Pitkästä aikaa - Blogikissa Tassu kertoilee kuulumisiaan

Tää bloki on ollu aika hiljainen viime aikoina, joten mun on pakko värvätä toi Susu sihteeriks ja kertoa viime aikojen kuulumiseni.Sihteeri Susu on viime viikot miettiny, et pitääkö olla huolissaan, mut mä ny yritän kertoa sille et kyl tää täst.

Täs joku kuukaus sitte me oltiin iskän tyä ja saunan jälkeen mä lipsuttelin vettä kylppärin lattialt. No ei siin mitää, mut ku pari päivää myöhemmi mä lipsuttelin samaan tapaan kotona. Mähän olen tähän asti jättäny noi juopottelut palvelusväelleni, joten olihan selvää et Susu melkkest päästi hätäpissit nähdessään! Mä sain juomakupin ja pikapikaisen varauksen Ellille. Olihan ollu juttua hammaskiven poistosta jo aikasemminkin mut... Karmee reissu! Ma karjuin ku hyeena odotushuoneessa. Sit mul annettiin jotain piikkiä ja mua alko kamalasti nukuttaa. Ja ku heräsin, ni mulla oli akkamaiset säärystimet, jotka ei ollu lankakaupan tekosia.

Siit se piina vasta alkoi! Keskiviikkona Elli laittoi viestin, et mulla on joku sokeritauti! Miten voi olla sokeritauti jos ei koskaan syö makiaa, niinku suklaatia tai semmosta? Mä syän vaa possunsuikkuja, broiskusuikkuja ja affenafileita. joskus on pakko nälkäänsä vetää jotain purkkimättöäkin. Komiaa olis tietty saada myyrää, mut miten sitä ny talvella kaupungissa? Muka pitäis laihtua. Höh. Minähän olen just niin sopusuhtainen ku vaa kissa voi olla! Pakko tunnustaa, et pikkasen uuvukskissa oon viime aikoina ollu. Se on kuulemma joku oire kans.

Mä sain lahjaks tommosii tieettimuroi. Se on hyvejä, mut niitä en saa ku sillo tällö muutaman. Epistä. Mun mielestä tieettimurot on sellasii, et mitä enemmän niitä söis, ni sitä enemmän laihtuis. Äiskä ei tajuu mitään.

Sentäs se tietää et liikunta on hyväks. Ennen pääsiäistä sain ulkoillessa tuollaisen hienon sulkasysteemin yhdeltä pieneltä noidalta. Ja kotirannassakin ollaan käyty ulkoilemassa.

Pääsiäisenä pääsin mökille. Mä odottelin tuota ilkeää äiskänoitaa lennolle, mut me ei satu lentolupaa...

Kyllä tämä elämä ton dian kanssa on alkanut sujumaan. Alan pikkuhiljaa tottumaan siihen, et aamuin illoin mut kaapataan syliin, rapsutellaan ja sit tökätään jollain laitteella korvaan reikä. Sit mitataan sokeri. Se ei oo kovin kamlaa, mut joskus se insun laittaminen hermostuttaa. Olo on kuitenkin paljon parempi sen jälkeen.

Me oltiin jo kesälomallaki! Vapun jälkeen viis päivää mökillä. Arvatkaapa oliko kylmää? Siis ainahan on kylmää jos äiskä kesälomailee. Mökil mulla on vähän isompi juomakuppi, mut miten voi juoda jos vesi on jäässä? Onneks mulla on sisävessa.

Noi ihniset joutuu mökillä käymään puskapissillä vaiks tulis räntää. Niinku meidän "kesälomalla" tuli... Kalaakin sain vaa rajallisesti. Kävin jopa itte laiturilla ja mietin et saisko ahvenen kiinni omin tassuin...

Susu äiskä oli alkuun ihan hermoheikko kaikkien mittausten ja piikitysten kans, mut nyt se aikaa jo rauhoittua. Iskä on pärjänny aika hyvin. Onneks niillä on ollu hyvää vertaistukea monelta suunnalta. Mut velipojalla Nissellä on ollu taipetes jo seittemän vuotta ja sieltä on tullu paljon neuvoja ja kannustusta. Kaarinan Elli on kiva ja soittelee ja vastailee sähköposteihin. Sit vielä on toi mun niminen Faceryhmäkin. Siellä varsinkin Moskun ja Herkon äiskä kannustaa ja antaa neuvoja. Äiskä ei enää itke joka päivä ja sen mahahaavakin alkaa taas mennä pienemmäks.

Vappuna olin jo paljon pirteämpi ku pääsiäisenä. Lääkkeet alka toimia. Ja arvatkaapa mikä tässä on parasta? Aina insun jälkeen mulle tarjotaan jotain superherkkua! Tänään saan possun sydäntä ja monta kertaa oon saanu pappan ahvenia. Moisten herkkujen vuoks kannattaa olla rimpuilematta. Nyt olis aamupiikin aika. Superherkun jälkeen otan torkut. Joten heippa vaan!

t. Tassu