Vaiheikkaan perjantai-illan (josta ei kuulemma saa kertoa kaikelle kansalle) pääsimme lauantaina töiden jälkeen saareen. Sytytimme tulet hellaan, juoksutimme vettä muuripataan ja laitoimme veden lämpiämään. Sen jälkeen oli vuorossa kevään p-mäisin homma eli pöntön tyhjennys. Sitten uskalsimme jo syödäJ
Ruuan jälkeen taistelimme pari tuntia sen mun oman oikean honkamoponi kanssa… Se oli ollut isällä lainassa ja se kuulemma oli huollettu. Jostain syystä se ei kuitenkaan sahannut puita… Välillä käytiin naapurissa kysymässä apuja säätöihin, mutta lopulta oli järkevämpää luovuttaa kun teräkin oli ihan tylsä. Ja sitä paitsi naapurissa oli sauna lämpimänä ja uimaportaat asennettu paikoilleen. Joten talviturkit tuli heitettyä naapurin saunalaiturilta! Vesi oli kylmää mutta ihanaa!
Illan pimetessä Karvinen ja Tassun kummisetä Ami laskivat meidän uuden verkon veteen ja iltapalaksi paistettiin makkaraa takassa.
Aamupalan jälkeen lähdimme katsomaan naapurien kalasaalista ja kauhistuin! Siellä oli kauheasti silakkaa, 5 kuhaa, ainakin 2 lahnaa, särkiä ja yks ahven. Haukikin oli ollut verkossa, mutta se oli onneksi pudonnut. Teki mieli jättää koko verkko nostamatta. Mä en missään tapauksessa halua noin kauheasti kalaa! Kuka selvittää verkon ja kuka ne kalat perkaa? Pakkohan se oli pois hakea – saalis ei olisi voinut olla parempi! Kaksi kuhaa, joista toinen oli iso (omasta mielestämme) ja vielä yksi särki Tassulle.
Keräsimme rantaan ajautuneet kaislat pariin kekoon ja poltimme ne. Iltapäivällä haravoin pihaa. Karvinenhan ei haravaan koske mutta sain hänet kuskaamaan haravoidut lehdet kompostiin. Arviolta neljä päivää vielä, niin koko piha on haravoitu. Mun pitää myöntää, että olen kyllä siinä suhteessa kieroon kasvanut, että mielestäni haravoiminen on kivaa! Se on vähän niinku käsityöt tai siivoaminen – siinä todella näkee tuloksen!
Lopulta päätimme pakata kamat, kissan ja kalat ja palata takaisin sivistyksen pariin. Kalat perkasin vasta kotona – meillä kaikki tykkäävät kaloista…kuten näkyy. Perkaaminen oli talven jälkeen vähän hakusessa, mutta viimeisestä kalasta irtosi fileet jo ihan mallikkaasti! Mistä ihmeestä johtuu, että mä joudun aina perkaamaan? Selitykseks ei mun mielestä kelpaa se et Karvis on vasuri. Uhkasin jo kalastuslakolla, jos mä vielä kerran joudun yksin perkaamaan. Tosin Karvis tyhjensi tiskikoneen, mikä mun mielestä on kotitöistä kaikkein kenkuin…
Joidenkin mielestä mökkeily on jotenkin hienoa. Kuvitellaan, että siellä vaan maataan auringossa ja grillaillaan ja uidaan. Tähän aikaan vuodesta totuus on että mökkeily on työtä vuorotta. Pitää haravoida, siivota, kaataa ja pilkkoa puita ja mitä kaikkea… Seuraavaksi pitää purkaa katto, paikallistaa vuotokohta ja korjata se. Sitten pitää valaa x kuutiota betonia romahtamaisillaan olevan laiturin korjaamiseksi. Kesällä pitää ehtiä kerätä mahdollisimman paljon mustikoita ennen räkättejä ja sorsia… Ja sit onkin jo syksy…
Mut ei voi mitään. Latosaaren auringonlaskut, maailman parhaat löylyt, meri, ahvenet, mustikat (ja Tassu lisää tähän että hiiret)… On se vaan niin ihanaa!
Ai niin…Nesomaani on ihminen, jolla on pakottava tarve päästä saareen…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!