...ja muut Blogikissa Tassun viikonloppukuulumiset.
Moi!
Susulla on KesäYön Hullutuksen jälkeinen ankara neuleblääh eikä se ole tehnyt viikkoon silmukoita. Jonkun on tätäkin blogia pidettävä pystyssä, joten mä uhraudun…
Mä jouduin viime viikolla oleen kolme yötä kaupungissa. Arvatkaas tuliko aika pitkäks? Perjantaina mä sit pääsin takaisin saareen. Naishuolet vaan jatkuu ja alkaa käydä jo Susun ja Karvisenkin hermoille. Suloinen tytteli miukuu pihalla seireenin äänellä aamuviideltä ja pitäähän mun herättää koko talo päästäkseni tyttöä treffaamaan. Ja porukat vaan kääntää kylkeä ja käskee olla hiljaa. Ne ei ymmärrä mitään.
No pääsin sit viimein ulos ja mitä tapahtuikaan? Katala tytteli kävi kimppuun kuin yleinen syyttäjä ja turpiin olis tullut ellen olisi pötkinyt pakoon minkä tassuista lähti! Olisinhan mä voinut tapella kans mut kuulkaas ku mä olen sellainen gentlemanni ettei nyt naisien kans voi…
Pappa ja Mummi on tänä kesänä totuttaneet mut vähän parempiin herkkuihin. Melkein joka kerta kun ne käy kaupungissa, niin mulle on tuotu ihana kalaherkkupaketti. Viimeks perjantaina. Sit ku Susu yrittää tarjota mulle jotain perusmättöä niin eihän se maistu (paitsi jos on kiljuva supernälkä eikä muuta ole tarjolla).
Meidän rannassa on vesi niin kirkasta, että laiturin alla lymyävät kalat näkyy ihan selvästi. Ja koska Susulta puuttuu lorvimisen jalo taito niin se alkoi lauantaiaamuna narraamaan niitä kaloja. Mun mielestäni se oli paljon fiksumpaa ajankulua ku niitten iänikuisten puikkojen heiluttelu. Alku näyttikin ihan lupaavalta. Ongella ja Karvisen kompostista kaivamalla kasiaisella nousi eka raitapaitainen ahven. Pienihän se oli mutta makoisa! Parhaalta ahven maistuu suoraan perkuusta. Susu ei ole siinäkään hommassa tarpeeksi nopea.
Särki tykkää kasiaisista mutta ei tartu koukkuun, joten seuraava raitapaita nousikin vähän järeämmällä kalustolla. Pilkin koukussa oli kalansilmä houkuttimena. Kolmaskin yhtä pieni tuli vielä, mutta sitten Susu oli päivän uurastuksesta niin väsynyt, että meni päikkäreille…
Ja mitä kummaa! Päikkäreiden jälkeen kalaämpärissä olikin kaksi kalaa! Ensin luultiin et se pikkukala oli kasvanut, mutta se olikin MONISTUNUT. Onkohan meillä saaressa lentokaloja? Lisäks ämpäriin oli mystisesti lennähtänyt myös pari tiuraa, joita myös käytetään syöttinä…
Mä kyl tiedän mistä se isompi ahven ilmestyi, mutten kerro porukoille. Kiitokset vaan naapuriin!
Saunan jälkeen sillä tiurasyötillä tuli viimein yksi kunnon kokoinen ahven. Massu täynnä herkkua jaksoin nukkua koko yön.
Sunnuntaina oli sit niin kuuma ettei mikään syötti maistunut kaloille. Yks pikkuinen ahven tuli aikaisin aamulla.
Mä sit touhusin omiani ja välillä oli niin kuuma ja vauhti päällä, et vähän hengästytti. Siit sit Susu taas keksi alkaa mua kastelemaan.
Kaiken lisäks Karvis oli siin jutus ihan mukana ja otti kuvia alennustilastani! Pitäis meidän miesten sentään pitää yhtä.
Lähdin pitkälle kierrokselle. Mut tulin sit iltamäyöhällä takas ja toin porukoille hiirenkin. Ison ja hienon. Ihan vaan osoitukseks siitä et itsekin teen töitä ruokani eteen ja en ole ollenkaan pitkävihaista sorttia vaiks kasteltiinkin.
Ja kuin kävi? Mut ahdettiin kuljetuskoppaan ja vietiin veneeseen ja tuotiin tänne kaupunkiin.
Mä olen nyt kyl vähän sitä mieltä, et mua kohdellaan aika kaltoin täällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!