…tapasimme perheenjäsenemme Hassu Tassu Kissasen ensimmäistä kertaa. Tassu asui silloin Helsingissä, Lauttasaaressa äitinsä Sagan ja siskojensa ja veljiensä kanssa. Tassun nimi oli silloin Taavi tai oikeastaan Jonathan Teatime (on se tietty vieläkin virallisesti) ja hän oli 27 päivää vanha ja puolikiloinen. Ensi hetkestä tiesimme, että siinä oli meidän pentumme ja tuntui, että Tassukin ajatteli meidän olevan ihan ookoo porukkaa. Se oli reipas ja vilkas eikä pelännyt meitä yhtään. Sagakin tuntui hyväksyvän meidät.
Siitä visiitistä alkoi kauhea vauvakuume ja odotusaika. Puheissamme meistä tuli "äiskä" ja "iskä" ja lässyttelimme toisillemme typerää vauvakieltä. Sanan "huomenta" unohtui tyystin kun aina aamuisin herätessämme sanoimme toisillemme "27 päivää vielä"…
Pääsiäisenä sitten haimme pikkuisen Hesasta kotiin. Matka oli meille kaikille karmea kokemus, jonka jälkeen tiedettiin ainakin pennun keuhkojen olevan kunnossa. Kaksi tuntia hän tutustui paikkoihin ja sitten söi vähän ja alkoi kehräämään. Alusta asti saunan lauteilla oli Tassun oma paikka, johon hän välillä vetäytyy unille. Karvinen piti tietysti "lakisääteisen" viikon isyysloman ja minä olin kade, kun ajattelin et nyt Tassu tykkää siitä enemmän…
Vuoteen on mahtunut monenmoista. Välillä on kyllä mieleen tullut että voisikohan tuota mitenkään palauttaa? Esimerkiksi silloin, kun tulen töistä kotiin ja huomaan altakasteluruukussa olleen kasvin pitkin pituuttaan olkkarin lattialla mullat levällään ja kasteluvesi iloisesti irvistelevän parketin alla…
Sinä päivänä, kun Tassu rikkoi lasipöydän tuhannen päreiksi, niin ajattelin pakata riiviön markkinoiden suurimman kannellisen hiekkalaatikkonsa kanssa autoon ja viedä Piikkiöön Karviselle ja kiljua kurkku suorana et "Pidä hyvänäs!" (Minähän halusin alun perin pienen tyttökissan…)
Eilen taas meinasi meille Tassun kanssa molemmille tulla häätö, kun vauhtia oli sen verran liikaa, että kallisarvoinen monta kuukautta metsästetty kaiutin kaatui rämähtäen lattiaan Piikkiössä…
Mutta se hetki, kun me illalla istutaan sohvalla ja Tassu kiipeää syliin ja alkaa imeskelemään paidanhihaa ja tarpomaan ja kehräämään ankarasti jonkinlaisessa nirvananoloisessa tunnelmassa, jota ei haittaa edes turkin harjaaminen...Voiko suloisempaa olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!