Hattuhyllylankoi

Mun Rypäle on mainio pikku kulkupeli. Ku mä istun sen kyytiin töiden jälkeen ja käynnistän niin se vie mut kotiin ilman, et mun pitää ajatella asiaa sen enempää. Joskus kyl käy niin, et Rypäle kuskaa mut kotiovelle, vaikka olis pitänyt poiketa matkalla ostamaan purkki maitoa tai Tassulle suikaleita. Sit ei auta muu ku lähteä uudelleen reissuun.

 

Navigaattoril en Rypälettä kiusaa. Siinä piilee aina se vaara, et päätyy Keraval. Ja lauantain oli tarkoitus päästä Kangasal… Kerrankin olin matkassa ihan yksin, iltapäiväaikaan eikä ollut varsianista kiirettä, joten pysähdyin Humppilassa Ateljé Heljään. Sainkin kierrellä ihan rauhassa ja myöhemmin vielä ihan yksityisopastuksen Heljän Maailmaan!

 

Matka jatkui tuttua tietä kohti Tampesteria. Rypäle kulki ja minä istuin kyydissä kuunnellen Wangelista nappulat kaakossa. Ilta pimeni ja vaikka olin mielestäni ihan oikealla tiellä niin alkoi pikkuhiljaa ihmetyttämään Jyväskylä-kyltit. Melkein Orivedellä asti tein u-käännöksen ja soitin Ellulle reittirescuenumeroon. Löytyihän se Kangasala viimein…

Ilta menikin ihan prinsessana. Mua passattiin ku KUUDEN tähden hotellissa. Salaattia, naudanlihaa, korvasienikastiketta, glögien maistelua ja tarinointia ystävän kanssa soffan nurkassa neuloen. Välillä taas maisteltiin juustoja… Ilta meni liian nopsaan kuten aina kun on kivaa. Aamulla taas kahvit, puurot ja messuilemaan. Rypäle seurasi kiltisti messukeskukseen Pippuria (joka on Ellun auto) ja päästiin perille ilman kommelluksia. Vähältäpiti-tilanteita ei lasketa.

Messulin ihan turistina. Kattelin ihmisiä, kuleksin enkä ollut ”töissä” yhtään. Budjetti meni sekaisin jo toisessa buffetissa kun löysin kauan etsityn duunitunikani Riimingalta. Ajattelin et sovitan ja hylkään epäsopivan koltun mut kun se vielä päälläkin näytti omalta ja Ellu ja Heinin Piakin väitti et se on ihan mun näköinen niin…

Koska mulla ei ole lankaa tarpeeksi niin muutama kerä piti hattuhyllyyn saada lisää. Hattuhyllyllä kissaturvassa säilytän kaikkia ihkulankoja, joista mulla ei koskaan ole tarkoituskaan tehdä mitään. Ne on vaan siellä siks kun ne on niin ihania ja joskus käyn niitä silittelemässä ja paijaamassa…

 

Neljä kerää piti ostaa siks, kun Villavyyhdin osaston seinällä oli just sellainen ohut tunikamekko, jollaisesta olen haaveillut pitkään. Ohjetta ei myyty ilman lankaa ja sitä paitsi tuon langan olisi voinut ostaa vaan pelkän vyötteen hauskuuden vuoksi! Ja siks kun kehrääminen oli niin hypnoottista katsottavaa…

 

Ja vielä piti Tinttamarellilta (ja Villasukalta) hakea pari vyyhtiä Jaipur Silk Finoa  (ens kesäks???).

Messukierros kahdessa tunnissa oli melkoista vipellystä. Iltapäivä menikin yläkerrassa kuunnellen ensi kevään ja kesän lanka-asioista.

Kotimatkalla taas kiittelin Rypälettä. Se kiersi onnistuneesti kaikki neljä matkan varrelle osunutta peuraa ja osasi kotiin ihan suorilta. Borta bra men hemma best. Saunan jälkeen kelluvan kynttilän valossa kotisoffalla neuloen oli rentouttavaa siirtyä maanantain puolelle.

 Ai juu – Mä osaan sanoa viittomakielellä et ”musta kissa.” Ei siis ihan turha reissu!

Muotitietoinen…

Leevi and the Leavings laulaa Muotitietoisesta…. Frillat ei iske, mutta joulupallot kolahti ihan kybällä. Näitä täytyy tehdä lisää!

 

Ohje oli Kauneimpien Käsitöiden Joululehdessä, Punainen lanka teeteen Pallas (joka on miinus 15% tarjouksessa loppuvuoden) ja valkoinen Gjestalin Maijanjämiä. Puikot Knit Pro 2,75 mm 15 cm Symphonie Wood sukkapuikot (Knit Pron pukkoihin tuli täydennystä tänään…mm. uusia kuutiopuikkoja pieni erä). Langan menekki yhteen palloon n. 8 g.

Ohjeesta poiketen käytin sisällä naapurikaupasta Mulperista hankittavia styrox-palloja. Kun oli 6 silmukkaa puikoilla, niin päättelin kuviolangat ja tuuppasin pallon sisään ja sit neuloin pallon saumattomasti valmiiksi. Koukuttava juttu!

Meillä rienataan kissaa. Tassu ei kauheesti tykkää olla muotitietoinen vaikka kaulassa oli paljeteilla koristeltu tuubihuivi. Ensin se jähmettyi suolapatsaaksi ja sen jälkeen urakoi huivin pois kaulastaan vaikka Karvisen mielestä musta ja punainen olis sopinut NIIN hyvin yhteen… Tassu varmaan pelkäs et kohta me aletaan laulamaan ”Poika nimeltä Päiviä…”

 

Joulunalusaika alkoi eilen. Piiku poikkesi pikavisiitillä ja sain ensimmäisen joulukukkaseni:

 

Upeaa huovutustyötä! Kiitos! Nää ikikukat mulla säilyykin vuodesta toiseen. Kiitos Piiku!

Sunnuntaina Tampereen messuille… 

Ne on taas liikkeel…

Ennenku paljastan ketkä on liikeel niin muistutan, että Anjalin on sulki lauantaina 19.11.

Mut kuka on liikkeellä? Tontut tietenkin!

Jopa Tassu ymmärtää, että tässä on nyt jotain spesiaalia meneillään. Tontut kiinnostaa, mutta saavat olla rauhassa. Ainakin kuvauksen ajan. Yöpymään tottujoukko menee hattuhyllylle – varmuuden vuoksi.

 

Malli 16 Kauneimmat Joulun Käsityöt –lehdestä. Lanka Sandnes Fritids, puikot 5,5mm sukkapuikot.

Käytin tonttujoukkoon aluksi viimevuotisia jämiä ja sitten vähän uutta lankaa. Menekki koko sakkiin oli tasan 200g.

 

Kyllähän näitä neulois ja huovouttaisikin jos joku muu hoitaisi viimeistelyn! Tuo parta on aina vaan ongelmana. Partalangaksi valikoitui lopulta ”ongelmajäteastiasta” löytynyt Sirdarin Babouska nelinkertaisena ja kiinnitys sujui (suht koht kivuttomasti) Idan idean mukaisesti ryijysolmuilla!

Aikaisempina vuosina olen käynnistänyt tonttutehtaani jo heinäkuussa. Nyt ollaan pahasti myöhässä, mutta eiköhän tämäkin nelikko vielä ehdi pukkia jelppimään…

Joulukorttien lähettämisen aika on ennekuin huomataankaan!  Korttiaskartelu on tunnetusti mulle ahdistusta ja näppylöitä aiheuttava ajatus. Urheana tyttönä osallistuin Maanantaina Salon Seudun Kädentaitajien Joulukortti-iltaan, joka pidettiin seinänaapurissa eli Askartelupuoti Mulperissa. Puolen tunnin panikoimisen jälkeen aloin minäkin jo rentoutua…

 

Puodissa oli ideoita, tarviketta, välinettä ja materiaalia vaikka millä mitalla! Kaikki muut olivat heti työn touhussa ja upeita kortteja syntyi illan mittaan. Lopulta minäkin uskaltauduin pieniin kokeiluihin:

En nyt voi leuhkia aikaansaannoksistani, mutta olen itsekseni ihan ylpeä! Varsinkin kun jopa blogikuvaaja kehaisi tuota enkelikorttia illalla kurssin jälkeen. Onnistumisen ilo oli hienoa kokea. Ja Minnan ohjauksessa varmasti jokainen saa sen tunteen. Näistä surkeista yritelmistänikin sain niin paljon kehuja et melkein tunsin osanneeni! Kolmaskin kortti oli, mutta Tassun mielestä se oli kaikkein hienoin ja se repi sen silpuksi…

 Kotimatkalla päässä myllersi vaikka mitä ideoita! Kiitos Mulperin Minnalle ja kaikille mukana olleille kivasta illasta!

Kapusiinihattu ja tyttömäinen olo

Perjantai-illan vietin "napit korvilla" eli puhelimessa. Siinä ihan ohimennen syntyi päähine, joka on ollut to-do-listalla kesästä lähtien. Enää en yhtään ihmettele, että Piiku teki näitä heti neljä peräkkäin. Hauska malli ja nopea. Yhden illan juttu. Tarvittiin vaan yks yks uus lanka puotiin ja Idan ehdotus mallineuleeksi siitä langasta:

 

Capucine-hat (Ravelryssä)

Lanka: Marks&Kattens Calippo, menekki 60g+tupsut, puikot Knit Pro pyöröt nro 7.

 

Calippo on kivan pehmoinen ja kevyt lanka ja mukavaa neuloa. 100g:n kerässä on 158 metriä, puikkosuositus 7 ja tiheys 12s=10cm. 80% akryyli ja 20% villa takaa ainakin sen, ettei lanka pahemmin kutittele ja väritkin on kivoja ja hinta kans eli 6,60 eur/100g.

 

Luulen et näitä tulee tehtyä enemmänkin. Tämä myssy päässä tuli niin tyttömäisen hauska olo.

 

Isänpäivän viettoon lähdettiin jo eilen. Oltiin Atussa isän ja äidin mökillä, johon myös Tassu oli tervetullut parin viikon takaisesta hoitoreissustaan huolimatta. Olipa ”lapsenlapsi” valvottanut naukuen yön, repinyt tapetteja ja muutenkin tehnyt kaikkia konnankoukkuja… Tällä kertaa se oli vähän enemmän kissoiksi mutta ei kauhean kiltti kuitenkaan.

Iltasella lähdettiin Karvisen kanssa moikkaamaan (=herättämään päivätorkuilta) veljen perhettä. Oli jo aika pimeää ja pellolla näkyi joku otus. Käveltiin hiljaa tietä pitkin ja mietittiin olisko se peura vai mikä. Kummallisen paikallaan se pysyi eikä lopultakaan lähtenyt liikkeelle vaikka me oltiin aika lähellä. Mikähän se oli...Atun Karhu?

 Pysyin poissa metsästä enkä poiminut ensimmäistäkään suppilovahveroa enkä edes kanttarellia! Ennätyslämmin syksy on saanut kukat kukkimaan saaristossakin:

 

Päivänvalossa "Atun Karhu" näytti tältä:

 

Illansuussa lähdettiin kotimatkalle. Auton takapyörästä alkoi kuulua kummallista ääntä. Välillä pysähdyttiin tutkimaan äänen syytä, mutta mitään ei löytynyt. Välillä ääni hävisi, mutta loppumatkasta jo mietin, miten kävelen moottoritietä pitkin kissa kainalossa seuraavat kahdeksan kilometriä… Karvislandiassa oli tarkoitus siirtää vene lopulliselle talvisäilytyspaikalleen, mutta siinä se ilta vierähtikin autoremppaa tehdessä! Tuli niin nuoruus mieleen (=ihan tyttömäinen olo). Lukemattomia iltoja ja öitä olen joskus entisten poikaystävien kanssa viettänyt autoremppa-apurina. Pimeässä, kylmässä, nälkäisenä ja kiukkuisena ja yleensä keskellä yötä... Tällä kertaa ei ollu nälkä eikä kovin kylmäkään ja vikakin löytyi ihan inhimilliseen aikaanmso-hansi-font-family:"Times New Roman";mso-char-type:symbol;mso-symbol-font-family:
Wingdings">. Siispä huomenna pääsen kuin pääsenkin Mulperiin Kädentaitajien joulukortti-iltaan!

Nyt vielä hetkeksi tonttu- ja joulupallotehtaalle!

Eriparilapaset ja tuubi

Ensimmäinen huovutuskokeiluni ikinä tapahtui lähes kymmenen vuotta sitten. Neuloin lapaset kaksinkertaisesta Kamenasta ja tuuppasin pyykkikoneeseen… Siitä ei sit sen enempää ole koskaan puhuttu – epäonniset lapaset olivat puodin takahuoneen hyllyllä näkyvällä paikalla monta vuotta muistuttamassa, että huovutus ei oo mun juttu.

Jossain vaiheessa kuitenkin oli pakko taas alkaa kokeilut ja sen jälkeen on syntynyt kymmeniä ihan kivoja tonttuja ja tossuja. Mut ei lapasia, ei. Kunnes päätin huovutusviikon rohkaisemana taas kokeilemaan. Jämälangoista, koska olin satavarma, et peukut huopuu umpeen ja muutenkin homma menee niin sanotusti ketuilleen. Tassukin tuli ihmettelmään et onpa se mamma tikutellu taas jotain tosi omituisen näköistä...

 

Keräsin kaikki lilat Fritidsjämät ja aloin tikuttamaan. Kolme eri värjäyserästä olevaa jämää piti erotella pinkillä. Lanka loppui silti kesken ja peukuista tuli sit harmaat. Ajattelin et mitä väliä kun ne kuitenkin menee roskiin.

Mut kunkas kävikään? Ihan hauskat tuli. Ei näitä julkisesti voi käyttää mut… Talvella olis kivaa autolla ajaessa käpälöidä kylmää rattia villaisella tumpulla jääkylmien nahkahanskojen sijaan, mutta ne on armottoman liukkaat. Jospa tekisin näistä talviajohanskat laittamalla kämmeneen Sock Stoppia liukuesteeksi?

 

Lanka Sandnes Fritids, puikot 5,5 mm sukkikset, menekki 95g. Saattaisin tehdä toiset ihan uudestakin lankavyyhdistä! Ja nyt kun mä uskon, et lapasten huovuttaminen voi onnistua, niin seuraavista vois tulla ihan nätitkin…

 Kun nyt jämistellään niin tehdään sitä sitten kaksin kappalein! Vajaat puoli vyyhtiä teeteen ihanaa Cacao-lenkkialpakkaa ja Marks&Katensin punaista paljettilankaa löysivät toisensa ja kutosen puikot. 25 silmukkaa sileää oikeaa niin kauan kuin lankaa riitti (=jotain 140 cm) ja päät yhteen. Nyt on Susukin huippumuodikas kun sillä on oma tuubihuivi:

 

Paljetit tuo kivaa pientä iloa valon osuessa niihin, mutta eivät tee kaulurista mitään joulukuusta. Ei mikään käsityötaidon ihmeteko mut ihan hauska tämäkin

Joulusukkaa pukkaa ja pannulappua kans

Kaksi vapaapäivää peräkkäin keskellä pimeää syksyä. Ruhtinaallista vapaa-aikaa vai kuinka? Jotkut meistä osaa ottaa rennosti…

Toiset pesee Karvislandiassa ikkunoita, vaihtaa talvirenkaita ja nostaa veneitä. Kutookin vähän ja tekee hyvää ruokaa. Moisen rymyilyn keskellä pikkuinen kissa katsoo parhaaksi linnoittautua parhaaseen piiloonsa eli paffilootaan!

 

Joulu on ihan koht. Mihinkä se Pukki lahjat laitaisi? No Joulusukkaan tietenkin!

 

Joulusukkahan riipustetaan takan eteen. Pukki tulee jouluyönä piipusta ja laittaa lahjat siihen sukkaan. Siks sukan pitää olla ISO:

 

Niin iso et siihen mahtuu kaks meikäläisen jalkaa.

 

Uuniruokia ja joululeivonnaisia varten tarvitaan patalappuja kans.

Patalapun kulmiin tein kivat tupsut tupsuntekohärvelillä (Karvisen mielestä se on ”kone” niin kuin kerijälaitekin on kone koska siinä on veivi) Kone tai ei niin tupsuhärveli on on mainio värkki!

 

Ensin laitetaan kaks eriparista osaa selät vastakkain ja lankaa kieputetaan palikoiden ympäri kunnes keskellä oleva kaari on ihan täys. Sit tehdään toinen samanlainen.

 

Puolikkaat yhdistetään.

 

Ja leikataan langat. Tää on hieno systeemi kun osat pysyy hyvin kasassa kunnes tupsu sidotaan keskeltä ja muovipalikat puretaan. Setissä on palikat neljään erikokoiseen tupsuun. Pannulappuohjeessa sanottiin tupsun halkaisijaksi 3,5 cm. Pikkuisen arvioin väärin ja tämä eka tupsu oli varmaan kahdeksansenttinen ja lankaa meni hirveesti!

 

Sukka ja patalappu tupsuineen menivät kimpassa pyykkikoneeseen vanhan pyyheliinan kanssa.

Huovuttaminen on jännittävää puuhaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Lanka, käsiala, pesukone… Fritids ei pettänyt tälläkään kerralla! Huovutustulos oli kaunista kuten aina. Takanreunalle jäi ihan kivan kokoinen Joulusukka pukkia varten. Vähän kyl mietin et jos olisin jättänyt huovuttamatta niin siihen olis mahtunut paljon enemmän tai paljon suurempia lahjoja! Tosin mulla on jo kaks porakonetta, mut aika vähän esim. timantteja...

 

Lanka: Fritids, menekki 225g, puikot 5,5 Knit Pro pyöröt.  Tämä on ns. karvalakkiversio ohjeen (ja lehtimainoksien) mallista. Olis pitänyt kirjailla sydämiä ja koristella. Kirjailuun ei aika riittänyt ja koristehelmiä ja muita ristalleja ei ollu eikä satiininauhaakaan. Ehkäpä tämä jalostuu tuossa viikon varrella…

 

Pannulapun virkkasin sukasta jääneellä langalla. Kokeilin tuossa iltasella uunipeltiin ja hyvin eristi. Tassu tykkäsi tupsuista. Ehkäpä huovutan Tassulle ihan ikioman tupsun joulupakettiin. Pannulappun virkkasin (!?! Siis minä, siis virkkasin!) koukulla nro 6 ja menekki oli 42g. Fritidsiä tämäkin.

Olisin vielä voinut tehdä huovutettuja joulupallojakin, mutta mutta…siihen olis tarvittu sukkahousuja enkä omista. Mulla on pelkkiä pitkiä kalsonkeja ja villasukkia.

Näihin ja niihin huovutettuihin joulupalloihin on saatavilla ohjeet ensi viikolla kun teeteeliikkeissä vietetään huovutuksen teemaviikkoa. Fritidskin on halvennuksessa koko viikon!

En voi kehuskella

Viikon kässysaavutuksillani en voi paljoa leuhkia. Blogikuvaajan nimpparilahjasukat sain sentään valmiiksi. Nyt jo? Eihän nimppareista ole kuin vähän yli kuukausi…

 

Jälleen yritin saada aikaiseksi Karvisen leveään ja korkeaan räpylään sopivat sukat. Kantalappuun tein reilusti enemmän kerroksia kuin yleensä ja venytin kavennuksia pidemmälle ja jätin teräosaan neljä silmukkaa enemmän kuin varressa. Saajan ensikommentti oli et ”tuntuu hyvältä”, mutta edelleen näyttää siltä, että sukka kiristää. Siitä on seurauksena se, että sukka valuu ja menee rikki takavarresta. Seuraavat on sit täydelliset. Niin taisin sanoa näitäkin aloittaessani…

 

Joka tapauksessa paras kiitos oli kun Karvinen kysyi et saako näitä käyttää ja jätti uudet sukat heti jalkaansamso-char-type:symbol;mso-symbol-font-family:Wingdings">

Lanka: Step retro (100g=420m, 75% villa, 25% polyamidi, Aloe Veralla ja jojobaöljyllä kyllästetty),

Puikot: Knit Pro 2,5mm 15 cm sukkapuikot

Menekki: 78 g

Mitäpä ei ahne lankakauppias asiakkaalle lupaisi saadakseen myytyä kaksi kerää lankaa? Tein alun Kirsi Pussisen Perhostunikaan ja viimeistelin pääntiet ja hihansuut. Tästä on asiakkaan mukava jatkaa… Lankana Katia Bombay ja puikot Knit Pro pyöröt nro 3,5.

 

Elämä puodissa tuntuu olevan pelkkä röyhelöä! Röyhelöitä tulee ja menee niin ettei perässä pysy. Tälläkin viikolla moni kertoi tehneensä illassa huivin tai kaksi tai viisi päivässä! Omat röyhelöni syntyvät suunnilleen kymmenen kerroksen päivävauhtia kun joku kysyy ”miten tuota oikein kudotaan?” Usein koko päivän neulomiset joutuu purkamaan kun puikko putoo lattialle ja pitää purkaa niin pitkälle, että kaikki kadonneet silmukat löytyy. Joskus sentään joku valmistuukin:

 

Lanka: Schoeller&Stahl Tonia. Hullun huivivuoteni saldoon (nro 31) menee tämäkin röyhelö. Seuraavassa frillassa on jo ainakin viis kerrosta…

Kaksi vapaapäivää edessä ja niin kuin aina – meillä on projektisuunnitelmia enemmän kuin millään voi ehtiä! Kaiken lisäksi sain eilen Kerällä-blogin Kaisalta Suomen ensimmäisen neuleromaanin Oikein Nurin… Miten maltan olla lukematta? Ajattelin sitä vasta joululahjaksi Susulle… Olisko se sit kuitenkin Pyhäinpäivälahja? Kuka nyt viittii pestä ikkunoit tai vaihtaa renkaita jos voi ahmia hyvää kirjaa?

 Jos et vielä ole lukenut Oikein nurin –kirjaa, niin ohjeet sen "ostamiseksi" omalle ruudullesi löytyy klikkaamalla alla olevaa nappia!

 

Hyvää Pyhäinpäivää!