En voi kehuskella

Viikon kässysaavutuksillani en voi paljoa leuhkia. Blogikuvaajan nimpparilahjasukat sain sentään valmiiksi. Nyt jo? Eihän nimppareista ole kuin vähän yli kuukausi…

 

Jälleen yritin saada aikaiseksi Karvisen leveään ja korkeaan räpylään sopivat sukat. Kantalappuun tein reilusti enemmän kerroksia kuin yleensä ja venytin kavennuksia pidemmälle ja jätin teräosaan neljä silmukkaa enemmän kuin varressa. Saajan ensikommentti oli et ”tuntuu hyvältä”, mutta edelleen näyttää siltä, että sukka kiristää. Siitä on seurauksena se, että sukka valuu ja menee rikki takavarresta. Seuraavat on sit täydelliset. Niin taisin sanoa näitäkin aloittaessani…

 

Joka tapauksessa paras kiitos oli kun Karvinen kysyi et saako näitä käyttää ja jätti uudet sukat heti jalkaansamso-char-type:symbol;mso-symbol-font-family:Wingdings">

Lanka: Step retro (100g=420m, 75% villa, 25% polyamidi, Aloe Veralla ja jojobaöljyllä kyllästetty),

Puikot: Knit Pro 2,5mm 15 cm sukkapuikot

Menekki: 78 g

Mitäpä ei ahne lankakauppias asiakkaalle lupaisi saadakseen myytyä kaksi kerää lankaa? Tein alun Kirsi Pussisen Perhostunikaan ja viimeistelin pääntiet ja hihansuut. Tästä on asiakkaan mukava jatkaa… Lankana Katia Bombay ja puikot Knit Pro pyöröt nro 3,5.

 

Elämä puodissa tuntuu olevan pelkkä röyhelöä! Röyhelöitä tulee ja menee niin ettei perässä pysy. Tälläkin viikolla moni kertoi tehneensä illassa huivin tai kaksi tai viisi päivässä! Omat röyhelöni syntyvät suunnilleen kymmenen kerroksen päivävauhtia kun joku kysyy ”miten tuota oikein kudotaan?” Usein koko päivän neulomiset joutuu purkamaan kun puikko putoo lattialle ja pitää purkaa niin pitkälle, että kaikki kadonneet silmukat löytyy. Joskus sentään joku valmistuukin:

 

Lanka: Schoeller&Stahl Tonia. Hullun huivivuoteni saldoon (nro 31) menee tämäkin röyhelö. Seuraavassa frillassa on jo ainakin viis kerrosta…

Kaksi vapaapäivää edessä ja niin kuin aina – meillä on projektisuunnitelmia enemmän kuin millään voi ehtiä! Kaiken lisäksi sain eilen Kerällä-blogin Kaisalta Suomen ensimmäisen neuleromaanin Oikein Nurin… Miten maltan olla lukematta? Ajattelin sitä vasta joululahjaksi Susulle… Olisko se sit kuitenkin Pyhäinpäivälahja? Kuka nyt viittii pestä ikkunoit tai vaihtaa renkaita jos voi ahmia hyvää kirjaa?

 Jos et vielä ole lukenut Oikein nurin –kirjaa, niin ohjeet sen "ostamiseksi" omalle ruudullesi löytyy klikkaamalla alla olevaa nappia!

 

Hyvää Pyhäinpäivää!

Kolme kissaa

Se on kyl eriskummallinen juttu et itte ei vanhene yhtään mut kaverit alkaa täyttämään viiskyt! Ekoja viiskymppisiä vietetään tänään keskellä hämäläistä mettää. Turha kai mainita, että tää postaus on ajastettu. Perjantai-iltana ollaan ajettu Nokialle kummipojan perheen luo ja sieltä porukalla lauantaina Tottijärvelle.

Viiskymppiseen ystävääni tutustuin opiskeluaikoina joskus 80-luvun loppupuolella. Tutuntuttuun törmäsin tekun opiskelija-asuntolan hississä yhtenä perjantai-iltana. Mulla oli kassissa kolme siideriä ja hänellä kolme keskaria. Siitäpä syntyi kunigasajatus nauttia eväät yhdessä. Ilta jatkui Sorsapuiston baariin, jossa seuralaiseni väsyi. Kovasti loukkaantuneena poistuin paikalta ja tarina kertoo, että valomerkin jälkeen tarjoilija oli hänet herättänyt kertomalla et ”Sun tyttöystäväs lähti jo”.

Tätä (ja monta muuta) sattumusta on vuosien varrella muisteltu ja naureskeltu monta kertaa. Tosiasiassa ystävästäni on tullut ihan kunnollinen ja menestyvä insinööri ja minusta vähemmän menestyvä lankakauppias…

Päivänsankaria on joskus harmittanut se, että mä kudon aina ja kaikkialla. Korkein kirjaimin ja villalangasta vääntäen on pitänyt selittää, että mä VOIN kuunnella ja puhua peetä, lussuttaa punaviiniä JA kutoa sukka samalla kertaa! Siispä ihan silkkaa  veemäisyyttäni lahjon häntä neuleella:

 Onnittelut! (Mä tiedän et sä käyt tääl kurkkimas!)

 T. Susu, Karvis ja Tassu, jonka oli pakko päästä kuvaan kun ei pääse mukaan bileisiin.

 Sukkien sisältö on varmaan enemmän mieleen… Kulttuurijuoma jaettava emännän kanssa teatteri-illan jälkeen hyvien juustojen kera.

 

Malli: Idan Kisusukat, Lanka: Viking Ville, Puikot 3mm bambut, menekki 297g. Kiitti Idalle ohjeesta ja lauantaisesta vapaapäivästä!

 

Sukkien neulominen oli hauskaa, mutta päiden, tassujen ja muun viimeistelyn kanssa meni melkein kaks iltaa. Kivat mun mielestä. Toivottavasti myös saajan.

Tarinaan liitty kissoja enemmän, kuin nuo kolme kuvassa näkyvää. Sukkakissat on Sissi ja Rontti. Ensimmäiset kissaamme olivat sisaruksia. Yhtenä juhannuksena niiden seurassa oli vielä Pessi, joka johdatteli pennut suuriin seikkailuihin (musta aukko?). Nykyään varmaan hiirestävät kimpassa kissojen taivaassa… Meidän elämäämme tuli Hassu Tassu Kissanen ja ystäviemme luo muutti Pate ja Juice. Mitä muuta voi odottaa manselaisten rokkikissojen olevan - ei ny ainakaan Matti ja Teppo!

Seuraavia viiskymmppisiä odotellessa...

Villaeus hiirimus

Tassulle viiksivuoro:

Moi kaikki kamut!

Meillä eletään jossain lähdön tunnelmissa. Kassei on pakattu ja mä olen lymynny aina välillä sängyn alla kun näyttää ihan siltä, et koht joutuu koppaan. Mulle on kerrottu et kivaa on tulossa ja kalaa tarjolla. Ei siis ihan huono viikonlopu tulossa. Ekaa kertaa mulle on pakattu ihan oma matkakassi!

Äiskän putiikissa käy hyviä ihmisiä. Maanantaina Mammarosa oli käynyt ja minähän olen ny ihan Mammarosafani kun sain tuliasiksi Varpun! Varpu on mainio kaveri ja sen rotu on Villaeus Hiirimus. Kuulostaa melkein yhtä heinolta kuin Norjalainen Metsäkissa eiks nii? Varpun turkki on 100% lampaanvillaa ja se on syönyt askarteluvanua (ihme tyyppi, mä söisin kyl mielummin porsaan sydäntä tai ahventa).

Alkuviikosta olin pari päivää evakossa Karvislandiassa kun täällä kotikodossa rassailtiin jotain ilmaröörejä. Maanantaina Iskällä oli illalla joku puhelinpalaveri ja mä osallistuin palaveriin karjumalla koko ajan kovaan ääneen et MIS ON MUN UUS LELU; MIS ON MUN UUS LELU? Ne oli unohtanu sen äiskän kässäpussiin ja sain sen vast keskiviikkona! Tyhmiä.

Mut nyt meil on ollu kyl kivaa Varpun kaa. Yks digikello kyl hajos kesken leikin, mut kai se Karvinen sen osaa korjata...

Vauhdikasta viikonloppua teillekki ja kiitokset Mammarosalle!

Viikon luontokuva ja muuta höpinää

Viime viikolla yhtenä aamuna töihin mennessä nappasin liudan ”viikon luontokuvia”. Siinä se pulu kökötti. Lämmittelemässä Nappikauppiaan auton konepellillä. Ei lähtenyt karkuun vaikka menin ihan lähelle.

 

Ida-Maria jatkoi työssäoppimisjaksoaan lomaviikolla. En tiedä oppiiko Ida mitään uutta, mutta musta tuntuu, että minä koin taas pienen ryhtiliikkeen – hintamerkinnät on taas paremmassa jamassa. Näyteikkuna on hienona ja kaiken touhun lisäksi Ida ehti myös neuloa kaulurin:

 

Adriafil Baba (100% merinovillaa, 100g=65m) puikoilla 12. menekki tähän oli 1 kerä. Ja naapurista makee nappi neuleeseen:

 

Sain Kättentöitä-blogin Jaanalta haasteen kertoa keräilystäni. Vaikka kuinka mietin niin en keksi yhtään asiaa, jota keräisin! Karvisen mielestä mä kerään lankoja, mut se ei pidä paikkaansa. Puodissakin on joku alennusmyynti koko ajan menossa. Kässytarvikkeitakaan en kerää. Mulla on perusvälineet, joilla pärjään ja sillä selvä. En oo välineurheilija… kuten Eräs, joka lauantaina piti huolehti minusta kauniin päänlämmikkeen ja kirjojen avulla ja hoitelipa vielä Idan uuden perheenjäsenen sapuskoistakin. Kiitämme ja kumarramme sinne Espoon suuntaan!

No okei – onhan mulla taipumus vähän aikaa jemmailla kivoja lankoja puodin takahuoneessa ennen kuin laitan ne esille kaiken kansan nähtäville. Jotkut tietää tän ja osaa muitta mutkitta porhaltaa suoraan takahuoneen puolelle puotiin tullessaan. Eilisen harmaan aamun piristykseksi laittelin hyllyyn yhden näistä jemmoistani:

 

Steppiä kuus iloista väriä syksyn piristykseks! Mä muuten ihmettelen et miks talvella suositaan aina tummia värejä vaikka juur kun on pimeää ja harmaata niin me tarvittais väriä ja aurinkoa edes langoissa! Stepistä voi tehdä paljon muutakin kuin sukkia. Käykääpä katsomassa kivat asusteohjeet teeteen sivulta.

 Ei sit tullu mieleen mitään muuta keräyskohdetta ku suppilovehverot! Niitä kerään vaikka kaapit on täynnä viimevuotisia ja edellisvuotisia ja sitäkin vanhempia…

 

On varmaan täälläkin tullut jo paljastettua, että pari ekaa kauppiasvuottani söin melkein joka päivä suppilovahverokeittoa. Koska se on lähes ilmaista. Sopasta kehittyi monta muunnelmaa, mutta perusmaku on aina sama. Onneks kävin välillä äidin patojen äärellä ja sain monta kertaa ruokaa vielä evääksikin! Kolmantena vuotena meinas paniikki iskeä kun oli kuiva syksy eikä sieniä tullutkaan. Onneks isän kätköistä löytyi kuivattuja vuosikertasuppiksia ja selvisin taas talven yli! Kun Karvis (nykyinen Blogikuvaaja) tuli luokseni ekan kerran kylään niin eipä ollut tarjolla muuta ku sienikeittoa… Mua nolotti kauheesti mut tämä herrahenkilö ihmetteli ettei moista herkkua saa kuin hienoissa ravinteleissa Siispä kerään suppilovahveroita koska ne ovat mainio pahan päivän vara joka säilyy ja joiden avulla voi tehdä vaikutuksen tietämättömään herrahenkilöön... Toimii muuten vieläkin – eilisiltana tehtiin suppilovahveropiirakkaa ja hyvin kelpasi.

Rentouttava kaupunkiviikonloppu takana. Olen tikutellut muutaman silmukan hyshys-neuletta. Dead-line on ens viikonloppuna enkä ollenkaan tiedä onnistuuko. Lisäks olen aloitellut joulusiivousta pesemällä parvekelasit (huomenna siellä on ihan varmasti lokinkakkaa, mut vähemmän ku eilen). Heivasin kesäkukat roskiin ja tälläsin Honkkarin tarjouscallunat tilalle. Pesin saunanlauteilta yhden kissanoksennuksen ja suppiskuivaamisesta jääneet roskat. Päivällä käytiin ihmettelemässä hajonnutta veneenmoottoria ja todettiin, et mökkikausi todellakin on ohi tältä vuodelta… Latosaaren kokeellinen keittiö on siis muuttanut Majakkarantaan, mutta keitokset on yhtä merkillisiä täälläkin! Tämänpäiväisen aterian maku tuli onneksi Sukka-Marin Buzzador-paketista eikä omasta hatusta.

Lopuksi viikon suppisvinkki: Murustelin kuivattuja suppiksia Karppileivän taikinaan ja oli muuten hyvää!

Puolimaraton

Jos ny joku kuvittelee et Susu on ryhtynyt urheilulliseksi niin pitää heti alkuunsa oikaista käsitykset. Kävelysauvat on edelleen käyttämättömänä Corollan takapenkillä eikä  maratonia kai muutenkaan harjoitella sauvojen kanssa?

Mun puolimaraton täyttyi eilen kun valmiiksi tuli parit tilaussukat:

 

Lanka: Austerman Step (retrovärejä). Puikot 2½ (sekalaisia Knit Prota, bambua, ruusupuuta ja metallia). Miesten sukat nro 42, menekki 74g, naisten sukat nro 36, menekki 56g.

Vuodenvaihteessa kun laskeskelin (kaikista hyvistä pätöksistäni huolimatta) viime vuoden kulutuksia niin totesin metrien olevan paljon kuvaavampia kuin grammojen. Siinä laskiessani tapani mukaan pohdiskelin asiaa itsekseni ääneen. Mulla on tapana selvittää ajatuksiani puhumalla, enkä TODELLAKAAN kaipaa ajatuksiini kommentteja enkä varsinkaan neuvoja. Karvisella taas on tapana pistää nokkansa joka asiaan JA kommentoida JA neuvoa… Hermothan siinä meni kun Blogikuvaaja alkoi asettamaan mulle neulontatavoitteita! Kehtas ehdottaa et jos vaikka neuloisin tänä vuonna Maratonin! Maratonia en neulo mutta puolimaratoni on Wikipedian mukaan 21097 metriä ja se on nyt saavutettu! Hip ja Hurraa!

Olisihan se ollut komeaa julkistaa puolimaratoni jollain vähän fiinimmällä langalla… Jopa Tassun mielestä pling-pling-lanka on ihan mielenkiinoista:

 

Marks&Kattens Paljett neulotaan toisen langan kaverina ja sen paljetit tuo neuleeseen juuri sopivasti pientä bling-blingiä... Kokeilussa on lenkkialpakkatuubi punaisen paljetin kanssa. Perästä kuluu.

Nyt palaan kuitenkin sukkalankojen pariin… 

Mökkikausi ohi?

Lauantaina töiden jälkeen tavan mukaan mökille. Ilmassa oli haikeutta. Tarkoitus oli laittaa mökki talvikuntoon. Kaiken varalta. Jos se talvi vaikka tulee ihan kohta niin kaiken pitää olla valmiina. Iltapäivällä sielunmaisemani näytti tältä:

 

Tähän aikaan vuodesta ei meille enää auringonvaloa tule. Vastarannalle sentään.

Karvisen evääksi valmistaman mielenkiintoisen Tom Yam –kala”keiton” (jatkettuna äidin lohilaatikolla) jälkeen minä painelin yhden ämpärin taktiikalla sienimetsään ja jätin ”pojat” lämmittämään mökkiä ja saunaa. Sieniämpäri täyttyi hetkessä. Onneksi tuli pimeää, enkä lähtenyt toiselle reissulle!

Auringon laskuakaan ei meille näy vaikka menisi laiturille katsomaan. Tuonne jonnekin saaren taa se laskee.

 

Aurinko paistoi. Kyllä mekin siitä osamme saimme kun ymmärrettiin katsoa taivaalle:

 

Verkkokin laskettiin veteen. Silläkin uhalla että me saadaan aina liikaa kaloja.

Illan pimetessä sytytettiin ulkotulia:

 

Nuo tuulensuojat on muuten tosi hyviä!

Pihallekin:

 

Sissi-kissan haudalle vietiin merimerkit. Toinen meiltä ja toinen Pappalta ja Mummilta:

 

Sissi muuten oli melkoinen persoona ja hieno kissa. Eräs ystäväni kutsui hänen luonnettaan veemäiseksi… Mutta Sissi päätti et Karvis on ookoo (paljon ennen minua).

Kaikkea kamaa on mökille puolen vuoden aikana tullut kuskattua. Nyt niitä kerättiin takaisin. Joitain ei ole tarvittu koko kesänä. Kuten kamerajalkaa… Illalla Karvinen kuvaili maisemia ihan vaan siks, ettei jalka olis ollu saaressa ihan turhaan. Vastarantaa:

 

Saunaan mennessä melkein täysinäinen kuu kumotti pilvien välistä:

 

Koko ajan mielessä pyöri et ”Viimeistä kertaa tänä vuonna…” siispä saunottiinkin kunnolla ja käytiin uimassa monta kertaa. Iltaruuaksi oli hellan uunissa muhinutta karjalanpaistia ja sen jälkeen unta.

Aamusella yhden ämpärin taktiikalla taas metsään. Vähän teki mieli ottaa varoiksi muovikassi taskuun, mutta sain puhuttua itselleni järkeä! Verkossa oli 11 ahventa ja 1 kuha ja saman verran ”roskakaloja” eli särkiä ja yks hauki.

Päivä pakkailtiin, tyhjennettiin tynnyreitä, kaapeista jäätyviä. Otettiin uimaportaat ylös ja kannettiin rantaan moottorisahaa, porakonetta ja muuta kamaa. Mieli haikeana. Eihän tänne ole pakko enää tänä vuonna palata – toisaalta mikään ei estä jos mieli tekee vaikka Pyhäinpäivänä kun on kaksi vapaapäivää peräkkäin. Haravointikin jää nyt kevääseen… Muisteltiin menneitä extrememökkeilyjä – Karvisen ensivisiittiä tammikuussa vuonna 2005, jollon vesi oli noussut melkein 1,5 metriä ja vienyt laiturin (tein miehelle mökkielämätestin, jonka hän läpäisi olosuhteisiin nähden mallikkaasti), Joulua vuonna 2008 ja yhtä pääsiäistä, jolloin päästiin pois mökiltä vaan käyttämällä alumiinivenettä jäänsärkijänä…

Lähdön hetkellä vain yksi oli kadoksissa – Tassu tietenkin aavisti joutuvansa koppaan ja veneeseen! Rötöksellä sekin saatiin huijattua kyytiin ja lastattuamme yli 20 kassia, pussia ja nyssäkkää matka vastarannalle saattoi alkaa.

Olis saattanut alkaa. Jos moottori olisi käynnistynyt! Karvinen kiskoi hiki päässä eikä moottori edes luvannut lähteä käyntiin! Positiivisena minä heti huomasin et myötätuulihan meillä ja airotkin veneessä eikä edes satanut. Loppujen lopuksi Karvisen lelu eli akkukäyttöinen sähkömoottori luotsasi meidät vastarannalle. Lupaan, etten enää koskaan moiti isojen poikien leluhankintoja! Matka kesti kauan. Matkamusana oli Tassun kiukkuinen karjunta. Sähkömoottori on siitä kiva, ettei siitä kuulu ääntä ollenkaan. Kerrankin olisi venematkalla voinut jutustella mukavia. Jostain syystä meillä ei oikein juttu luistanut…

Kotiin päästiin melkein ennen pimeäntuloa. Aika pitkälle iltaan meni ennekuin saatiin ruokaa pöytään. Sitä ennen piti perata ne pahuksen kalat ja sienet. Onneksi Tassu leppyi ahvenfileillä, joita ei kuitenkaan ilmestynyt kuppiin riittävän nopeasti. Kärsivällisyys ei todellakaan ole Tassun ominaisuus kun se tietää kalaa olevan talossa!

Mökkielämä on NIIN ihanaa!

Lankajuttui

Ihan vallan hengästyttää tämä syksyn ihanuus. Uutta lankaa tulla putkahtelee puotiin niin ettei meinaa perässä pysyä! Availen jännittyneenä paketteja. Silittelen ja hiplailen. Mietin jokaisen uuden langan kanssa et miten me tullaan juttuun… Mietin mitä siitä neulois… Ihan jokainen ei ikävä kyllä puikoilleni ehdi ku pitää tehdä muutakin.

Puikot on taas viime päivinä olleet vähän paitsiossa ja sekin vähä mitä on syntynyt on perussukkaa peruslangasta:

 

Gjestal Janne, puikot 3½, menekki 127g, koko n.42. Ja tää tulee jatkumaan vielä kahden sukkaparin verran kun heikkona hetkenäni lupasin tilauksesta tehdä kun viimevuotisia sukkia kehuttiin niin!

 Mut niit herkkuja teillekin vilautan vähäsen. Eilen tuli jättimäinen laatikollinen Adriafilin lankoja. Lisää edellisen postauksen ihana merinoa Bucanevea sekä seuraavat:

 Malizia:

 

49% villaa, 49% akryyliä, 2% lamé, 50g=50m, puikot 8, 11s=10cm, 5,50 eur/kerä

 Lunare:

 

75% villaa, 25% polyamidia, 50g=90m, puikot 6 13s=10cm, 5,75 eur/kerä

 Lana Naturelle Inca:

 

50% alpakka, 50% villa, 50g=100m puikot 4½-5. 7,80eur/kerä. Tämä taitaa näistä päästä puikoilleni ekana…

 Ja kun uutta lankaa pukkaa niin vanhat antavat tilaa. Poistuvia laatuja ja poistuvia värejä on taas tuhannen kerää huutelemassa uutta kotia itselleen mukavaan alehintaan. Joukossa on varsinaisia herkkujakin… Jos ei syyslomalla muuta tekemistä keksi niin kannattaa poiketa lankakauppaan tutustumaan uutuuksiin ja tekemään löytöjä alelaareista!

 

Lisätietoja SYYSLOMA-ALESTA (klik).

Mä meen nyt tekemään mallitilkkuja uusista. Heippa!