Kevät on sellaista aikaa, että Susulla jää silmukat pakostakin vähiin. Luulen, että samanlaista on muuallakin. Kuka kuokkii maata ja kuka ulkoilee. Minä vaan mökkeilen viikonloput mut tänään tuli joku kumma inspis pestä ikkunat! (Varmaan kuumetta) Ekassa kerroksessa asumisessa on monta hyvää juttua ja yks on se, että uloimmat ikkunat voi pestä ulkoa eikä niitä tarvii avata. Näin ei myöskään tarvii teljetä kissaa pesun ajaksi saunaan tai parvekkeelle… Niinpä me Tassun kanssa pestiin yhdessä ikkunoita – minä ulkoa ja Tassu sisältä – sillä seurauksella, että nyt ne ikkunat kaipaisivat uutta sisäpesua. Mut hauskaa meillä oli!
Jokunen silmukka aina silloin tällöin kuitenkin syntyy ja perjantaina pingotin sen omakoolaustrekkingpronaturarevontulimuunokseni Karvisen vintiltä löytyneeseen runkopatjaan. Innoissani ja ylpeänä sitten uuden huivini kanssa lauantaiaamuna ennen töihin lähtöä liihottelin ympäriinsä tyyliin ”Kato ku tuli hieno”! Ja vastaus oli et ”Sä olet nyt niinku joku TROPIIKKILEPAKKO”! Samansuuntainen kommentti tuli yhdeltä asiakkaalta tänäänJ
Sai olla viimeinen revontuleni. Paitsi jos joku tilaa sellaisen. Tämä huivi painaa
Viime viikolla taas vietin töissä neljä päivää tärpättihuuruissa. Parina päivänä piirtelin asiakkaiden tilausliinoja ja parina päivänä huoneentauluja ja pellavaliinoja kauppaan. Tänään oli tyypillinen maanantaipäivä ja pyörin vaan ympäriinsä puodissa ja puhelin jonninjoutavia ilman silmukan silmukkaa! Sen verran kuitenkin katselin ympärilleni, että Anjalinin loppukuun tarjoukset löytyvät laatikosta Viikkotarjous.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!