Tassun Aprillipäivä

Vaiks tän blokin nimi on Susun Silmukat niin ei ole epäilystäkään kuka täällä on tähti. Minä Herra Hassu Tassu Kissanen tietenkin! Katsokaa vaikka kommentteja. Kuka niitä saa eniten – minä vai Susun typerät Silmukat?

 

Me ollaan tuota kevään edistymistä kuvattu aina aamuisin ja tänään meidän joutsenilla oli jo avovettä:

 

Toivottavasti se öljypäästö ei valu sieltä Naantalista tänne meidän rannalle! Illalla jäätä oli vaan rannassa ihan vähän.

 

Minä tykkään siitä kesäajasta. Mun ei enää tarvii herättää Susua vaan kello herättää sen juuri oikeaan aikaan. Ja illalla, kun tuo täällä nukkumassa, puikottelemassa, minua ruokkimassa ja hiekkalaatikkoani tyhjentämässä käyvä naisihminen tulee kotiin, niin aurinko on niin korkealla, että me lähdetään ulos. Siitä mä tykkään! Tänäänkin juoksutin Susua askelmittarin mukaan 1500 askelta. Matkalla nähtiin vaan yksi pieni valkoinen koira, jota olisin mielelläni huitaissut tassullani, mut Susu ei antanut. Tyhmää.

 

Susu elää jotain kummaa lainaustaloutta. Kirjastosta se lainaa kirjoja ja naapurista milloin tamppauskeppiä, tomaattimurskaa tai laastaria (kyllä se joskus lainaa takaisinkin esim maitoa, perunoita ja keittojuureksia). Tänään taas Mummi soitti ja kysyi onko sillä torksia. Susullahan on kaikenmoiset työkalut ja niin Pappa lainasi torksin ja pääsi pesukonetta purkamaan. Viimeeks Pappa lainas Susun moottorisahan… (Oikeasti Susu soitti Karviselle ja kysyi et ”omistanko mä jotain torksia…”).

 

Mummi ja Pappa toivat mulle tuliaisiksi…Pienen valkoisen koiran! Sitä saan ihan rauhassa purra ja riepottaa, ilman, että kukaan kieltää tai suihkasee suihkupullolla päin näköä!

 

Iltateen ja Susun eilen leipoman myslileivän maistamisen jälkeen me leikittiin Mummin kanssa vielä naruleikkiä! Huijasin Mummia pari kertaa kun on kuulemma aprillipäivä

 

Myöhemmin opetin Susulle miten silmukat luodaan Magic cast –tekniikalla. Näytin sille Juutuubista videon kahteen kertaan ja sitten pitelin langasta kiinni kun Susu kieputteli puikkojaan.

 

Sen jälkeen olinkin ihan uupunut…

 

Känkkäränkkäpäiviä

Onkohan muillekin tuttuja tällaiset päivät, jolloin ei ole mitään varsinaista syytä olla pahalla tuulella mut silti vaan kaikki kenkuttaa ankarasti?

 

Kevät ei edistynyt viime viikolla:

 

Viikonloppu alkoi kivasti kun sain perjantaina Jossu75:n mieheltä lainaksi Tapio Rautavaaran kokoelmalevyjä 5 kpl (ja sieltä löytyi mun suosikkini Mennikäisten maa!) Lisäksi hän toi mulle Siekkaireiden kokoelman, josta löytyy ”Tiskirätti” –niminen biisi… Hyvä musiikkimaku on miehellä (ja huumorintaju kans).

 

Kotimatkalla välilasku Piikkiössä, jossa todettiin, että parin viikon takainen tapetointiurakka oli turha ja tapetit revittiin alas… (tää asia varmaan veettää Karvista paljon enemmän ku mua)

 

Kotiin tullessa oli tarkoitukseni laittaa Rautavaara rokkaamaan ja alkaa pyyhkiä pölyjä. Vaatteita vaihtaessani teloin käteni vaatehuoneen ylähyllyllä olevaan rikkinäiseen lasipöytään. Säikähdin kamalasti – ajattelin et "Nyt kävi pahasti!" Verta tuli ihan kohtuullisesti ja minä paniikissa ryykäsin naapuriin (jossa oli ruokavieraita) pyytämään paikka-aineita. Siinä tilanteessa pää toimi sen verran, että ymmärsin olevan vaikea ellei mahdoton tehtävä löytää laastaria kotoa (eikä sitä sit löytynytkään). Haava ei ollut kovin paha, mutta perjantai-ilta meni kättä kylmällä hautoen. Onneks K-kaupassa oli taannoin keittojuurekset tarjouksessa ja mun pakastimesta löytyy niitä monta pussia. Kun edellinen lämpeni niin hain pakkasesta uuden ”kylmähauteen”.

 

Jaa et miks mulla on rikkinäinen lasipöytä vaatehuoneen ylähyllyllä? No tietty siks ettei kukaan teloisi siihen itseään! (eri tarina on et miks pöytä on rikki ja miks mä en yksinkertaisesti heitä sitä pois…)

 

Lauantaina oli sitten kunnon kenkutuspäivä. Perjantaina en neulonut enkä pyyhkinyt pölyjä. Neulomisen puutteesta tulee pahalle päälle. Siispä tälläsin itseni jalkakylpyyn lauantai-iltana Popparin kanssa:

 

Mallineuleessa on palmikkoa ja pitsiä. Etukäteen se houkutteli kovasti. Kerrankin ajattelin tehdä ihan ohjeen mukaan vaikka mun mielestä olis ollut paljon luonnikkaampaa kiertää palmikko toisinpäin eli nostaa kolme silmukkaa työn eteen… Sekunda tuli. Yks palmikonkierto ihan työn alussa on väärinpäin! Huomasin sen, kun takakappale oli melkein valmis ja siinä vaiheessa mun ja langan suhde oli kehittynyt siihen pisteeseen, ettei tullut mieleenkään purkaa ja neuloa kahta kerää uudestaan. Lauantaina taas neuloin varmaan tunnin niin et toinen puikko oli 4½ ja toinen 4… En purkanut kun en itsekään erota kohtaa jossa puikko on vaihtunu.

 

Sunnuntaiaamuna nousin tavalliseen tapaani kahdeksalta. Maailma näytti tältä:

 

Kaiken lisäks JOKU OLI YÖN AIKANA VARASTANUT MULTA TUNNIN! Vaikka heräsin kahdeksalta niin kello oli jo yhdeksän. Kirottu kesäaika. Mun ainokaisesta vapaapäivästäni viedään kokonainen tunti tosta vaan. Mä teen asiasta valituksen johonkin EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen. Miksei sitä kelloa vois siirtää vaikka tiistain ja keskiviikon välisenä yönä? Kysyn vaan!

 

Tiskirättien suhteen olen tehnyt pienen myönnytyksen. Löysin puodista viikolla muovikassillisen eri langoista tekemiäni mallitilkkuja. Niillä sitten sunnuntaiaamuna kuurasin kaikki keittiön pinnat ja kaapinovet. Tiskipöydän Kloritekuurauksen ja kiillotuksen jälkeen innokas työntarkastaja teki ensimmäiset tassunjäljet kiiltävään tiskipöytään (huomatkaa se edelleen iskemätön ainoa tarkoituksella neulomani tiskirätti):

 

Tänään Poppariliivi viimein valmistui:

 

Lanka on ihanan pehmeää ja kevyttä. Minun makuuni liiankin. Meidän suhteemme kiikkuu nyt ”OK”:n ja inhokin välimailla. Ilman tätä yleiskenkutusta olis varmaan OK. Mitoitus tais olla vähän pielessä kun M-koko menee mullekin ja lankaa kului ohjeen 350 g:n sijaan 290g. Tosin tein kädentien resorit yhtä aikaa kun pelkäsin, että mulla on taas kerä lankaa, josta puuttuu 1 metri. Eikä mikään saa mua innostumaan siitä, että mulla olis melkein kokonainen kerä tiskirättilankaa. Jaa et teinkö mallitilkun? No en tietenkän!

 P.S.

 kertosäe:
Olen tiskirätti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen
Tiskirätti, tiedän sen, ylpeä sellainen

Kissakuvahaaste 106: Pyöreä

Olen aina ollut sitä mieltä, että lapset ovat suloisia...silloin kun ne nukkuvat! Niin myös meidän Tassu:

Kissakuvahaasteen mukaisesti pyöreänä iskän luona omassa tuolissaan.

Tällä kertaa olen ihmeissäni siitä, että Tassu on ihan oikeasti joskus noin kiltti ja kamalasti nolottaa sen tämänpäiväinen käytös.

Piiku kävi meillä kylässä. Juteltiin ja hypisteltiin lankoja. Ja mitä teki Tassu? Hyppi pöydällä, karjui ja kaiken päälle puri vierastamme! Olen tosi nolona. Toivottavasti ymmärrystä löytyy...jos ihmisikään vertaa niin riiviö on nyt aika lailla murrosikäinen

Piikun lähdettyä asensin viirusohjelman uudelleen (päivän aikana siinä oli ilmennyt joku fataali errori). Avasin saunanikkunan, jotta riiviö pääsee "ulkoilemaan" esteettömästi (eikä hypi näppiksellä). Asiaa pojalla oli paljon ja hän kertoi juttujaan ohikulkijoille parvekkeella kovaan ääneen. Seuraavaksi puhelin soi...Naapurit varmistivat, ettei mulle ole tapahtunut mitään kun Tassu karjuu parvekkeella... Hävettää entistä enemmän!

Toisaalta...Olen onnellinen. Kenellä muulla kerrostalossa asuvalla on naapureita, jotka ihan oikeasti välittää? Lämpimät ajatukset ja kiitokset  seinän taakse. Yritämme olla tästä lähtien vähän hiljempaa!

(laulamista siivotessa ei lasketa)

Edistyy se

Kevät.

Meidän joutsenet on tullu!

Lankaferomoneja

Pari viikkoa sitten, kun järjestelin puodin lankahyllyjä uuteen uskoon naureskelin itselleni tätä kummallista suhdettani lankoihin. Ajattelin että on hassua, että joku näin voi rakastaa lankaa… Huvikseni sitten laskin (ja kauhistuin) että mulla on kolmea vaille sata erilaista neule- ja virkkauslankasorttia. Samalla totesin, etten suinkaan rakasta niitä kaikkia… Kehittääköhän langatkin jotain mystisiä feromoneja, jotka saa ihmisen niistä tykkäämään tai inhoamaan?

 

Joskus olen kokenut salamarakastumisen, joka sitten myöhemmin on aiheuttanut sydänsurua, kun mulla ja langalla ei synkkaakaan. Toisinaan taas rakkaus syvenee, kun lankaa neuloo ja siitä tehtyjä neuleita käyttää. Sadasta langasta näitä on vaan 16! Primavera, Steppi, Blend Bamboo, Noron Silk Garden Lite, Loft, Bris, Mohair Lux ja uusi tuttavuus huivilanka Jezebel…

 

Toisinaan suhde lankaan kehittyy pikkuhiljaa. Tähän kategoriaan kuuluu yleensä tavislankoja, jotka ei ole mitenkään ihmeellisiä mutta sopivat käyttötarkoitukseensa ja niistä tietää mitä saa. Tuttuja ja turvallisia kuten Maija, Tove, Kitten, tai se KipuApu (jota muuten saan tänään pari kiloa). Näitä lankoja on vähiten – siinä kymmenkunta.

 

Inhokkilistalla on parikymmentä lankalaatua. Jostain kumman syystä listalla on lähes kaikki kimaltavat, hapsulliset ja ”muovilangat”, mutta joukossa on myös ihan kunnollisena pidettyjä luonnonkuituja ja sekoitteita kuten Easy, Mandarin Classic…

 

Ylivoimasesti suurin ryhmä on langat jotka ovat ”OK”. Ne ei herätä minkäänlaisia intohimoja suuntaan tai toiseen. Ne vaan on. Ryhmään kuuluu kaikenlaisia lankoja ihanista luomulangoista (Sirdarin Eco Wool tai Eco Cotton) hapsullisiin kimalteisiin (Marks&Kattensin Diva). Esim Noron Kureyon on tässä lokerossa kuten myös ihanan pehmeä vauvalanka Snuggly sekä Alfa, Lanett, Just Bamboo ja Mandarin Petit.

 

Kauhistus: Mulla on myös lankoja, joihin ei ole minkäänlaista suhdetta! Onko niin, ettei ne tuota feromoneja ollenkaan? Parisuhdeoppaat väittää, että suhteen eteen pitää tehdä töitä. Siispä tuumasta toimeen: Viikonloppuna aloin luomaan silmukoita eikun suhdetta kahteen lankaan. Modan tarjouksessa olevaan Poppariin ja Sirdarin Just Soyaan. Molemmat mukavan tuntuisia luonnonkuituja, mutta jostain syystä kumpikaan ei ole puhutellut aikaisemmin edes mallitilkun vertaa!

 

Uimahallin veden värisestä (kerrankin Mossulasta tuli julkaisukelpoinen värimääritelmä) tulee liivi ja pinaatin värisestä (Sirdarin oma nimi värille) lyhythihainen naisten kesäneule. Näihin suhteisiin en ryntää suinpäin vaan maistelen molempia lankoja vuorotellen kerän verran… Pikkuhilaa jutustellen ja makustellen. Eilisiltana tutustuin myös palmikkopuikkoon. Tepuloituani sen kanssa pari palmikkoriviä ja pudoteltuani silmukoita niin että sekä palmikko että pitsi oli niin sekaisin että jouduin purkamaan kaks kerrosta palasin takaisin tuttuun ja turvalliseen virkkuukoukkuun!

 

Mun ”kevät edistyy” –kuvasarjani näyttää tänä aamuna aika karulta:

 

P.S. Ai niin…koska sata lankasorttia on mun mielestäni aika paljon niin löytölaareissa on taas parikymmentä. Aika edullisesti…

Tahaton kevätsiivous kiitos bogikissan

Kevät on pelkkää juhlaa. Tai sit ei. Juhlaa on se päivä, kun laitan puodin kiinni viideltä ja aurinko paistaa vielä. Sen jälkeen odottelen sitä päivää, kun kotiin tullessa saan nähdä auringonlaskun. Sen jälkeen alan odottelemaan jäidenlähtöä. Lauantaiaamuna päätin kuvata kevään tuloa joka aamu ennen töihinlähtöä. Juuri mun parvekkeen kohdalla oli Pitkäsalmi avoinna ja iltapäivällä vielä pidemmälle! Käytiin kauppareissulla myös Kakskerrassa venerannassa, mutta siellä oli jäätä ainakin 15 senttiä

Tänä aamuna oli tuokin umpijäässä eikä päivän aikana tapahtunut mitään edistystä.

Aurinko on vaan siitä kurja kaveri, että se muistuttaa joka päivä siitä, että edellisestä ikkunanpesusta on varmaan vuosi aikaa... Kevätsuursiivous on ollut suunnitelmissa jo muutaman viikon, mut se aloitus...

Tänä aamuna herättiin ensin viiden jälkeen Tassun karjahteluun. Vedettiin peittoa korville ja käännettiin kylkeä et jos se vaiks vaikenis ja nukuttiin muutama minuutti. Kuudelta tuli ystävältä tekstari maapallon toiselta laidalta. Käännettiin kylkeä, vedettiin peittoa korviin ja yritettiin nukkua. Seitsemältä karvainen kaverimme veti rallia ympäri kämppää kurvaten välillä myös sänkyyn. Heräsin. Karmea löyhkä. Kissankakkaa!

Ylös ja asiaa tutkimaan. Tassu veteli pepullaan pitkin huushollia. Komeisiin peppukarvoihin oli tarttunut pökäleitä joita sitten yritettiin siivota pois valkoisiin mattoihin, petivaatteisiin ja kaikkialle... Ei auttanut muu, kun laittaa kahvi tippumaan ja ottaa kissa kainaloon ja painella suihkuun! Kokemus oli varmaan molempien mielestä traumaattinen... Katsokaapa meidän komean poikamme "komeaa" häntää:

Saatuaan häntänsä kuivattua Tassu kiskoi kostoksi täsmähypyllä alas olkkarin verhon:

Ja minä jätin kaaoksen taakseni ja lähdin äidin kanssa kässämessuille! Käyttäydyimme omasta mielestämme ihan kunnollisesti, mutta kassajonossa teimme "Sesilet" ja kehittelimme kymmenen hengen ryhmän ventovieraiden ihmisten kanssa. Ei muuten mut kun oli aikaa jutella muiden jonottajien kanssa kun kaikki muut jonot kulki ja meidän ei... Monta tuttua näkyi ja antiikkipuolella me taas "rikastuttiin" kun nähtiin tuttuja esineitä.

Kotona odotti koneellinen pestyjä lakanoita. Lakanat ulos ja kun se makkari nyt oli jo "työn alla" niin ikkunanpesu ja yhden kissanoksun pesu sängyn alta. Karvinen teki sillä välin intialaisittain maustettua possuwokkia ja uunilohkiksia. NAM! Kyl mun kelpaa...

Sapuskan jälkeen taivas meni pilveen ja kun ne ikkunanpesuvehkeet oli jo valmiiksi esillä niin jatkoin keittiöön ja olkkariin... Meidän "pojat" olivat sillä välin ruokalevolla... Hämmästyttää ja kummastuttaa - miten voi olla mahdollista, että vannoutunut omakotiasuja, joka kuulee joka ikisen äänen kerrostalon rappiksessa unen läpi voi kuorsata kovaan ääneen kun sisällä asunnossa pestään ikkunoita (eikä mitenkään hiljaisesti). Pojilla on varmaan ollut rankka päivä... Ja ne nukkuu taas molemmat!

Ja Susu menee vielä sohvalle hetkeks. Ettei päivä olisi ihan silmukaton!

 

Myskeri, kymppi ja muuta pientä

Monta vuotta sitten sain entiseltä pomoltani tilauksen: Pitäis tehdä päähine, jonka sisällä paplarikampaus ei mene lyttyyn. Yritin kai tehdä jonkinmoisen baskerin. Siihen aikaan baskerit ei olleet muodissa eikä ohjeita ollut joka lehdessä, joten piti säveltää. Lopputulos oli karmea – jonkun sorttinen baskerin ja myssyn sekoitus eli myskeri! En pitänyt tekelettäni minään käsityöliikkeen omistajan taidonnäytteenä, mutta tilaaja oli tyytyväinen. Vielä muutama vuosi sitten asuimme lähekkäin ja joka kerta kun näin rouvan myskereineen lenkkeilemässä lähistöllä niin teki mieli mennä piiloon ettei kukaan vaan yhdistä mua ja sitä kamalaa pääkappaletta… Pari viikkoa sitten sain puhelun et pitäis sellainen samanlainen saada toinen. Voi itku! Mulla ei ollut muuta muistikuvaa kun et se oli valkoinen ja siinä oli palmikoita ja et se oli kamalan näköinen… Sähköpostilla sain kuvan alkuperäisestä ja sen perusteella tällä viikolla on sit tehty kaksikin myskeriä. Eka oli kaikesta huolimatta liian pieni…

Tää oli se eka. Sunnuntaina neurettiin kippurassa tätä valopäätä.

 

Myskeri 1: 100g Jannea, puikot 3½ ja 4.

Myskeri 2: 113 g Jannea, puikot 4

 

Ettei vaan unohtuisi niin Pompulakeeppi nro kymppi on viimein valmis! Lankaa meni 155 g tällä kertaa. Nyt saa jo riittää… Paitsi jos joku tilaa niin ei sitä nyt voi kieltäytyäkään.

 

Ja viimeinen pompulapinnistys oli tää huivi 137 g:

 

 

 

Oltiin äidin kanssa tiistai-iltana Jo Jo Teatterissa katsomassa Lukkosulaa ja Lumpeenkukkia. Äidillä oli tämän postauksen lila pompula harteillaan ja hän keräsi katseita! Kukaan ei kiinnittänyt huomiota mun huiviini… Toisaalta - pienen ja siron äidin päällä mikä tahansa riepu näyttää hyvältä joten turhaa mun on ylpeillä tekeleistäni... Esitys oli odotetun hauska, mutta parhaat kikatukset syntyivät kuitenkin omista tahattomista kommellukisistamme. Mitähän hassua meille tapahtuu sunnuntaina Turun Kässämessuilla!

 

Saumasukista jääneestä Crofter DK:sta tikuttelin ranteenlämmittimet Modan ohjeen mukaan. Menekki 32 g, puikot 3½ ja 4. On tuo sitten riittoisaa lankaa – 100 g pitkävartisiin lasten sukkiin JA ranteenlämppäreihin ja lankaa on vieläkin jäljellä!

 

Huiviprojekti on edistynyt kaksi kerrosta. Seuraavana vuorossa on yhden asiakkaan työn viimeistely ja pari akuuttia korjausta, joten kässäosasto taitaa olla aika hiljainen pari päivää…

 

Viikonloppua!