Perjantai-illan vietin "napit korvilla" eli puhelimessa. Siinä ihan ohimennen syntyi päähine, joka on ollut to-do-listalla kesästä lähtien. Enää en yhtään ihmettele, että Piiku teki näitä heti neljä peräkkäin. Hauska malli ja nopea. Yhden illan juttu. Tarvittiin vaan yks yks uus lanka puotiin ja Idan ehdotus mallineuleeksi siitä langasta:
Capucine-hat (Ravelryssä)
Lanka: Marks&Kattens Calippo, menekki 60g+tupsut, puikot Knit Pro pyöröt nro 7.
Calippo on kivan pehmoinen ja kevyt lanka ja mukavaa neuloa. 100g:n kerässä on 158 metriä, puikkosuositus 7 ja tiheys 12s=10cm. 80% akryyli ja 20% villa takaa ainakin sen, ettei lanka pahemmin kutittele ja väritkin on kivoja ja hinta kans eli 6,60 eur/100g.
Luulen et näitä tulee tehtyä enemmänkin. Tämä myssy päässä tuli niin tyttömäisen hauska olo.
Isänpäivän viettoon lähdettiin jo eilen. Oltiin Atussa isän ja äidin mökillä, johon myös Tassu oli tervetullut parin viikon takaisesta hoitoreissustaan huolimatta. Olipa ”lapsenlapsi” valvottanut naukuen yön, repinyt tapetteja ja muutenkin tehnyt kaikkia konnankoukkuja… Tällä kertaa se oli vähän enemmän kissoiksi mutta ei kauhean kiltti kuitenkaan.
Iltasella lähdettiin Karvisen kanssa moikkaamaan (=herättämään päivätorkuilta) veljen perhettä. Oli jo aika pimeää ja pellolla näkyi joku otus. Käveltiin hiljaa tietä pitkin ja mietittiin olisko se peura vai mikä. Kummallisen paikallaan se pysyi eikä lopultakaan lähtenyt liikkeelle vaikka me oltiin aika lähellä. Mikähän se oli...Atun Karhu?
Pysyin poissa metsästä enkä poiminut ensimmäistäkään suppilovahveroa enkä edes kanttarellia! Ennätyslämmin syksy on saanut kukat kukkimaan saaristossakin:
Päivänvalossa "Atun Karhu" näytti tältä:
Illansuussa lähdettiin kotimatkalle. Auton takapyörästä alkoi kuulua kummallista ääntä. Välillä pysähdyttiin tutkimaan äänen syytä, mutta mitään ei löytynyt. Välillä ääni hävisi, mutta loppumatkasta jo mietin, miten kävelen moottoritietä pitkin kissa kainalossa seuraavat kahdeksan kilometriä… Karvislandiassa oli tarkoitus siirtää vene lopulliselle talvisäilytyspaikalleen, mutta siinä se ilta vierähtikin autoremppaa tehdessä! Tuli niin nuoruus mieleen (=ihan tyttömäinen olo). Lukemattomia iltoja ja öitä olen joskus entisten poikaystävien kanssa viettänyt autoremppa-apurina. Pimeässä, kylmässä, nälkäisenä ja kiukkuisena ja yleensä keskellä yötä... Tällä kertaa ei ollu nälkä eikä kovin kylmäkään ja vikakin löytyi ihan inhimilliseen aikaanmso-hansi-font-family:"Times New Roman";mso-char-type:symbol;mso-symbol-font-family:
Wingdings">. Siispä huomenna pääsen kuin pääsenkin Mulperiin Kädentaitajien joulukortti-iltaan!
Nyt vielä hetkeksi tonttu- ja joulupallotehtaalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!