Eilisaamuna päätin edes käväistä lukemassa muutaman blogin ennen töihinlähtöä. Fifin positiiviset vol kolme sitten sai mut pohtimaan. Oikeasti mulle on viime päivinä tapahtunut tosi monta tosi hienoa juttua! Jostain syystä niitä ei vaan NÄE kun kieriskelee alituisessa itseaiheutetussa synkkyydesään! Edes Piikun positiivinen ajatus, että kun joulukuu alkoi niin pimeyden ”henkinen selkäranka katkesi” ei saanut mua hihkumaan.
Vasta nyt – muutaman päivän tai viikon jälkeen osaan iloita saamistani kivoista lahjoista. Sain joulukuun alussa sen ainoan oikean joulukalenterin – Partiolaisen. Tippaakaan en ole jouluihminen, mutta joka aamu avaan luukun ja ajattelen, että taas on yksi yö vähemmän siihen kun päivä on täällä Turussa minuutin pidentynyt siitä kaikkein pimeimmästä. Sattumoisin juuri 24.12…Eli siihen on tänään 15 päivää jäljellä!!!
Muutamaa päivää myöhemmin sain ihanan, muistoja herättävän levyn etukäteisjoululahjaksi. Salon Leiriveikkojen ja Leirisiskojen tuki ry on julkaissut hienon levyn:
Lauantaiaamuna töihin ajaessani olin varmaan vaaraksi liikenteelle kuunnellessani levyä ensi kertaa. Lauloin mukana vanhoja tuttuja lauluja. Välillä nauroin ja välillä kyyneleet silmissä. Vauhti oli motarilla välillä 130 ja toisinaan 80… Monia oman partsa-ajan ihania muistoja tulvii mieleen joka päivä edelleen. Vai voiko olla onnellinen muisto kun kuuntelee ”Räiskälettä” ja muistaa ettei meidän nuotio koskaan edes syttynyt niin että olisi voitu paistaa se räiskäle edes toiselta puolelta mustaksi ja heittää se kuusen oksalle roikkumaan? Voi se. Kiitokset! Tätä levyä muuten saa ostaa ainakin Salon Partiovarusteesta!
Viime viikon isompitöisten neuleiden jälkeen kaipasin jotain helppoa ja nopeaa… Lauantai-iltana töllön ääressa kokeilin pompulakolmiota. Sori vaan kaikki, jotka tätä inhoo
Menekki yksi kerä Katian Big Snowta (miinus tahranpoistoriepu
Ja kun nyt asiaan päästiin niin tässä on numero 15 pompulakeeppi. Tiskityönä lojunut muutaman päivän. Päättely vaan tökki aina pahan kerran. Menekki
Puodissakin on poikennut monta mukavaa yllätysvierasta. Jokainen puodissa poikkeava on tietysti aina ilon aihe (kaikki tutut varmaan tietää sen), mutta tällä kertaa kiitän käynnistä Piikua, joka lähti ”saarivaltiostaan” pääkaupunkiin kulttuurimatkalle ja samalla sai houkuteltua Skorpparitytön ja Leijonamiehen pysähtymään Salossa. Ja maanantaina sain yllrärivieraita entisistä työkavereistani aikojen takaa. Ja sain myös hienon Intiantuliaisen – Tassun intialaisen veljen kuvan:
Kiitos. Käyntinne lämmitti mieltä enemmän kuin uskottekaan!
Ja kun lahjoihin päästiin, niin ystävä toi minulle suojelusenkelin:
Jostain syystä meikä paasaa heijastimien tärkeydestä kaikille, mutta omassa takissa ei sellaista ollut. Nyt on. Kiitos!
Sunnuntaina nostettiin se viimeinenkin vesikulkuneuvo pois vedestä. Jostain syystä minä stressaan näistä mökki/venejutuista ehkä enemmän kuin tarpeen. Joka tapauksessa nyt on rauha kun talvi saa tulla eikä tarvii huolehtia mökki- tai veneasioista. Veneen myötä myös blogikissa lähti iskän kaa Piikkiöön ja minä lähdin hakemaan Kummityttöä perinnetalkoisiin:
Siitä asti kun Kummityttö oli ihan pieni niin me ollaan yhdessä leivottu pipareita itsenäisyyspäivänä. Viime vuonna homma jäi väliin kun Joulu vietettiin etuajassa. Aina vaan ajattelen, että tytteli on jo varmaan liian ”aikuinen” (22 vee ja sairaanhoito-opiskelija) piparitalkoisiin, mutta joka vuosi yllätyn iloisesti kun huomaan että tää on se meidän yhteinen juttu. Oli tosi kiva päivä ja saatiin piparit koko suvulle leivottua. Vanhaa tätiä helpottaa kun nykyään meillä on aika samanlainen musiikkimaku: Leipoessa YÖ pläikäsi stereoista täysillä (sori naapurit). Ennen vanhaan kävin salaa laittamassa strekkoja pienemmälle kun joku Radio Energy pauhasi kauheata kakofoniaa täysillä…
Viime viikon torstaina luistelin Salon Kippailusta. Huono omatunto… Kotiin tullessa siivosin vaatehuoneesta loput kolme neljännestä. Olen varmaan vähän kieroutunut, mutta siivoilusta saan aina välillä kicksejä. Edelleen - melkein viikkoa myöhemmin – aina kun avaan vaatehuoneen oven niin mulle tulee tunne et MÄ OLEN VARMAAN JOSSAIN KYLÄSSÄ! Vaatehuoneessa on lattialla tilaa, eikä yhtään hävettänyt tänään kun taloyhtiön hallituksen PJ kävi tutkimassa vaatehuoneen lämpötilaa. (Tästä asiasta seuraa varmaan joku kiukkuinen purkaus myöhemmin. Siis ei siitä, et se PJ kävi mun vaatehuoneessa vaan siitä miks se siellä kävi).
Tassu tuli kotiin oltuaan yhden yön piparievakossa. Varmaan sekä poika, että Karvis olivat tyytyväisiä. Kotiin tullessani ovella odottaa karvainen kaveri, joka heittäytyy lattialle rapsuteltavaksi. Yöllä se nukkuu kylki kyljessä ja käsi tassussa ja kehrää aina välillä. Ihanaa tulla kotiin kun joku odottaa ja on iloinen! Karvis varmaan ajattelee, et ihanaa kun katti on poissa ja hän saa nukkua…
Lapselle tietysti parasta, joten eilen kävin Hirvensalon K-kaupasta hakemassa kaupan omapakkaamaa porsaan sisäpaistisuikaletta Tassun appeeksi. Kaupassa näin tosi surkean näköisen hyasintin. Se oli ihan yhtä surkea kuin mun olo, joten mun kävi sitä sääliksi ja oli pakko ostaa se. Muistin, että jossain tämän huushollin kätköissä on juuri hälle sopiva suojaruukku… Sitä etsiessä tuli ihan vahingossa raivattua yksi kaappi. Kyllä me tästä tokenemme – surkea hyasintti ja minä. Enää 15 päivää!
P.S. Loppukevennys…
Älkää hyvät ihmiset ny soittako valkotakkisia hakemaan, mut mä olen tilannu tänään kuus kiloa 100% akryyliä puotiin! Helmikuussa siitä sit enempi…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!