Primaverajakkuni on kaulusta vaille valmis! Tiukkaa tulee tekemään ennen Tampereen messuja, jos nyt sinne ylipäänsä pääsen…Rypäleen jarrut kun jumittavat (kait) ja huomenna pitäisi niille tehdä jotain jotta uskaltaisi lähteä matkaan…
Kummallista vinoilua on ilmassa… jakun hihat (jotka tein ns. kesälomallani elokuussa) vinoilivat vähän:
Alkuviikolla valmistunut takakappale vinoili vielä enemmän:
Pingotin kappaleet mittoihinsa ja suihkin ne suihkupullolla läpimäriksi ja nyt ne näyttävät ihan suorilta.
Tänään valmistuivat etukappaleet:
Ja ne vinoilevat vielä pahemmin! Missä on vika? Vinoileeko helmineule aina vai onko mun tekniikassa tai puikoissa jotain omituista? Edellisissä neuleissa tää lanka ei ole mulle vinoillut yhtään! Mä yleensä tykkään epäsymmetrisistä neuleista mut tään olis tarkoitus olla suora... Primaveraa kutsun ”terapialangaksi”, koska sen neulominen on ihanaa ja tulos jopa minun neulomanani on kauniin tasaista. Ja lanka tuntuu siltä, että kun on pahoilla mielin, niin sitä hypistellessä päivä alkaa pakostakin kirkastua! Siispä etukappaleetkin saivat nuppineula-suihkupullokäsittelyn ja aamulla katsotaan miten kävi!
Nyt kun jakunkappaleet on oikaistu niin on vielä tarpeen oikaista muitakin – paljon tärkeämpiä asioita… Tänään töistä kotiin ajallessani väänsin itkua ja ajattelin, etten bloggaa enää ikinä mut päätin kuitenkin toisin. Sain tänään kuulla, että hauskaksi tarkoittamani raportti messumatkastani oli pahoittanut joidenkin lukijoiden mielen niin, että siitä oli pitänyt TT:n Sirpallekin soitella. En edes osaa kertoa miten pahoillani aiheuttamastani hämmingistä ja kiitän Sirpaa, joka soitti mulle ja selvitti asian!
Aloitin alun perin tämän blogin kirjoittamisen tavallaan ”muistikirjaksi” itselleni eli pitääkseni kirjaa neuletöistäni vuoden varrella. Samalla halusin kertoa muille kokemuksiani langoista. Mutta rönsyilevän luonteeni takia blogiin on putkahdellut muitakin tarinoita elämästäni – Tassusta ja Karvisesta ja mökkeilystä ja kaikesta mahdollisesta, mitä itse pidän hauskana! Siinä onkin yksi perustavaa laatua oleva kriteeri tähän bloggailuun: Kirjoitan aina (paitsi tänään) pilke silmäkulmassa ja toivon, että jos joku tarinoitani lukee, niin myös hänelle tulee hyvä mieli! En koskaan haluaisi höpinöilläni loukata ketään ja jos joskus olen pahoilla mielin tai mulla on p-päivä (ja niitähän riittää – kysykää vaikka Karviselta) niin en kyllä kirjoita sanaakaan! Siispä lienee paikallaan oikaista messumatkaani liittyvää kirjoitustani ja poistaa aiheuttamani harmaat hiukset niiltä, joita tämä asia on vaivannut:
Vastaanotto oikeasti oli ihan lämmin – totta kai jokainen näkee Noron – on se sen verran erikoinen (ainakin näin iso ihminen Norossa loistaa kuin riikinkukko) ja kommentit vaihtovaatteista puolin ja toisin heitettiin huumorilla ja hymyillen. Ihan tosissani olin ITSE sitä mieltä, että pukeutumiseni ei ollut ihan korrektia ja sen takia kuleksin pitkin seinänvieriä noloissani…
Haluan kiittää Teeteetä näistä pari kertaa vuodessa järjestettävistä jälleenmyyjätilaisuuksista muutenkin. Näin pikkukaupungin lankakauppiaana tuntee olonsa välillä aika yksinäiseksi. Näissä tilaisuuksissa näkee muita tiskin takana olevia ja kuulee heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Täytyy myöntää, etten itse näissä tilaisuuksissa ole tapani mukaan suuna päänä, mutta tärkeitä ne ovat ja jälkeenpäin on mukava yhteenkuuluvaisuuden tunne – en sittenkään ole ihan yksin! Melkoisen tärkeä este pitäisi olla, jotta tämän tapahtuman jättäisin väliin (Jos nyt enää kutsutaanJ)!
Vielä yksi oikaisu…siltä varalta, että joku hengitti herneitä nenäänsä Novita-kommenteistani. Niitäkään lankoja en moiti – enkä kiitä. Syynä on se, ettei mulla ole niistä minkäänlaisia kokemuksia lukuun ottamatta satunnaisia hypistelyjä Anttilassa tai Vapaa-Valinnassa. Salon kokoisessa kaupungissa Novitaa saa ostaa ainakin viidestä paikasta joten meiltä löytyy muita lankoja. Minä neulon sen kun kerkiän ”omista” langoistani, jotta tietäisin kertoa niistä asiakkaille mahdollisimman paljon! Kaikesta huolimatta lanka, josta en itse tykkää yhtään voi olla jokun toisen lemppari ja päinvastoin...
p.s. Kun se pilke silmäkulmassa nyt vaan on vakiokamaa niin en voi olla repimättä tästäkin jutusta jotain positiivista...Täällä siis käy joku muukin lukija kuin meidän Äiti, Isä, Karvis ja pari suloista mopsia emäntineen;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!