Kaikki tietty luulee et viran puolesta mut syy on kyl ihan muu…
Se johtuu siitä, että kymmenen vuotta sitten rakastuin. Tarkalleen 16.12.1999. Päätä pahkaa rakastumisesta ei koskaan seuraa mitään hyvää – olisihan mun se pitänyt tietää… Olin jo jonkin aikaa etsiskellyt sopivaa kerrostaloasuntoa. Asustelin siihen aikaan mukavassa lähes sadan neliön rivarissa, tein ihan oikeita töitäkin – joka toinen viikko Turussa ja joka toinen viikko pääkaupungissa. Meidän rivarissa oli kiva ja edullinen talkkarisysteemi – jokainen vuorollaan hoiteli hommaa kaksi viikkoa. Ja annas olla jos Turussa joskus satoi puoli metriä lunta niin oli takuulla mun talkkarivuoro ja hesaviikko… Siispä etsimään sopivaa kerrostaloasuntoa…
Silloin joulukuun puolivälissä satoi räntää, oli pimeää ja kamalaa, mutta kun mä näin sen kämpän vielä betonisten seinien lomasta meren niin se oli menoa. Rakastuin. Tammikuussa olin paastolla ja tein kaupat. Helmikuussa pääsin muuttamaan. Voi sitä ihanuutta! Täysin uusi asunto, merinäköala, tilaa sopivasti ja se talkkari, joka teki lumityöt mun ollessani töissä.
Tippaakaan en kiinnittänyt huomiota naapurien valituksiin vedosta (olinhan rakastunut ja kymmenen vuotta nuorempi). Ei haitannut yhtään, vaikka sopivalla tuulella tuikkukynttilät olohuoneen pöydällä lepattivat uhkaavasti (naapurissa ne sammui). Olin elämääni ja seiniini tyytyväinen, vaikka mieltä kaihersi puoli vuotta se rivarinpätkä, joka ei kelvannut kenellekään… Kahden asunnon loukosta tuli tietty velkaakin pikkuisen enemmän kuin olisi ollut suotavaa.
Pari vuotta myöhemmin olin taas ystävieni kanssa kimppapaastolla. Ja tammikuun alkupäivinä törmäsin ilmoitukseen myytävänä olevasta lankakaupasta. Olin työtön ja ohittamassa Saloa joten kävelin sisään ja kysyin: ”Tää on kuulemma myytävänä?”. Ja kauhukseni olin kuukauden kuluttua lankakauppias!
Taas muutama vuosi kului ja tuli ylivelkaiselle ratkaisun paikka, että kumpi on tärkeämpi – komia asunto merinäköalan kanssa vai lapsuuden unelma ja työ eli lankakauppa? Silloisen elämänkumppanini Sissi-kissan kanssa käytiin pieni neuvopito ja todettiin, että kyllä me vähän vähemmässäkin tilassa tullaan toimeen. Sattumoisin asun edelleen samassa talossa – pikkuisessa asunnossa meren rannalla.
Kymmenen vuoden aikana on vanha arvostettu turkulainen rakentaja onnistunut menettämään maineensa ainakin meidän asukkaiden silmissä. Ilmastointi ei pelaa, ikkunanvälit ovat huurussa aamuisin, joten jos haluat tietää minkälainen sää on niin on pakko mennä ulos katsomaan. Milloin on vesijohdot poikki ja milloin mitäkin… Ja aika kylmäkin täällä on. Viimein on ollut aika korjausten, jotka kuuluvat rakentajavastuuseen. Joulukuun puolivälissä viimein alkoi tapahtua.
Sain kotiin tullessa kirjeen, jossa kerrottiin korjattavista asioista ja lueteltiin myös ne asiat, joita EI korjata. Perusteluna oli: ”Asumisterveysohjeen mukaan seinän ja liitoskohtien välttävä lämpötila on 12,8 astetta ulkolämpötilan ollessa nollassa”. On se vaan hieno asia tuo lankakauppa! Täällä asuessa villasukkia todella tarvitaan! Jotekin vaan kuvittelis, että kauniilla paikalla olevassa ison rahan asunnossa olisi maiseman lisäksi asumisterveystaso jotain muuta kuin välttävää…
Positiivisena persoonana keksin ainakin Joulun aikaan jääkylmästä vaatehuoneesta jotain hyvääkin. Kun pikkupikkuasunnossa on pikkupikkujääkaappi, niin hätätilassa voi kylmätilana käyttää myös vaatehuonetta
Korjauksetkin olisi aloitettu heti seuraavana päivänä. Mihin Tassu? Kokemuksesta tiedän, että Tassu olisi muutaman tunnin tuumailun jälkeen ollut remonttireiskoille innokas apulainen ja maalinsekoittaja… Soittelin sitten heti korjaustöistä vastaavalle mestarille ettei se nyt ihan puolen vuorokauden varoitusajalla käy tulla meille kun on toi lemmikki… Sain nuivan kysymyksen että miten pitkä varoitusaika olisi sitten ollut kohtuullinen ja tenttausta että mikä on se lemmikki. Kissojen kanssa kyllä tullaan toimeen mutta koirakotiin ei mennä. Siinä vaiheessa olin jo niin raivoissani että kiljuin pää punaisena et ”se on kyllä yks lysti ja aivan sama vaikka mulla olis KULTAKALA, mut teillä ei ole mitään asiaa mun asuntooni huomenna!” Saatiin sitten sovittua tää viikko. Tänään palasin evakosta. Ajattelin tarkastella remonttijälkiä sit vast ens vuonna tarkemmin.
Onko tarina vaan katkeran huijatun asunnonomistajan kiukkuinen purkaus vai onko tässä joku opetuskin?
Opetus ja tähän aikaan vuodesta tosi tärkeä neuvo:
Jos haluat pitää elämäsi järjestyksessä niin
ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ RYHDY PAASTOLLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!