-5½

Menekki: 1 lankapaketti = kaks tonttua

 

Rohkenen julkaista nämä Glögipullon vartijat omissa valmistuneissani, koska minä pikkuisen autoin huovuttamalla ja kasvattamalla herroille parrat (eikä äidillä ole blogia, jossa julkaista…). Itse asiassa nämä herrat ovat lymynneet hattuhyllylläni (Tassua piilossa) huovutusta odottamassa jo hyvän aikaa – viime aikaisten onnettomien huovutuskokemusten jälkeen pelkäsin, että pilaan nämäkin. Mutta vanha kunnon Tove-lanka käyttäytyi niin kuin ennenkin! Lankapaketteja ohjeineen saa tietysti puodistani…

 

Omista tekemisistäni en voi pahemmin hehkutella… Sukka kakkoset on teritetty (on muuten hauska ilmaisu) ja luulen että kaksilla ehjätyillä villasukilla tulen taas toimeen muutaman tovin. Tällä kertaa bambuiset raitavarret saivat terät Trekkng Hand Artista. Ihan kokonaan yhtä ja samaa lankaa molemmissa sukissa kantapäistä varpaisiin!

 

Viikonloppuna testasin Brisin, Liman ja Mohair Luxin konepesunkestävyyttä. Kaikissa on suosituksena käsinpesu… Villaohjelmalla kolmessa kympissä kaikki selvisivät mainiosti huopumatta! En tietenkään voi kenellekään suositella näiden konepesua mut kerronpahan vaan…

 

Blogikuvaaja Karvinen on heittäytynyt varsinaiseksi välineurheilijaksi ja hankkinut uuden kameran. Mun mielestäni hän ei todellakaan tarvinnut uutta kameraa ja tietysti jäkätin asiasta (ajatelkaa miten paljon LANKAA samalla rahalla olis saanu). Perun jäkätykseni, koska vanha kamera ei mennyt vaihdossa vaan se asustaa nyt mun olkkarin lipaston laatikossaJ Ohjekirjaa kannattais varmaan lueskella… Kaahasin eilen kotiin tuhatta ja sataa ehtiäkseni kuvaamaan noi tontut ilta-auringossa. Voisko joku kertoa mulle mihin asentoon se kuvausnappula pitäis kääntää ettei tuo valkoinen olis noin kirkas?

 

Kun kamera on lähellä ja käyttövalmiina voi joskus onnistua hankkimaan todistusaineistoa myös blogikissan tekemisistä:

 

 

Yhä ylös yrittää… Nyt se sit on keksinyt tämänkin kiipeilykohteen! Yhtenä päivänä ihmeteltiin miten tuo paperinaruenkeli on päätynyt lattialle... Kiipeily yläilmoihin sujui ihan mallikkaasti ja mitään ei pudonnut tai mennyt rikki. Taidan kuitenkin varmuuden vuoksi pelastaa kaikki herkät esineet Tassun "Rappusilta".

 

Noi tulppaanit on muuten meidän isän tekemiä!

Suutarin lapset…

 

Totuus löytyy vanhoista suomalaisista sananlaskuista vai mitä mieltä olette kun lankakauppiaan omat sukat näyttää tältä:

 

 

Samanlaisia mulla on kolme paria… Pariin vuoteen olen käyttänyt pelkästään villasukkia tai sit en sukkia ollenkaan. Onhan nämä uudet aloeverat ja bambut hyviä lankoja, mutta ei nekään ikuisia ole! Käytän omiin sukkiini lankoja, jotka on jääneet malli-, lahja- tai tilaussukista, joten omat sukkani ovat aina mielenkiintoisen raidalliset… Ja onhan se sitten hauskaa näyttää asiakkaille, että tuosta kerästä syntyy tämännäköistä raitaa ja tuosta tällaista ja kaikki värimallit löytyy omista sukista! Kätevää… (Lue: seli seli)

 

Nyt on ensimmäiset kolmista saaneet uuden elämän:

 

Varret on vanhoista sukista. Kuiville kantapäille ja jalkaterälle hoitavaa ja kosteuttavaa aloe veraa ja jojobaa ja hikoileville varpaille kosteutta sitovaa bambua.

 

Kun ekologisuus ja funktionaaliset langat on päivän sana niin minähän olen suorastaan trendikäs kierrätysvarsieni kanssa! Aikaakin säästyi ainakin kolme tuntia kun varret oli valmiina… Selittää täti jonka kaupassa on myytävänä äkkiä laskien yli kymmentä erilaista sukkalankaa…

Vanhapiikatäti kommentoi

 

Perjantaina Salon kouluissa vietettiin taksvärkkipäivää. Minäkin olin luvannut taksvärkkiin osallistua ja tasan kymmeneltä puodin ovi aukesi ja sisään porhalsi nuori neiti Kata.

 

Ensi töikseen hän inventoi poppanakuteet ja pyyhki pölyt poppanahyllystä (tylsä homma, jota olin itse lykännyt jo muutaman viikon). Sen jälkeen oli rosee-heijastimien vuoro. Näitäkin olin suunnitellut kieputtavani heinäkuussa… Näytin yhden ja sen jälkeen Kata kieputteli loput. Melkein huolestuin, kun tyttö ei suostunut pitämään taukoa ennen kuin kaikki heijastinlanka oli käytetty ja ajattelin että kohta se pökertyy nälissään… Loppuihan se nauha viimein ja Kata haki meille evästä Heseltä…

 

 

 

Nuoria usein parjataan (varsinkin me, joilla ei ole omia lapsia…), mutta tällä kertaa täytyy vanhapiikatädin antaa kiitokset! Kaikki työt eivät aina ole mukavia ja kaikkea ei osaa, mutta kauniit käytöstavat ja oikea tekemisen ja oppimisen asenne vievät elämässä pitkälle!

 

Kiitos Kata avusta ja mukavasta päivästä!

 

p.s. Äitinsäkin voi taputtaa itseään tyytyväisenä olalle hyvästä kotikasvatuksestaJ

 

p.s2 Toi heijastinlanka on ihan tosissaan toimiva juttu:

 

BB ja Salkkarit

Kuulostaako siltä, että meikäläinen on telkkarin orja? Kovin korkeaa sivistystä ei meikäläinen telkkarista ammenna, mutta noiden ansiosta on tälläkin viikolla pari kässyä valmistunut.

 

Ensimmäinen oli ”Salkkarit-hartianlämmitin”. Sen tein tilauksesta ja se häipyi puodista ennen kuin todistusaineistoa ehdittiin tallentaa kameralla. Luulin, että alkuperäisestä mallikappaleesta olisi kuva mut se on jossain kummassa formaatissa jota tämä vuodatus hylkii… Joka tapauksessa siihen meni kaksi kerää pinkkiraidallista Mohair Luxia. Lämmittimen nimi juontaa juurensa edelliskesään, jolloin yksi asiakkaani tuli puotiin äidiltään perimänsä koinsyömän hartianlämmittimen kanssa ja pyysi tekemään samanlaisen ja ohjeen. Täti oli nähnyt Salkkareissa jollain nuorella tytöllä samanlaisen… Näitä tehtiin moneen joulupakettiin jo viime vuonna – helppo, nopea ja menee vähän lankaa eli suht´ edullinen lahja… Oma hartianlämmittimeni on käytössä lähes päivittäin, mutta se on sen verran kulahtanut ja Tassukin on sitä käsitellyt, joten enpä taida siitä kuvaa laittaa.

 

Karvinen inhoaa BB:tä sen verran, että ei siedä olla samassa huushollissa tai ainakaan samassa huoneessa tämän Subin idioottiohjelman kanssa. Minä sen sijaan tunnustaudun tirkistelijäksi, joka ohjelmoi iltansa BB:n mukaan (sitä extraa en kyl ehdi kattomaan). Viimeistään kymmentä vaille kymmenen tällään itsen sohvalle katsoakseni kakkoselta uutiset ja siiten vaihdan Subille… Mutta ilman BB:tä olisi varmaan blogikuvaaja edelleen lakossa varpaat jäässä. Näitä BB-sukkia ei siis tarvinnut neuloa ollenkaan salassa ja ne valmistuivat juuri sopivasti nimpparilahjaksi:

 

 

Lanka: Hjertegarnin Bamboo Strompegarn (Tassu söi vyötten =auttoi neulomisessa, mutta muistaakseni siinä on 60% villaa, 25% Bambua ja loppu polyamidia)

Koko: 41-42

Langan menekki: 73g

Puikot: 2½

 

Eilen sitten testailtiin uutta kameraa ja tässä vielä muutama kuva Clapotiksesta in action:

 

 

Onhan se iso… Eikä kutita eikä pistele yhtään! Tää on taas sellainen lanka, josta Susu tahtois jotain itselleen (toi väri ei oo mun). Kukahan neulois?

 

P.S. Salkkareita katson vaan keran viikossa. Ei siks etten haluis mut kun mä eläydyn niihin juttuihin niin et verenpaineet nousee pilviin. Välillä soitan Salkkareiden jälkeen äidille ja kysyn mitä siinä tapahtui...

 

Tulipahan tunnustuksia...