Jos lankakauppias on yhdeksän päivää kadoksissa ja kuluttaa sinä aikana suunnilleen 150 g lankaa, niin eikö sitä voi kutsua lomaksi? Johonkin päivät vain kuluivat vaikka olikin kylmää ja sateista. Jos lankaa ei olisi ollut kilokaupalla mukana niin taatusti sitä olisi tarvinnut lähteä Paraisille ostamaan! Säästä huolimatta loma oli kiva ja rentouttava.
Torstaina käytiin Paraisilla kaupassa ja samalla reissulla avattiin terassikausi äidin ja isän kanssa. Illalla grillailimme sateen vuoksi mökin terassilla. Selvisi sekin miksi Karvinen tykkää ahkerasti käydä Biltemassa:
Chaine des rotisseurs…
Tykyviikkoni päättyi perinteisiin Jussijuhliin perinteisellä porukalla perinteisesti mökillä. Tassukin huomasi, että jotain outoa on tekeillä, kun perjantaina aamukierroksen jälkeen se tuli syömään ja pidettiinkin sisällä. Sängyn alla se vietti muutaman tunnin epäluuloisena kyräillen. Selvisihän hälinän syykin kun vieraita alkoi saapua - Tottijärveltä tulivat Juice ja Pate!
Juice oli rohkeampi ja tuli reippaasti koristaan ulos:
Patekin uskaltautui kun Tassu käänsi selkänsä ja paineli saman tien Tassun aamupiiloon ja pysytteli siellä iltaan asti.
Kolmas nelijalkainen vieraamme Lyyti-spanieli jäi kuvista, koska se oli aina kuvien ottamishetkellä loppasemassa kaikki ilman huomiota jääneet kissanruuat. Lyyti on jo iäkäs ja kuuro, mutta sen hajuaisti toimii mainiosti!
Tassu ja Juice tulivat juttuun alusta alkaen Tassu lähti näyttämään Juicelle paikkoja.
Pate puolestaan kyräili sängyn alla iltaan asti ja vasta nälissään sen oli pakko tulla sieltä pois. Yöksi olisi kuitenkin ulos mennyt. Juhannuspäivänä se uskaltautui ulos ja näytti vähän siltä, että ilkeä Tassu ajoi sen metsään. Onneksi se löytyi ja väsyneet veljekset ottivat yhdessä päiväunet:
Arvatkaapa tuliko kissavauvakuume tällaisesta näystä?
Meidän juhannussäämme oli paljon parempi kuin etukäteen luvattiin – vieraiden saapumisen jälkeen ei satanut ollenkaan! Kylmää oli ja villasukille oli käyttöä kuten myös villapipolle ja – peitolle… Mutta aurinkoakin saatiin jo Juhanuspäivänä!
Illalla ennen saunaa nostettiin lippu salkoon. Lippulauluna oli tällä kertaa kummipojan komeasti kajauttama ”Hämä hämä häkki”. Sen jälkeen poika painelikin paikalliselle ”Matti ja Teppo” –biitsille heittelemään kummisetänsä kanssa kiviä. Naapurista löytyi leikkikaveri, jolle myös esiteltiin tärkeä biitsi.
Juhannus sujui niin kuin edellisetkin eli herkutellen ja saunoen. Välillä kaatui pari koivua (ja saaressa on edelleen sähköt) ja sit taas syötiin. Päivä alkoi perinteisesti rommipuurolla (eli jos ei syö puuroa, niin ei saa rommiakaan). Muita herkkuja oli Vana Tallinna –hedelmäsalaatti (joka yllättäen alkoi kelvata myös pojille) ja Savuporosienikeitto (ihan alkoholiton) puhumattakaan kaikista gilliherkuista, äidin Paraisilta hankkimista uusista perunoista ja Karvisen muurinpohjawokista! Höysteenä oli tietenkin hölmöjä sanaleikkejä ja kikatusta. Taas tuli hankittua monta vuotta lisää nauraen!
Sunnuntaina se lomasää sitten viimeinkin alkoi. Emme malttaneet lähteä kaupunkiin vaan jäimme vieraiden lähdettyä vielä saunomaan ja grillaamaan ”jätteitä” rantaan. Ilta oli ihana:
Yöllä heräsin kolmen maissa ja pelästyin – läpitunkematon hernerokkasumu peitti koko maailman! Vastarantaa ei näkynyt ollenkaan. Arvatkaapa maistuiko uni sen jälkeen? Pelotti miten saaresta pääsee pois ja miten ehdin töihin ajoissa! Yritin laskea sadasta nollaan ja nollasta sataan ja käänsin kylkeä ja välillä olin selvästi tuntevinani punkin ryömivän jossain päin kroppaani (illalla polvitaipeessani oli yksi ja Tassun turkista nypittiin niitä seitsemän). Viiden maissa näin auringon paistavan ja rauhoituin niin että sain tunnin nukuttua. Näin unta saareen unohtuneista puhelimista ja avaimista ja kadonneista kissoista…
Kellon soittaessa menin aamu-uinnille ja pelottava totuus paljastui: Sumua oli kaikkialla paitsi siinä meidän kohdalla! Tallaista voi tapahtua vaan syksyllä! Airistolta kuului laivojen sumutorvien huutoa ja toisessa suunnassa sumu peitti lähintä saarta lukuun ottamatta kaiken! Ja meidän pitäisi veneillä tuossa kelissä yli kymmenen kilometriä. Karvis rauhoitteli ja kertoi meidän pääsevän hyvin perille GPS:n avulla koska siihen on tuloreittimme tallentunut…
Tämänaamuinen kotiinpaluumme teki tästä lomanpäättymisestä ikimuistoisen! Ainoastaan kerran aikaisemmin olen kokenut vastaavan tilanteen. On tosi pelottavaa veneillä kun ympärillä oli pelkkää paksua sumua ja näkyvyys jotain kaksi metriä! Silloin tällöin erotin jonkun saaren silhuetin kunnes se taas hävisi. Pääsimme kuitenkin hitaasti perille ja minä ehdin töihinkin ihan hyvissä ajoin. Ja töissä oli kivaa niin kuin aina
Tämän kokemuksen jälkeen lupasin itselleni olla tästedes jäkättämättä kun Karvinen hankkii itselleen uusia teknisiä lelujaan. Ilman sitä Gepsiä oltais oltu pulassa! Tai ainakin olisi pitänyt jäädä saareen odottelemaan sumun haihtumista. Siis jos kesällä lankakauppa on yllättäen aamulla kiinni niin tulossa ollaan – heti kun sumu hälvenee!
