Perinteisiä

Pari vuotta siiten tuli puotiin monasti tytteleitä, jotka katselivat lankoja ja kun kysyin suunnitelmia niin aina kuulin vastaukseksi et "Fifi".. Nyökyttelin tietäväisen näköisenä ja kyselin tarvittavaa lankamäärää ja puikkokokoa... Meni aika monta viikkoa, ennen kuin puotiin tuli joku, jolta kehtasin kysyä et mikä se sellainen Fifi on… Siihen aikaan en ollut kuullutkaan neuleblogeista enkä Ullaneuleesta ja arvatkaapas nolottiko?! Loppujen lopuksi veetti aivan sairaasti se, että sille ihan tavalliselle salmiakkikuvioiselle huiville oli annettu kummallinen nimi, jota tavallinen pullianen ei ymmärtänyt! Sen jälkeen Fifi-huiveja on meikäläiseltäkin syntynyt jokunen…

 

Viimeisin on viime viikonloppuna lauantaiyönä aloitettu rentoutumisneule. Lanka: Marks&Kattensin New York, menekki 2 kerää ja luonnollisesti neuloin ensimmäisen kerän uusilla kutosen metallisuoriksillani, tokan kerän aikana silmukoita oli niin paljon, että oli pakko siirtuä kutosen pyöröADDEIHIN:

 

Olen viime aikoina alkanut suhtautumaan hiukan epäileväisesti noihin kirjaviin lankoihin, Kerällä ne näyttävät ihanalta, mutta valmis tuotos saattaa näyttä ihan yököltä. Tällä kertaa koin positiivisen yllätyksen! Kokomuovisen (=100% akryyliä) New Yorkin värit ovat suoraan taivaasta ja neulominenkin oli yllättäen mukavaa! (Purkaakin sitä voi – kysykää vaikka meidän puodin purkumestariltaJ = meidän äiti).

 

Toinen tällä viikolla valmistunut on ikuisesti suosittu Salomonin solmu –kolmiohuivi. Lankana taattu luonnonvalkoinen Kitten Mohair (2 kerää) ja tietysti virkattu 4:n valokoukulla suurimmaksi osaksi pimeässä. Reunat viimeistelin  iänikuisten hapsujen sijaan viuhkoilla. Muistan nähneeni tämänkaltaisen viimeistelyn Mary Oljen kirjassa, mutta kirja on tällä kertaa lainassa, joten en ole ihan varma, onko reunat  ohjeen mukaiset vai oman mielikuvan mukaan sävelletytJ

 

Messuilla ensi kertaa livenä tapaamani MarjuJ sekä Edina ovat muistaneet blogiani tunnustuksella!

 

Iloisena ja ylpeänä pokkaan ja kiitän kunniasta! Tällä kertaa en kuitenkaan laita tunnustusta eteenpäin kellekään nimetylle blogille – valinta olisi liian vaikea. Nappaa mukaasi, jos kirjoittelet siksi, että haluat lukijasi päivään pikkuisen aurinkoa, hyvää mieltä ja hymyä! Niitä asioita tässä maailmassa ei koskaan ole liikaaJ

 

p.s. Vaikka kummallinen ja ihanainen lumi valaisee maailmaa jopa täällä Turussa niin muistutan et:

 

Enää 32 aamua ja päivä on kokonaisen minuutin pidempi!

 

 

 

 

 

 

Kissakuvahaaste 90: Oma koti

Tää onkin hurja Kissakuvahaaste kun minulla on koteja vaikka miten monta! Asustelen enimmäkseen Susun kanssa Turussa Majakkarannassa, mutta minulla on koti myös Karvisen luona Piikkiössä ja paras paikka on mökillä saaressa!

Synnyikotini on Helsingissä Lauttasaaressa, jossa Susu ja Karvis kävivät minua tapaamassa kaksi kertaa, ennenkuin muutin Turkuun. Kakkostapaamisen jälkeen porukat olivat ihan vauvakuumeissaan ja kotimatkalla poikkesivat Espoon Ikeassa ostamassa minulle oman sängyn. Hiukan oli kuulemma Ikean sänkyosaston myyjätär ollut huuli pyöreänä kun kissan sänkyä kyselivät. Myyjättäern onneksi yksi ohikulkija kuuli kysymyksen ja neuvoi heidät rottinkiosastolle alakertaan... Silloin tällöin suostun ottamaan torkut hienossa sängyssäni, johon Susu virkkasi pehmikkeen matonkuteesta:

Parhaat nukkumispaikat olen ihan itse keksinyt:

Tää laatikko on kertakaikkiaan mainio! Sitä voi jyrsiä ja raapia, sinne voi mennä piiloon ja sieltä voi hyökkäillä pahaa aavistamattomien ohikulkijoiden jalkoihin. Sinne voi varastoida lempihiirensä ja parasta kaikessa - siellä voi ottaa torkut!

Mökkielämä on sen verran rankkaa, että iltaisin on aika lailla turkki tyhjänä:

Huomaattehan, että meidän perheessä ei koskaan tarvii "nostaa kissaa pöydälle" sillä minä teen sen aivan omatoimisesti. Mökkielämä on ihan superia, mutta väsyttävää. Kaupunkikodissa mökkiviikonlopun jälkeen paras paikka on saunassa, johon tykästyin jo pikkupoikana kun halusin olla hetken itsekseni. Saunassa käperryn omaan vatiini, ja kun tarpeeksi väsyttää, niin ei yhtään haittaa, vaikka porukat hakevat mut vateineni olkkariin... Minä näet olen kodin keskipiste ja kaikki haluavat nauttia seurastani vaikka olenkin umpiunessa.

Joskus Susulla on menoja ja minä menen iskän luo Piikkiöön. Välillä me ollaan siellä koko poppoo ihan huvin vuoksi. Iskän luona mulla on oma nojatuoli, johon kukaan muu ei saa istua:

Viihdyn myös kuistin ikkunalaudalla ja kellarissa. Iskällä on myös tosi hyvä kiipeilyhylly...

Nääs

Tampereelle – tietenkin minunkin matkani suuntautui lauantaina heti töiden jälkeen. Matka ankeassa tihkusateessa sujui sutjakkaasti Hectorin ja Eva Dahlgrenin seurassa isän upouudella autolla (Kiitti lainasta)! Ensimmäinen pysähdys oli Hervannassa, jossa sain korvapuustikaffet ystävän luona. Kahvittelun lomassa vaihdettiin kuulumisia ja sain nähdä Kiinan- ja Espanjankuvia.

 

Herwoodista matka jatkui Kangasalle kolmen liikenneympyrän taakse. Kangasalla hyvin marinoitu ”absolutistikokki” loihti parin tunnin välein toinen toistaan herkullisempia libanonilais-intialaisia herkkuja pöytään! Minä elin kuin prinsessa – istuin keittiön pöydän ääressä harrastuksenani:

 

Ja välillä tietysti söin niitä herkkujaJ

 

Illan teemana oli Suomipoppi, Vexi Salmi ja Miles Davis ja kuulumisten vaihtamisen lomassa muisteltiin menneitä. Voisko joku kertoa meille miten voi olla mahdollista, että siitä on yli 35 vuotta, kun meistä tuli parhaat kaverit ja me ollaan vasta teinejä? Tosin molemmilla on muutamia näkemiseen liittyviä neljänkympin kriisin oireita…

 

Kuus minuuttia yli puolenyön oli viimein valmista!

 

Sitä piti juhlistaa luomujuustotarjottimen ääressä… Lösähdin onnellisena sohvalle ja kaivoin esiin kuutosen puikot ja kerän lankaa. Ajattelin rentoutua ison urakan jälkeen neulomalla jotain helppoa ja aivotonta, joka onnistuu aina…

 

Hyvissä ystävissä on se hyvä puoli, että ne hyväksyy sut sellaisen kuin olet. Ystävien seurassa voi myös sanoa mitä ajattelee… Viikonlopun parhaat kikatukset aiheutti uusi neuletyöni. Sain kuulla: ”Sä et sit koskaan ole paikallas. Jos et sä SYÖ niin sä KUDOT!” Pitäis varmaan kutoa enemmän...

 

Yhtäkkiä kello oli puoli kolme ja oli pakko kiivetä nukkumaan, vaikka yhtään ei nukuttanut ja tarinaa olisi riittänyt aamuun asti!

 

Messuilla oli hauskaa haahuilla ihan itsekseen ilman mitään suunnitelmaa ja aikatauluja. Mulla oli messumissiona löytää uuteen jakkuuni kissanappi ja kuutosen pitkät metalliset puikot sekä lisää niitä viime viikonloppuna Hesasta ostamiani kissankarvanpoistimia. Löytyihän se nappi!

 

Ja puikotkin sekä vyyhti Kipuapu Silkkivillaa kokeeksi – jos vaikka sitä sais meiltäkin jatkossa. Kipuapu kuulostaa siltä, että se parantaa ihan kaikki vaivat! Miksi sitä pitää koko ajan keksiä uusia hienoja kuituja kun lammas kasvattaa tuosta vaan ihan luonnostaan älykuitua??? Mä olen lammasfani!

 

Messujen kohokohta oli kun tapasin MarjutJ:n neulekahvilassa. Hassua, miten joku ihan ventovieras voi heti tuntua ihan kuin vanhalta kaverilta! Seurassaan olivat myös minulle uudet tuttavuudet Seijasisko ja Tupuna. Oli hauskaa tutustua! Yhdessä katsottiin muotinäytös. Arvatkaapa tytöt harmittiko, kun mulla ei ollut neuletta mukana?

 

Kotimatkan pimeässä ja räntäsateessa vietin Abban ja Mirkun seurassa. Se on muuten jännä juttu – kun on ollut kivaa niin ei yhtään väsyttänyt vaikka yöunet jäivätkin muutamaan tuntiin. Eikä ollut yhtään nälkä, vaikka aamupalasta oli kulunut kymmenen tuntia. Kunnes – palautin auton ja poikkesin äidin ja isän luo esittelemään uutta Primaveraani. Äidin taikasanat ”Söisitkö….” ja yhtäkkiä oli kiljuva nälkä! Äidin herkkujen jälkeen kaasuttelin kotiin omalla Rypäleelläni, joka kulkee edelleen ihan hyvin jos ei jarruta välillä… Huomenna se menee hoitoon.

 

Paluu herkkujen ääreltä arkeen oli ankea. Tassu ei ole tuntevinaan ja Karvinen potee selkäänsä. Meikäläinen tässä yrittää harrastaa luovaa ongelmanratkaisua tekemällä pizzaa ei mistään...

p.s. Tein mä muutakin kun kudoin ja söin! Lauloin ja tanssin E Viva Espanjaa!

Vinoilua ja oikaisuja

Primaverajakkuni on kaulusta vaille valmis! Tiukkaa tulee tekemään ennen Tampereen messuja, jos nyt sinne ylipäänsä pääsen…Rypäleen jarrut kun jumittavat (kait) ja huomenna pitäisi niille tehdä jotain jotta uskaltaisi lähteä matkaan…

 

Kummallista vinoilua on ilmassa… jakun hihat (jotka tein ns. kesälomallani elokuussa) vinoilivat vähän:

 

Alkuviikolla valmistunut takakappale vinoili vielä enemmän:

 

Pingotin kappaleet mittoihinsa ja suihkin ne suihkupullolla läpimäriksi ja nyt ne näyttävät ihan suorilta.

 

Tänään valmistuivat etukappaleet:

 

Ja ne vinoilevat vielä pahemmin! Missä on vika? Vinoileeko helmineule aina vai onko mun tekniikassa tai puikoissa jotain omituista? Edellisissä neuleissa tää lanka ei ole mulle vinoillut yhtään! Mä yleensä tykkään epäsymmetrisistä neuleista mut tään olis tarkoitus olla suora... Primaveraa kutsun ”terapialangaksi”, koska sen neulominen on ihanaa ja tulos jopa minun neulomanani on kauniin tasaista. Ja lanka tuntuu siltä, että kun on pahoilla mielin, niin sitä hypistellessä päivä alkaa pakostakin kirkastua! Siispä etukappaleetkin saivat nuppineula-suihkupullokäsittelyn ja aamulla katsotaan miten kävi!

 

Nyt kun jakunkappaleet on oikaistu niin on vielä tarpeen oikaista muitakin – paljon tärkeämpiä asioita… Tänään töistä kotiin ajallessani väänsin itkua ja ajattelin, etten bloggaa enää ikinä mut päätin kuitenkin toisin. Sain tänään kuulla, että hauskaksi tarkoittamani raportti messumatkastani oli pahoittanut joidenkin lukijoiden mielen niin, että siitä oli pitänyt TT:n Sirpallekin soitella. En edes osaa kertoa miten pahoillani aiheuttamastani hämmingistä ja kiitän Sirpaa, joka soitti mulle ja selvitti asian!

 

Aloitin alun perin tämän blogin kirjoittamisen tavallaan ”muistikirjaksi” itselleni eli pitääkseni kirjaa neuletöistäni vuoden varrella. Samalla halusin kertoa muille kokemuksiani langoista. Mutta rönsyilevän luonteeni takia blogiin on putkahdellut muitakin tarinoita elämästäni – Tassusta ja Karvisesta ja mökkeilystä ja kaikesta mahdollisesta, mitä itse pidän hauskana! Siinä onkin yksi perustavaa laatua oleva kriteeri tähän bloggailuun: Kirjoitan aina (paitsi tänään) pilke silmäkulmassa ja toivon, että jos joku tarinoitani lukee, niin myös hänelle tulee hyvä mieli! En koskaan haluaisi höpinöilläni loukata ketään ja jos joskus olen pahoilla mielin tai mulla on p-päivä (ja niitähän riittää – kysykää vaikka Karviselta) niin en kyllä kirjoita sanaakaan!  Siispä lienee paikallaan oikaista messumatkaani liittyvää kirjoitustani ja poistaa aiheuttamani harmaat hiukset niiltä, joita tämä asia on vaivannut:

 

Vastaanotto oikeasti oli ihan lämmin – totta kai jokainen näkee Noron – on se sen verran erikoinen (ainakin näin iso ihminen Norossa loistaa kuin riikinkukko) ja kommentit vaihtovaatteista puolin ja toisin heitettiin huumorilla ja hymyillen. Ihan tosissani olin ITSE sitä mieltä, että pukeutumiseni ei ollut ihan korrektia ja sen takia kuleksin pitkin seinänvieriä noloissani…

 

Haluan kiittää Teeteetä näistä pari kertaa vuodessa järjestettävistä jälleenmyyjätilaisuuksista muutenkin. Näin pikkukaupungin lankakauppiaana tuntee olonsa välillä aika yksinäiseksi. Näissä tilaisuuksissa näkee muita tiskin takana olevia ja kuulee heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Täytyy myöntää, etten itse näissä tilaisuuksissa ole tapani mukaan suuna päänä, mutta tärkeitä ne ovat ja jälkeenpäin on mukava yhteenkuuluvaisuuden tunne – en sittenkään ole ihan yksin! Melkoisen tärkeä este pitäisi olla, jotta tämän tapahtuman jättäisin väliin (Jos nyt enää kutsutaanJ)!

 

Vielä yksi oikaisu…siltä varalta, että joku hengitti herneitä nenäänsä Novita-kommenteistani. Niitäkään lankoja en moiti – enkä kiitä. Syynä on se, ettei mulla ole niistä minkäänlaisia kokemuksia lukuun ottamatta satunnaisia hypistelyjä Anttilassa tai Vapaa-Valinnassa. Salon kokoisessa kaupungissa Novitaa saa ostaa ainakin viidestä paikasta joten meiltä löytyy muita lankoja. Minä neulon sen kun kerkiän ”omista” langoistani, jotta tietäisin kertoa niistä asiakkaille mahdollisimman paljon! Kaikesta huolimatta lanka, josta en itse tykkää yhtään voi olla jokun toisen lemppari ja päinvastoin...

 

p.s. Kun se pilke silmäkulmassa nyt vaan on vakiokamaa niin en voi olla repimättä tästäkin jutusta jotain positiivista...Täällä siis käy joku muukin lukija kuin meidän Äiti, Isä, Karvis ja pari suloista mopsia emäntineen;-)

Kissakuvahaaste 89: Peppu

"Meidän pojat" Eli Tassu ja Blogikuvaaja Karvinen löysivät netistä Kissakuvahaasteen ja yksissä tuumin päättivät osallistua! Blogikuvaajahan on intona uusista kuvausvälineistään ja kukapa muu olisi parempi kuvauskohde kuin Herra Hassu Tassu Kissanen! Tämän viikon kissakuvahaasteen aiheena on Peppu:

 

 

Tämä epäkissamainen asento on Tassulle tyypillinen erityisesti rankan mökkiviikonlopun jälkeen. Ensin on levätty lempinukkumapaikassa ja sitten suunta käy kohti ruokakuppia. Kesken matkan kuitenkin pitää ottaa torkut peppu pitkänä…

Tilanteeseen sopivaa pukeutumista

Sunnuntaiaamuna lähdettiin äidin kanssa kohti Helsinkiä ja Käsityömessuja. Taisi olla viimeinen kerta ennen uuden moottoritien avautumista. Matka sujui sutjakkaasti isän autolla ja Abban musiikin vauhdittamana.

 

Olin aamulla innoissani kun sain pukea päälleni kesällä valmistuneen Noropaitani! Kerrankin mulla oli jotain omatekoista ja erikoista pukea päälleni lähtiessäni ”alan” tapahtumaan. Perillä oltiin yhdentoista jälkeen ja ehdimme kiertää muutaman käytävän ennen Tekstiiliteollisuuden muotinäytöstä, jossa nähtiin upeita Teeteen-, Sublimén ja Sandesin neuleita maajoukkuevoimistelijoiden esittämänä.

 

Yhdeltä oli aika siirtyä Tekstiiliteollisuuden jälleenmyyjilleen järjestämään tilaisuuteen, jossa me Teeteekauppiaat saimme tietoiskun ensi kevään ja kesän uusista tuulista neulemaailmassa! Mennessämme ovesta sisään vastaanotto oli tavanomaisen lämpimän sijaan hyytävän jäinen… Muutaman sekunnin kuluttua älysin syynä olevan sen ihanan Noro-puseroni josta vielä aamulla olin ollut NIIIN ylpeä! Luulen, että Priiman Maria ja Sinikka sen sijaan nauroivat tilanteelle katketakseen…

 

Itse tilaisuudesta en muista juuri mitään, koska keskityin häpeämään kardinaalimokaani… Joo no ens kesän väreistä muistan sen, että kirkkaan keltainen ja oranssin, pinkin ja vihreän sävyt ovat tulossa sekä kirkkaina että puuterisina. Uusi (neulelangoissa) luonnonmateriaali tulee olemaan kapokki, joka kuuluu samaan sarjaan kuin ennestään tutut bambu ja soija – luontoystävällinen ja kevyt. Väreistä vielä sen verran (MarjutJ:n iloksi) että yhden valmistajan kesäväri oli PUURO. Siis pelkkä puuro, ei kaurasellainen. Mut tunsin sentään spelttimarjapuuroni kanssa olevani tosi trendikäs!

 

Tilaisuuden päättyessä meillä kauppiailla oli tilaisuus hypistellä uutuuksia ja nähdä luonnoksia kevään mallilehdistä. Kuljin pitkin seinänvieriä häpeillen, kunnes otin itseäni niskasta kiinni ja marssin Tekstiiliteollisuuden Sirpan luo kiittämään tilaisuudesta ja pyytämään anteeksi hirveää pukeutumismokaani… Sirpa kertoi melkein antaneensa mulle porttikiellon tai ainakin ajatelleensa et eikö mulla ole vaihtovaatteita mukana…  Voin ihan mainiosti eläytyä heidän tunnelmiinsa – en minäkään kilju riemusta jos joku tulee mun puotiin innoissaan mukanaan kaks kassillista Anttilasta, Vapaa Valinnasta tai (kaikkein pahinta) vastapäisestä liikkeestä ostettuja Novitoja! Luulen, että sain anteeksi kerrottuani että oma Primaverajakkuni on kyllä tekeillä, mutta siihen varatut langat on aina myyty jollekin enemmän tarvitsevalle! Ja sitä paitsi äidillä oli Sandnesin Alpakasta tehty villatakki päällä... Tilaisuuden jälkeen multa jotenkin hävisi innostus kässämessuihin ja loppuajan käytimme tehokkaasti käymällä läpi kaikki Maatalousmessujen juustomaistiaiset!

 

Siispä messuostoksina mulla oli kolme juustoa, kirja, joka ei edes ole kirja, ja jolla ei ole mitään tekemistä käsitöiden kanssa sekä sieni, jonka luvattiin poistavan kissankarvat tehokkaasti ja helposti (toimii). Äiti taasen osti spelttihiutaleita, nahkahanskat sekä tilasi upean takin. Isälle perusteltiin Turkuun palatessa takin hankintaa sillä, että tytär saa ”perinnöksi” vanhan takin ja selitys meni läpi! Yhtään ei iskä nikotellut siitä, et äiti on suunnilleen kokoa 36 ja minä kokoa 46…

 

Kotimatkalla kuunneltiin jälleen Abbaa. Herätimme varmasti lisää pahennusta rakentaessamme omatoimisesti dogibäggiä Halikon uudella Simpukka-asemalla. Jos on käynyt läpi messujen kaikki maistiaiset niin eihän sitä mitenkään voi jaksaa syödä koko annosta eihän? Rötös olisi sujunut ihan huomaamatta ilman äidin huijausta, joka oli hänen tavanomaisen aprillipilansa luokkaa. Nauraa kikatimme sen verran äänekkäästi, ettei meitä kukaan paikalla ollut voinut olla huomaamatta!

 

Jottei postauksesta tulisi ihan kuvaton pitää kertoa mitä Tassu teki iskän kanssa isänpäivänä:

 

 

Vaihtoi lakanoita! Ja sai vuorokauden aiknana uuden nimen joka on Gremlin...

 

Eilinen päivä oli hauska muttei hyödyllinen. Mitenkä mahtaa käydä ensi viikonlopun Tampereen keikalle…

 

Jos se Primavera ei ole silloin valmis niin puen päälleni jakkupuvun, joita minulla on entisen elämäni jäljiltä kaapillinen!

Mysteeri ja toinenkin

Mihin tää viikko hävisi? Maanantai- ja tiisatai-illat raivattiin Tassun kanssa vaatehuonetta, keskiviikkona…En muista mihin se katosi! Torstaina vietettiin blogikuvaajan kanssa 4-vee päivää. En päässytkään Martinsillan Grillille vaan tänne. Ruoka oli herkullista ja palvelu hyvää – suosittelen! Perjantaina nuuskin varastotilanteita ja ja tänään oltiin etukäteen isänpäiväkaffella ja äidin herkkuja syömässä. Illalla neuloin kymmenen senttiä ikuisuusprojektiani… Huomenna ei vieläkääm synny silmukoita, koska aamutuimaan lähdemme äidin kanssa Hesaan kässämessuille. Iltamyöhään palaamme kotiin viisastuneina myös ensi kevään lankauutuuksista…

 

Muutama pikkujuttu tälläkin viikolla tuli valmiiksi:

 

Hyrräsetti, väri spelttimarjapuuroJ. Malli Ullasta ja lankana Shoeller&Stahlin Cornwall (70%villaa, 30% akryyliä, 50g=100m, puikot 4½-5½). Toteutin setin vitosen puikoilla ja koko systeemiin meni 4 kerää.

 

Tartuin tuohon lankaan alun perin Moda 5:n liivin merkeissä. Neulottuani kerän verran lanka näytti samalta kuin kerässä eli koiran o:lta. Purkuun meni. Mut pakkohan se lanka oli johonkin käyttää ja tämä siitä syntyi ja tulos on ihan siedettävä! Outoa. Miten sama lanka voi näyttää ihan ookoolta jossain ja yököttävältä toisessa mallissa? Mysteeri kerta kaikkiaan!

 

Toinen pikkutyö oli tilauksesta virkattu perinteinen verkkoponcho. Tällä kertaa kaulus tehtiin pooloversiona, koska saaja on kuuleman mukaan vilukissa. Lanka: Freedom Spirit (100 % villa, puikot 4, 50g=120m). Kaulus neulottu nelosen pyöröillä ja verkko virkattu automatkoilla samannumeroisella valokoukulla. Menekki 4 kerää. Lukuisista kuvista tämä on tärähtänein, mutta tässä on oikea väri... Kameran kanssa pitää edelleen tehdä tuttavuutta...

 

Pitänee vielä julkaista kuva kahdeksan minuutin pompulahuivista ihan käytössä. Vekkuli juttu!

 

Kassissa kulkeutui kotiin kaksi kerää eilisestä postauksesta tuttua täysmuovista New Yorkia. Nyt en uskalla aloittaa siitä mitään. Jos kerran kamalan näköisestä lankakerästä voi syntyä kivan näköinen baskeri niin vaara pyörii, että ihanan näköisestä lankakerästä syntyykin jotain hirveetä peetä. Mitä mä sitten teen? Sellaista pettymystä en kyllä kestä!