Tassu on saanut tunnustuksen!

Blogikissamme Herra Hassu Tassu Kissanen on saanut tunnustuksen peräti kahdesta suunnasta! MarjutJ kertoo tulevansa hyvälle tuulelle Tassun tarinoista ja JossuP Tassun ”hervottomista” jutuista, blogikuvaaja Karvisen kuvista ja Susun neulehöpinöistä. Kiitämme ja pokkaamme porukalla! On hienoa kuulla, että meidän sattumuksemme ja tarinamme piristävät jonkun päivää! Lupaamme jatkossakin yrittää löytää sen kultareunuksen niistä kenkuistakin päivistä!

 

 

Tahdomme yhdessä ojentaa tämän tunnustuksen eteenpäin blogimaailman kissaystävillemme eli

 

Sonjalle, Sofialle ja Petterille Villikissan Neuleisiin sekä

 

Pikille ja Indylle Langanpätkiin.

 

Toki tunnustus kuuluu ennen kaikkea blogien emännille (mut ei kerrota sitä kissoille). Ilman heitä ei kissojenkaan jutuista kukaan tietäisi (puhumattakaan neuleista lisää Susu). Teidän tapahtumianne ja neuleitanne meillä seurataan ahkerasti! Lähetämme myös terveiset MarjutJ:n blogikoiralle, koska tänään on tasa-arvon päivä!

 

Tässä kuvassa Tassu kertoo mitä sinne blogiin pitää kirjoittaa

Kissakuvahaaste 105: Perhe

Tällä viikolla Kissakuvahaasteen aihe on perhe.

Sanotaan, että yksi perheen merkki on samoista asioista pitäminen.

Jopas lykkäs vaikean haasteen! Mulla on perheenjäsenenä vaan ihmisiä. Ja olen vielä au-kissa kaksine koteineni. Susun kanssa me tykätään hyvistä villalangoista ja Karvisen kanssa tykätään pelata hiiripalloa. Mut on yks juttu, josta me kaikki kolme tykätään ihan mielettömästi:

Ja se on mökkeily!

Nyt me porukalla yritetään sulattaa meren jää myös venerannasta. Jos vaikka päästäis pääsiäisenä saareen!

Ai niin...tykätään me kaikki myös ahvenista. Nuo ihmisperheenjäsenet vaan paistaa ne ensin mut minä poika pistelen sellaisenaan. Kunhan on fileinä

Uutta pukkaa…

Kuten Tupuna arveli niin uusi huiviprojekti on poltellut pari viime viikkoa ankarasti. Olen pidätellyt, sinnitellyt, silitellyt ja hipelöinyt lankaa, surffannut nettiä ja selaillut lehtiä.

Postin jakelupoika varmaan pelkää tuoda mulle paketteja, kun joka kerta pitää kysyä et ”Oleks sä TAAS täällä?” ”En ole edellisiäkään lankoja vielä kokeillut!” Välillä morkkaan siitä, ettei hän käynyt JO EILEN! Onneks tyyppi on huumorintajuinen ja kantaa mulle lankaa kaikesta huolimatta… pari viikkoa sitten tämä kiva nuoriherra toi mulle herkkua:

 

SWTC:n JEZEBEL on 100% käsinvärjättyä merinovillaa. 50 g:n vyyhdissä on lankaa ruhtinaalliset 300 metriä. Puodista löytyy tällä hetkellä nämä 5 väriä. Vyötteesä lukee houkuttelevasti: Hand Dyed Merino Wool for Lace, Socks & Beautiful things… Omatekoinen huivisääntöni vaan kielsi aloittamasta uutta huivia ennenkuin Kevätpäiväntasausylläri on valmis. Lauantaina kun olin tuikannut miljoona nuppineulaa styroksiin (ja pessyt auton) annoin viimein itselleni ottaa puikoille Jezebelin.

 Tarkoituksena oli tehdä Ravelrystä ja Knittystä löytynyt Lace ribbon scarf. Tein yhden mallikerran ja totesin ettei oo mun juttu sittenkään. Tai ei mun/tän langan…

 Ensivaikutelmani langasta oli että se on ihanan KUOHKEAA (hain pitkään tuota sanaa). Siitä sais varmaan puseron mutta mulla on nyt vaan huivivaihde päällä.

Muutaman kuukauden olen pohtinut mikä kaikissa huiveissa on kivaa ja mikä tökkii. Puoliympyrä puhuttelee jotenkin kaikkein eniten. Kolmiohuiveissa se ”häntä” on jotenkin liikaa. Mut niissä niskasta aloitetuissa mulla tökkii oma kärsimätön luonteeni. Työn edetessä joka kerros on aina pitempi ja pitempi ja mä toivoisin työn NOPEUTUVAN loppua kohti. Tästä syystä esim. kaarrokeneule pyöröpuikoilla on ylitsepääsemätön mulle. Siinä ei edes ole sitä iloa et sais kääntää työn kun uusi kerros alkaa!

 Olen siis ankarasti laskeskellut suhdelukuja ja kavennuksia käyttäen apunani jo testattuja huiviohjeita ja neulottujen pöytäliinojen malleja. Nyt on omasta huivistani silmukat luotu ja seitsemän kerrosta neulottu tänään maanantaina (=telkkarinkatsomispäivänä). Eli puoliympyrä alhaalta ylöspäin! Saapa nähdä mitä siitä tulee. Suunnitelmissa on neulottuja kukkia kun ne oikeat ei mulla oikein menesty… Voi olla ettei tästä projektista tän enempiä postauksia kuulla. Voi olla, että projektini saa merkinnän ”Haudattu hiljaisuudessa” mut tällä hetkellä tiedän et pitäis mennä nukkumaan mut puikot ei päästä!

Tunnustus…tuo juutuubi on mulle ihan uus keksintö! Mä luulin et se on vaan paikka mis teinit käy lataamassa musaa ipodeihinsa. Oli hämmästyksen sormi kummastuksen suussa kun sunnuntaiaamuna opettelin silmukoiden luomista uudella tavalla You Tube –videon avulla! Siis et siel on jotain järkevääkin??? 

Oman lankani väri sai mut lauleskelemaan ja projektini sai NIMEN (nyt vähän teinityttää muakin):

http://www.youtube.com/watch?v=fdhn0bqMnzo

 

KPTY-huivi valmis!

Valmistuihan se minunkin Kevätpäiväntasausyllätyshuivini viimein. Muutaman päivän olen jo kateellisena katsellut muiden upeita huiveja ja niistä sain puhtia siihen vihoviimeiseen päättelykerrokseen. Kiitos Lankakomeron Päiville innostavasta projektista. Kivaa oli! Uutta vihjettä odottelin aina ihan pistokissa ja kun se tuli niin muut kässyt unohtui. Kuten nimikin kertoo – lopputulos oli yllätys. Jopa niin että vasta kuvista sain itsekin käsityksen mitä on tullut tehtyä:

 

Lanka oli Noro Kureyon Sock, väri 40. Menekki 218g. Puikot 4½. Huivi on yläreunastaan 2 metrinen eli valtava:

 

Tämä Karvislandia on näin kässäharrastajalle ihan oiva paikka. Täällä muka tehdään remonttia (=jotain pientä tapahtuu suunnilleen kerran vuodessa). Yläkerta on asumaton romuvarasto, jossa on vähän vapaatakin lattiatilaa. Autotallista löytyy jotain tuntematonta projektia varten hankittuja isoja Styrox-levyjä. Ilman niitä olisinkin ollut kaksimetrisen yllätyshuivin pigotuksen kanssa pulassa.

 

Tänään muuten oli se päivä, jolloin jotain tapahtui! Tapetoimme lasikuitutapetilla alakerran pienen aulan. Minä vanhana konkarina toimin päällepäsmärinä ja ”asiantuntijana”. Isän kanssa ollaan monet seinät päällystetty, joskin viime kerrasta on varmaan 15 vuotta aikaa. On tosi hienoa, että tällaisestakin kädentaidosta oli kokemusta! Karviselle kokemus oli laatuaan ensimmäinen. Ihan vaan muutama mittavirhe tapahtui ja opimme monta asiaa. Tiedämme nyt miksi ne vuodat kannattaa leikata vähän pidemmiksi… Ja tärkein opetus et seuraavaan projektipäivään kannattaa tehdä ruoka valmiiksi. Ei ihan turha mainos se, missä sanotaan et ”hyvä ruoka – parempi mieli”

Perjantai ja 13. päivä

Viikko sitten perjantaiaamuna meillä käytiin seuraavanlainen keskustelu:

 

Susu: Huomenta Rakas. Hyvää kuudetta päivää! (oltiin seukattu 50 kk)

Karvinen: Huomenta. Viikon päästä on sit taas perjantai ja 13. päivä…

 

Naistenpäiväpostauksen kommentissa Helmis osui mielestäni asian ytimeen sanoessaan ettei olisi iloa toisesta jollei olis toista. Minä kun yritän nähdä hauskuuksia vähän kaikessa niin Karvis muistaa aina kiskoa mut maan pinnalle tyyliin ”Vaiks nyt paistaa aurinko niin kohta varmaan sataa”. Välillä mulla on huono omatunto kun mulla on töissä niin kivaa. Karvisen työpäivän kuulumiset on lyhyesti ”Pari palaveria”. Tällä viikolla sain kysymykseeni riemastuttavan värikkään vastauksen: ”Napit korvissa kolme ja puoli tuntia”! Meidän yhteiset kotimatkat on varmaan Karviselle tuskallisia kun minä puhua pälpätän päivän tapahtumista taukoamatta koko matkan! Joskus hänkin innostuu! Kuten nähdessään pari päivää sitten ensimmäistä kertaa puikkokoteloni:

 

Tästä nerokkaasta keksinnöstä piti ottaa yli kymmenen kuvaa. Varmaan siks et kerrankin mulla on joku asia järjestyksessä! Kuten näkyy – myös Karvislandiasta löytyy kissa-aiheista kamaa…

 

Viikonlopun alkamiseen kuuluu lähes poikkeuksetta Jossun perjantaipiipahdus puodissa. Milloin puhutaan langoista ja käsitöistä – välillä tarinoidaan muuten vaan. Hiihtolomallaan hän vietti puodissa melkein koko päivän ja sain hyvän johdatuksen Ravelryn saloihin. Välillä syötiin hampurilaiset. Seuraan liittyi myös Mari sukakutimineen – kuinkas muuten. Yhdessä parannettiin maailmaa. Minä neuloin pompulaa, Mari sukkaansa ja Jossu virkkasi jotain hienoa Norosta. Olipa kivaa! Tuomi puolestaan tässä päivänä eräänä ratkaisi vetoketjuongelmani kauniilla enkelikännykkäkorulla. Hänen tekemiään huivineuloja on muuten myytävänä puodissani. Niistä kuvia kun saan KPTY:n valmiiksi.

 

Puotini on myös saanut olla vierailun kohteena monelle pikkuiselle koiranpennulle! Vähänkö olen iloinen siitä, että ensimmäisellä kaupunkivisiitillä pennuille näytetään TÄRKEÄ kauppa! Meillä ovat käyneet Fifin blogista tutut mopsit Guru ja Mirkku monta kertaa ja viimeksi heidän sukulaistyttönsä Siiri emäntänsä Jennan kanssa. Tällä viikolla taas Sonja poikkesi huivilankahankinnoille mukanaan suloinen bostonterrieri Emily. Ainakin Emilyllä ja Mirkulla on jännät paikat viikonloppuna Tampereella. Meidän Tassu vaan ei ole päässyt lankakauppaan vaikka sitä ollaan suunniteltu…

 

Tämän päivän ensimmäinen asiakas oli 95-vuotias herra, joka oli päättänyt opetella virkkaamaan! Monesti saan elämänohjeita ja välillä saan itse olla opastamassa miten kavennetaan tai levennetään tai miten neuleeseen tehdään reikä! Olen myös joutunut ankaran huulipunapainostuksen kohteeksi, mutta pidän pintani ja olen oma itseni edelleen! Välillä päästellään höyryjä urakalla kun ottaa ankarasti päähän. Kaikki nämä pikku tapahtumat saavat päiväni merkityksellisiksi!

 

Haaveilen puotiini neulontanurkkausta, johon voisi istahtaa selailemaan lehtiä ja vaihtamaan kuulumisia ja neulomaan. Pari korituolia ja pöytä… Nyt haaveeni on taas pinnalla, kun Mopsinkarva toi luettavaksi kirjan ”Oman elämänsä puikoissa”. Ongelmana on tilanpuute ja se, ettei kivat korimööpelit passaa mun kukkarolleni (vink vink - jos joku on just viemässä käytettyjä kierrätykseen niin)... Poikettiin Raision Ikeassa ja oli ihan viittä vaille, etten poistunut sieltä mukanani neljää muovista tuolia, joiden väri olisi ollut tämä:

 

Tyydyin kuitenkin kymmeneen lehtikoteloon. Jospa puikkojen lisäksi saisin myös lehdet järjestykseen!

 

Jenna on kehunut Ikean leluja mopsinkestäväksi. Toivottavasti ne on myös Tassunkestäviä sillä pitihän meidän ostaa raisiontuliainen Tassulle:

 

Palatakseni otsikon teemaan… Vietämme viikonlopun vaihteeksi Karvislandiassa. Muistin ottaa mukaani kissan. Muistin poiketa kirjanpitäjällä aamulla. Unohdin Tassun ruuan. Unohdin furminaattorin. Asioilla on tärkeysjärjestys ja auton lattia lainehtii, mutta muistin ottaa mukaani naistenpäivän keltaiset tulppaanit!

 

Viikonloppua!

 

Appelsiinit ja rintaliivit

Pari päivää puodissa on vallinnut tavanomainen pari kertaa vuodessa toistuva sekamelska. Kuluvan kauden langat hävitetään taka-alalle ja tulevan kauden langat kaivetaan naftaliinista esiin. Puodissa on ollut lankalaatikoita, lankapusseja ja lankaröykkiöitä siellä sun täällä. Hyllyissä on ollut tyhjää – pitäähän ensin tehdä tilaa ennen kuin uusia laitetaan tilalle. Ja pölytkin on hyvä pyyhkiä muutaman kerran vuodessa…

 

Joka kerta ”kausimylleryksen” aikaan suunnittelen ”järkevää” lankajärjestystä. Ja joka kerta päädyn johonkin tavanomaiseen. Luin joku aika sitten Heli Laaksosen näytelmän ”Lukkosulaa ja lumpeenkukkia”. Naureskelin kippurassa kauppiasveljesten hyllyttämissysteemejä ja samalla pohdin miten voisin hyödyntää niitä omassa puodissani… Porakoneet, betoniporsaat ja porsaankyljykset samassa hyllyssä…. Appelsiinit ja rintaliivit vierekkäin… Mulle ei tullut mieleen muuta kuin et kaikki saman väriset langat laitettais samaan paikkaan! Tai puikot ja langat. Tylsää.

 

Tavanomaiseen päädyin niin kuin aina ennenkin. Ikkunaseinästä lahtien ensin Teeteelangat, sitten vauvalangat siinä, missä ne on olleet aina ennekin… Sen jälkeen ”kausilangat” eli puuvillat, bambut, soijat ja pellavat sun muut. Seuraavaksi ohuet sukka- ja huivilangat. Sen jälkeen pikkuhiljaa siirrytään paksumpiin ja paksumpiin villoihin päätyen huovutuslankoihin. Takaseinällä komeilevat (suoraan ovesta katsottuna) Norot ja viimeiseen peränurkkaan pompulalankatelineen taakse on kätketty kaikki lurexit, hapsut sun muut efektilangat.Omassa hyllyssään virkkauslangt. ja niitä ongelmajäteastioita siellä sun täällä. Olen Laaksosen Helin puotipuksuille ihan kade luovien ratkaisujen puutteessani! kaikki lankalokerot on kuitenkin jo täynnä ja uusia on kevään mittaan tulossa. Pahasti näyttää siltä, että meillä on kohta taas joku lankalokeron tyhjäysale...

 

Muutama uusikin lanka sai oman hyllykolonsa myllerryksen aikana… Niistä esim. Marks&Kattensin Linen (100% pellava, 125m/50g, puikot 3, 20s/10cm) kuuluu omaan ”sormet syhyy” –kategoriaani. Olen jo luopunut ajatuksesta neuloa jotain ”ihan oikeaa” kaikista langoistani, joten viikonloppuna tuhlasin 50 g tiskirätteihin (lue: mallitilkkuihin):

 

Modassa oli huivi neulottuna ainaoikeaa seiskan puikoilla. Tein mallitiskirätin (se on varmaan tosi hyvä kun ilmavana kuivuu nopeasti). Toisen tiskirätin tein kokeillen pitsejä, pintaneuleita ja sileää. Loppulanka joutui pesukonetestiin sileänä neuleena. Ihastuin. Lanka on mielestäni tosi kaunista pitsineuleessa. Tuo Modassa ollut malli on mielestäni upean langan rienaamista! Kaunis lanka ei näytä miltään ainaoikeinisoillapuikoillapuikotettuna riepuna… Pyykissä ollut tilkku ei pahemmin pesemisestä kärsinyt – leveydestä hävisi ehkä puoli silmukkaa ja korkeudesta ei sitäkään. Perinteisesti pellavahan paranee mitä enemmän sitä käyttää ja pesee… Mustaa väriä vielä odottelen. Tästä tahtoo ens kesäks oman neuleen!

 

Kausilankaosaston testissä voin sentään esittää jotain muutakin kuin tiskirättejä (huomatkaa blogikissa ”ovellaan”):

 

Lanka: Hjärtegarnin Blend Bamboo. Puikot 2½ ja 3. Menekki 197g (miinus napit muistuttaa pilkuntarkka blogikuvaaja Karvinen). Ohje oli Hjerten omasta vauvalehdestä. Paha vaan että se oli vaan tanskaksi… Omasta mielestäni osasin tanskaa mallikkaasti! Nyt kun tuo on valmis niin teen kyllä suomennoksen. Pari purkamisen kohtaa tuli tässäkin. ”Tag” kuulostaa musta kaventamiselta mut se tais olla lisäys sittenkin. Toisen kerran purin kun unohdin lisäykset ja kavennukset tykkänään juorutessani ystävän kanssa puhelimessa… Lanka on lemppari. Jo kolmatta vuotta.

 

Olen tehnyt itselleni sääntöjä: Vaan yhdet sukat saa olla meneillään kerrallaan ja yks huivi. Siispä Kevätpäiväntasauksen 3 viimeistä kerrosta pitää saada aikaiseksi huomenna... Ja kiva sukkamallikin odottelee...

Saumasukat

• 
  
  Uudessa Modassa oli tasona neulottujen sukkien ohje. Tällaisesta olisin haaveillut seitsemän vuotta sitten kun pidin viiden sukkapuikon hallitsemista mahdottomana tehtävänä! Jokunen sukkapari on sittemmin syntynyt, mutta tämä ohje ja uusi Crofter DK -lanka houkuttelivat kokeilemaan.
  
  

Crofter DK on syönyt 60% akryyliä, 25% puuvillaa ja 15 % villaa. Metrejä kerässä on 170. Kerällä lanka ei näytä kovinkaan houkuttelevalta, mutta aika kivan näköistä raitaa siitä tulee. Lankaa oli suuresta muovipitoisuudestaan huolimatta kivaa puikotella ja tosi riittoisaa! Iloinen yllätys siis...

Nämä seksikkäät saumapolvarit painaa 51 g. Eli jälleen kerran taas meikällä on lankakerä, josta puuttuu pari metriä... Loin jo silmukat rannekkeisiin...

Tasona neulottu sukka kuuluu kategoriaan "Tulipa kokeiltua - en tee toiste". Alituinen puikkojen vaihtaminen ei tunnu kovin mielekkäältä ja kun mulla on iso vaihde päällä niin sitä vaan neuloo, eikä muista mitään puikkojen vaihteluita tai ohjeiden lukemisia. Toisaalta lankakauppiaan näkökulmasta tuo onkin hauska juttu... yhteen sukkapariin menee vaan kaks kerää lankaa mut tarvitaan kolmet puikot

Perinteinen sukka on POP!