Tänään Äiti oli mukanani töissä ”harjoittelemassa” keskiviikon puotipuksun pestiä. Meillä oli mukava päivä – kävimme vuorotellen Salon Kansalaisopiston kevätnäyttelyssä. Oli upeaa saada nähdä valmiina monia töitä, joista vuoden aikana olen kuullut ja joiden suunnitteluun olen omalta osaltani saanut olla osallisena ja kerrankin oli tilaisuus tutustua näyttelyyn kunnolla ajan kanssa! Monet työt suorastaan salpasivat hengen kauneudellaan ja taidokkuudellaan! Otin kuvia omaksi ilokseni, mutta en uskalla niitä tässä julkaista ilman tekijöiden lupaa. JOS joku kuitenkin haluaa niitä ihailla niin tilaisuus on vielä huomenna tiistaina klo 12-18 Salon Moision kolulla, Uskelankatu 8 sekä Piritassa, Hämeentie 34.
Harmittaa vaan, että Kiskon, Muurlan, Perttelin ja Suomusjärven näyttelyt jäivät väliin kun ne olivat esillä vaan sunnuntaina. Toivottavasti joku on ottanut niistä kuvia ja poikkeaa puodissa näyttämässä;-)
Toinen päivän mukavista tapahtumista oli uuden tekniikan oppiminen. Eräs rouva näytti minulle sitä jo syyskuussa ja nyt olen viimein saanut hankittua siihen tarkoitukseen kaksipäisen virkkuukoukun. Tänään sain siis alkeisoppitunnin ja palaan asiaan, kun saan muutaman sentin valmista aikaiseksi. Koukku on ikään kuin koukkuamiskoukku, mutta koukku on molemmissa päissä puikkoa! Onkohan kellään muulla tietoa tästä tekniikasta? Maailma on pieni – minua opettanut rouva osoittautui äidin luokkakaveriksi yli viidenkymmenen vuoden takaa!
p.s. Pitäkää peukkuja että saan vapaapäiväni. Äiti lupautui puotipuksuksi sillä ehdolla että olen ”kunnolla” sitä ennen. Mun pitää kärvistellä vielä 1,5 vuorokautta… On se ihan hassua että tuollaisten ehtojen eteen pitää vielä pinnistellä vielä yli nelikymppisenä. Toisaalta tää sydän ja pää on vasta vähän yli rippikouluiän…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!