Tampereelle – tietenkin minunkin matkani suuntautui lauantaina heti töiden jälkeen. Matka ankeassa tihkusateessa sujui sutjakkaasti Hectorin ja Eva Dahlgrenin seurassa isän upouudella autolla (Kiitti lainasta)! Ensimmäinen pysähdys oli Hervannassa, jossa sain korvapuustikaffet ystävän luona. Kahvittelun lomassa vaihdettiin kuulumisia ja sain nähdä Kiinan- ja Espanjankuvia.
Herwoodista matka jatkui Kangasalle kolmen liikenneympyrän taakse. Kangasalla hyvin marinoitu ”absolutistikokki” loihti parin tunnin välein toinen toistaan herkullisempia libanonilais-intialaisia herkkuja pöytään! Minä elin kuin prinsessa – istuin keittiön pöydän ääressä harrastuksenani:
Ja välillä tietysti söin niitä herkkujaJ
Illan teemana oli Suomipoppi, Vexi Salmi ja Miles Davis ja kuulumisten vaihtamisen lomassa muisteltiin menneitä. Voisko joku kertoa meille miten voi olla mahdollista, että siitä on yli 35 vuotta, kun meistä tuli parhaat kaverit ja me ollaan vasta teinejä? Tosin molemmilla on muutamia näkemiseen liittyviä neljänkympin kriisin oireita…
Kuus minuuttia yli puolenyön oli viimein valmista!
Sitä piti juhlistaa luomujuustotarjottimen ääressä… Lösähdin onnellisena sohvalle ja kaivoin esiin kuutosen puikot ja kerän lankaa. Ajattelin rentoutua ison urakan jälkeen neulomalla jotain helppoa ja aivotonta, joka onnistuu aina…
Hyvissä ystävissä on se hyvä puoli, että ne hyväksyy sut sellaisen kuin olet. Ystävien seurassa voi myös sanoa mitä ajattelee… Viikonlopun parhaat kikatukset aiheutti uusi neuletyöni. Sain kuulla: ”Sä et sit koskaan ole paikallas. Jos et sä SYÖ niin sä KUDOT!” Pitäis varmaan kutoa enemmän...
Yhtäkkiä kello oli puoli kolme ja oli pakko kiivetä nukkumaan, vaikka yhtään ei nukuttanut ja tarinaa olisi riittänyt aamuun asti!
Messuilla oli hauskaa haahuilla ihan itsekseen ilman mitään suunnitelmaa ja aikatauluja. Mulla oli messumissiona löytää uuteen jakkuuni kissanappi ja kuutosen pitkät metalliset puikot sekä lisää niitä viime viikonloppuna Hesasta ostamiani kissankarvanpoistimia. Löytyihän se nappi!
Ja puikotkin sekä vyyhti Kipuapu Silkkivillaa kokeeksi – jos vaikka sitä sais meiltäkin jatkossa. Kipuapu kuulostaa siltä, että se parantaa ihan kaikki vaivat! Miksi sitä pitää koko ajan keksiä uusia hienoja kuituja kun lammas kasvattaa tuosta vaan ihan luonnostaan älykuitua??? Mä olen lammasfani!
Messujen kohokohta oli kun tapasin MarjutJ:n neulekahvilassa. Hassua, miten joku ihan ventovieras voi heti tuntua ihan kuin vanhalta kaverilta! Seurassaan olivat myös minulle uudet tuttavuudet Seijasisko ja Tupuna. Oli hauskaa tutustua! Yhdessä katsottiin muotinäytös. Arvatkaapa tytöt harmittiko, kun mulla ei ollut neuletta mukana?
Kotimatkan pimeässä ja räntäsateessa vietin Abban ja Mirkun seurassa. Se on muuten jännä juttu – kun on ollut kivaa niin ei yhtään väsyttänyt vaikka yöunet jäivätkin muutamaan tuntiin. Eikä ollut yhtään nälkä, vaikka aamupalasta oli kulunut kymmenen tuntia. Kunnes – palautin auton ja poikkesin äidin ja isän luo esittelemään uutta Primaveraani. Äidin taikasanat ”Söisitkö….” ja yhtäkkiä oli kiljuva nälkä! Äidin herkkujen jälkeen kaasuttelin kotiin omalla Rypäleelläni, joka kulkee edelleen ihan hyvin jos ei jarruta välillä… Huomenna se menee hoitoon.
Paluu herkkujen ääreltä arkeen oli ankea. Tassu ei ole tuntevinaan ja Karvinen potee selkäänsä. Meikäläinen tässä yrittää harrastaa luovaa ongelmanratkaisua tekemällä pizzaa ei mistään...
p.s. Tein mä muutakin kun kudoin ja söin! Lauloin ja tanssin E Viva Espanjaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!