maanantai 19. syyskuuta 2011

Huovutettuja palmikkojalattimia



Ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen ollaan vietetty kaupunkiviikonloppu. Vaikka keväällä mökkikauden alkua ei millään jaksais odottaa niin tahän aikaan vuodesta on ihan mukavaa olla välillä kotonakin. Varsinkin kun kahden kuukauden mökkielämän jälkeen Tassu päätti heittäytyä reissustressaajaksi ja pissiä kuljetuskoppaansa aina matkalla… Jospa muutama päivä paikoillaan tekisi sillekin hyvää. Tänä aamuna tuli vähän sellainen olo, että olikohan sittenkin väärä päätös kun aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja meri oli peilityyni:


 


Ei tässä kotimaisemassakaan mitään vikaa ole mut…


 Kerrankin ei ollut kiire kaahata lauantaina töiden jälkeen Turkuun, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja kävin Lillanissa tutustumassa Ida-Marian luokan ILOMIELI-tekstiilinäyttelyyn. Otin kuvia, mutta en täällä rohkene julkaista ilman lupaa, joten käykää itse katsomassa taidokkaita töitä ja virkistäviä oivalluksia käsityön keinoin toteutettuna.


Viikonloppuun kuului kerrankin jotain muuta kuin klapisulkeisia tai sieniä. Siispä lauantaina tehtiin oikeaa ruokaa, jonka jälkeen otin (vain) tunnin päikkärit. Sitten sohvalle neulomaan! Nyt on valmiina parit huovutetut jalattimet.


 Ensin verestin sukan neulomista pyöröpuikolla. Paksu lanka – pienempi kärsimys. Tämä ei edelleenkään ole mun juttuni, mutta tarvittaessa osaan.


 


Oli kuitenkin hauskaa kun valmiiksi tuli kerralla molemmat sukat, joten jatkoin samalla linjalla:


 


Aamulla päättelin ja kursin saumat kasaan (samalla kun katsoin YLE:n uutisia frillahuivilankojen suosiosta) ja lykkäsin tekeleeni pyykkikoneeseen saamaan viime silauksen.


 


Molemmissa lankana Sandnesin Fritids (100% villa, 100g=140m) ja puikko Addin 120 cm pitsipuikko nro 6.


 Palmikkosukat:


 


Menekki 121 g, koko n. 40.


 Palmikkotossut:


 


Menekki 134 g, koko n 37


Tässä molemmat vielä kuivumassa auringossa olkkarin ikkunan alla:


 


Tassu otti kaupunkiviikonlopun oikealla asenteella eli rennosti:


 


Pari kertaa hän pääsi uusien hienojen valjaiden kanssa pitkälle kävelylle rantaan. Vanhat valjaat piti heittää roskiin kun olivat siellä kuljetuskopan pohjalla pissimielenosoitusten aikana eikä niitä saanut hajuttomaksi mitenkään! Eipä ole helppoa pienen kissan elämä ilkeiden palvelijoiden kanssa. Kun sukat ei kelvanneet kissalle niin kokeiltiin miltä näyttäisi hieno hiusdonitsi häntäkoristeena…


 


Tassu varmasti kiitti onneaan kun me iltapäivällä lähdettiin kohti Pippurimyllyä. Paikka on kaikin puolin legendaarinen – meille erityisesti siks kun ekat treffit oli siellä… Tällä kertaa treffattiin äiti ja isä ja ruoka oli (kuten aina) herkullista. Kiitos! Ruoka sulateltiin kävelemällä jokirantaan juuri sopivasti Katri Helenan esiintymisen alkuun. Turun päivän ilotulituksista kuulimme vaan paukkeen. Ihana rentouttava viikonloppu takana ja edessä…kukapa tietää millainen viikko!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!