Sukkiskeräyksen viimeiset

TYKS Sukkiskeräyshän päättyi virallisesti lokakuun loppuun, mutta odottelimme vielä pari viikkoa, jotta viimeisetkin sukat ehtivät keräykseen luovutettavaksi TYKS:N osastolle 810 jaettavaksi syöpähoitoja saaville potilaille. Huima määrä sukkia on pitkin syksyä tikuteltu. Lämmin kiitos kaikille teille, jotka osallistuitte keräykseen!

 

Jossu75 haastoi taas itsensä lisäksi monet kurssilaisensa mukaan Sukkiskeräykseen ja aikaisempien sukkien lisäksi kertyi vielä 9 paria. Kuvassa myös Hannan (jälleen) ja Marjon sukat.

 

Olin jo Sukkasadon Hillokellarissa nähnyt MammaMyyn neulovan monta paria sukkia TYKSiin. Silti oli iloinen yllätys kun posti toi saapumisilmoituksen – viisi paria sukkia! Toiset viisi paria toi yhtenä lauantaina Tuomen käly. Irmeli osallistui monella myssyllä kevään Sytomyssykeräykseen ja olisi ollut mukana tässäkin, mutta onneton liukastui jäisellä laiturilla ja mursi kätensä – varastosta kuitenkin pari sukkia tähänkin kampanjaan!

 

Salon Laurin Koulusta osallistuttiin keräykseen viime metreillä. Sieltä kolme paria – yhdet opehuoneessa kimppanaulotut, yhdet kässäope Leenan puikoilta ja yhdet oppilastyönä tehdyt: 

Neuloo Mopsien Kanssa lahjoitti keräykseen langat viiteen sukkapariin. Viimeiset neulottiin porukalla puodissa. Lahjoittajan toiveena oli ”iloisen” väriset ja mun mielestäni aurinko on iloisen värinen – niinpä loin silmukat kelta-oranssista Stepistä ja ensimmäinen neuloja oli…kukapa muu kuin lahjoittaja itse (joka ei mukamas neulo sukkia). Muita neulojia olivat mm. Jossu75, Sukka-Mari, Piiku (ekaan sukkaan monta senttiä ja toiseen yksi kerros iltamyöhällä seisaaltaan mun eteisessä kun oli pakko saada neuleterapiaa rankan päivän jälkeen) ja monta monta muuta kokeili samalla neulomista neilskanttisilla 2,75mm puikoilla. Minä neuloin kantapäät ja kiila- ja kärkikavennukset ja kerroksen silloin toisen tällöin.

 

Loppukiri alkoi viime perjantaina. Helmi toi puotiin kahdet sukat. Tänä aamuna Anu toi yhdet, postipoika toi Sukkasadon Perunalaarista tutun Jossusen kaksi paria, Minnakin yllätti iloisesti saamalla valmiiksi oman parinsa! Lainasin neulaa päättelyyn ja tiukkana vielä vaadin kiinnittämään sukat kärjestä toisiinsa kiinni ennekuin päästin hänet lähtemään ”oikeisiin” töihin. Hetki ennen sulkemisaikaa rankkasateen keskeltä puotiin tuotiin kuusi paria Salon Meritalon koulun naisten neulomia sukkia: 

Lanka- ja käsityöliike Anjalin lahjoittaa keräykseen kolme paria aikaisemmin malliksi neulomiani sukkia. Koska itse olen Kakkospuuhanainen, niin päätän juuri tällaisen sääntöpoikkeuksen ihan luvalliseksi!

 

Siispä nyt on loppusaldo selvillä, täällä olevien sukkien yhteispaino ilmoitettu Ykköspuuhanaiselle Piikulle, jonka blogissa voi vielä hetkisen osallistua arvontaan…

 

Sukkiskeräyksen jatkoinfoa voitte seurata Neulefriikki Piikun blogissa!

 

Kiitos ja kumarrus!

Kissakuvahaaste 145: Saalis

Syömisen, nukkumisen ja turkinhuollon lisäksi tärkein tehtäväni on saalistaminen, mikä on sopivasti tämänkertainen Kissakuvahaasteen aihe.

Kotona saalistan esimerkiksi ohi kulkevia sääriä tai leluhiiriä:

Joskus saan tassuihini myös äiskan lankoja. Ihan kaikki langat ei mua kiinnosta, mutta tämä oli aika hyvää:

Parasta on kuitenkin saalistaa ihan oikeita hiiriä ja myyriä:

Tämän heinon saaliini annan lahjaksi Blogikuvaaja Karviselle ja Pappalle ja toivotan sen myöta molemmille

Hyvää Isänpäivää!

Asusteita ja Kashmir Arts Lankapäivä perjantaina

Vaiks tässä onkin olevinaan vaan mökkeilty niin sielläkin on pitkät pimeät illat ja lepakkotuolissa takkatulen ääressä on muutama silmukka syntynyt ennen nukahtamista. Teetee työpajakirjeessä oli kiva ohje, joka tahtoi puikoille:

 

Pipo ja kauluri. Kauluri Kitten Mohairista (tarjouksessa) ja pipo Alfasta. Alfa ei kuulu mun valikoimiin, joten neuloin pipon Katian Perusta (40% villa, 40% akryyli, 20% alpakka), joka on mun lemppari jos on pakko näin paksua lankaa neuloa.

 

Kauluriin kutosen Knit Pro puupyöröillä meni vähän toista kerää Kitteniä (en muistanu punnita). Vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että kait sen vähän korkeammaksikin olisi voinut neuloa kun lankaa oli jäljellä…

 

Pipossa mulle kolahti palmikon lisäksi hauska virkattu tupsu:

 

Pipon neuloin kutosen puikoilla ja menekki oli ihan tasan yksi kerä eli 100g ja 106 m (viimeiset 20 cm tungin tuon tupsun täytteeksi).

 

Kauluri on siis ihan suora joustinenuleputki palmikoilla ja sen voi kietoa kaulan ympäri pari kertaa. Kuvausalustaksi taitaa vakiintua mun uusi iloinen olkkarinmattoni ja laaduntarkkailijakin on paikalla…

 

Kaikenmoiset frillahuivit tuntuu nyt olevan in. Jostain syystä en itse ole ollut niistä kovinkaan innoissani kunnes…Sain asiakkaalta australialaisesta lankakaupasta peräisin olevan ohjeen Noro Silk Gardenille:

 

Menekki 150g, puikot 6. Aika kiva mun mielestäni

 

Eilen mulle sattui hauska juttu. Varmaan jännitin vähän kotimatkaa vuoden ensimmäisessä lumimyräkässä kun tietävä kone unohtui töihin! Kotiin tullessa etsin huuli pyöreänä auton lattiat edestä ja takaa, mutta ei sitä ollut missään. Kummallisen paljon tämäkin aikavaras ryövää aikaa… Illan jälkeen päätin tästedes jättää tietskan tarkoituksella töihin vähintään kerran viikossa! Ehdin pestä pyykkiä, mankeloida lakanoita, kuvata loput TYKS Sukkiskeräykseen tuodut sukat (joiden tiimoilla Piikun Blogissa on muuten arvonta meneillään, käykäähän heittämässä oma veikkauksenne), laittamaan puodin paprut kirjanpitäjälle, neulomaan sukkaa, leikkimään Tassun kanssa ja harjaamaan sen (ja poistamaan pari punkkia), lukemaan kirjaa ja neulomaan ainakin kuusi mallitilkkua!

 

Mallitilkut neuloin Kashmir Artsin Anna Ishtiaqin lähettämistä mallilankanyssyköistä. Olihan jo aikakin tutustua lankoihin sillä…

 

Perjantaina 12.11. klo 11.00-18.00 Anjalinilla Salossa vietetään Kashmir Artsin Lankapäivää!

 

Kashmir Artsin esittelyssä kerrotaan:

 

Kashmir Arts on vuonna 2005 perustettu maahantuonti- ja tukkuliike. Aloitimme toimintamme sisustuspuolen tuotteilla tuomalla maahan kashmirilaisia käsityönä valmistettuja mattoja, tyynynpäällisiä ja sängynpeittoja. Vuonna 2008 laajensimme tuotevalikoimaamme kattamaan käsityölangat ja niihin liittyvät tarvikkeet.

 

Myyntiin valittavien tuotteiden yhdistävä tekijä ja punainen lanka on ekologisuus, eettisyys ja kierrätettävyys sekä kestävä kehitys. Lähes jokaisen tuotteemme takaa löytyy mielenkiintoinen tarina kerrottavaksi. Kun otamme valikoimiimme uusia tuotteita, käymme aina paikanpäällä tapaamassa tavarantoimittajia sekä pääsemme seuraamaan myös tuotteen valmistusta. Käytämme kesäajat matkustamiseen tavarantoimittajiemme ja yhteistyökumppaneidemme luokse, samalla etsien uusia kontakteja.

 

Testailin eilen puikoillani nepalilaisessa pienkehräämössä kehrättyä ekovillaa, sari-kankaiden jäännöspaloista ja käytetyistä sareista käsin kehrättyä silkkilankaa, jonka valmistuksen avulla Nepalin vuoristokylien naisryhmät ansaitsevat omaa rahaa esimerkiksi perheen tyttärien koulutukseen. Villaa ja silkkiä…villaa ja hamppua…jännittävia ja mielenkiintoisia lankoja, joita hankkimalla voimme ehkä pikkuisen olla omalta osaltamme auttamassa köyhien ”siskojemme” elämää tuolla kaukana.

 

Lankapäivänä Anna itse on paikalla kertomassa ja opastamassa ja lankojen lisäksi tarjolla on myös ihania ruusupuisia ja bambuisia puikkoja ja monenmoista muuta käsityötilpehööriä. Annan suunnittelemia mallitöitä on esillä ja ohjeita saatavilla. Tarjouksiakin on luvassa

 

Tervetuloa!

Mökki talviunille

Edellisen postauksen perjantaiskenaario meni pikkuisen toisin kuin kuvittelin. "Meidän pojat" pääsivät saareen jo valoisaan aikaan ja kun minut haettiin vastarannalta seitsemän aikoihin, niin mökissä oli jo suht koht lämmintä ja Tassu oli tuonut saunakamarin lattialle ensimmäisen hienon saalismyyränsä. Pimeässä navigointikin sujui ongelmitta - olihan taivas kirkas. Glögiä sain vasta lauantaina. Saunan ja uimisten jälkeen paistettiin takassa makkaraa ja kömmittiin peiton alle.

Lauantaiaamun herätys oli aikainen. Edessä oli paljon tehtävää ja pimeän tuloon vain muutama tunti. Karvinen viritteli laituriin talvenkestäviä systeemejä, joita on koko vuoden ajan suunnitellut. Minä assisteerasin tarvittaessa ja välillä haravoin, tyhjensin vesitynnyrit, putsasin rännit ja puuhasin muuta syyspuuhia. Laituria pitää nyt kiinni metritolkulla haponkestävää vaijeria, kettinkinkiä, liinaa ja muuta metalliesinettä (en mä muista niiden nimiä mutta paljon sitä kamaa on) joiden teoreettisia kestävyyslaskelmia on tehty pitkin kesää... Liukkailla kallioilla kiipeilykin sujui (lähes) ilman kommeluksia.

Ilma oli hieno. Mökille ei aurinko tähän aikaan vuodesta enää näy, mutta vastarannalle paistoi upeasti:

Muutama sadekuuro yllätti vasta kun homma oli valmis:

Saunomisen ajan puuhellan uunissa kypsyi karjalanpaisti Susun tapaan:

Kuka muistaa tämän näköiset maustepurkit? Ei kai kuivatut miksikään mene vuosienkaan kuluessa?

Mulla on paha tapa modata ruokaohjeita. Tällä kertaa karjalanpaisti sai mausteeksi kuivattuja suppilovahveroita ja pari purkillista kermaa ja se maisitui yllättäen ihan hyvältä. Nälkä on hyvä mauste Herkkuaterialla juhlistettiin yhteistä vuosipäiväämme. Puhelimilla etisttiin syyllisiä tapahtumiin kuusi vuotta takaperin, mutta kukaan ei tunnustanut ja pääsyyllinen oli maanpaossa Manhattanilla asti...

Työntäyteisen päivän jälkeen oltiin koko porukka aika uupuneita:

Oli haikea olo. Koko päivän ajattelin että viimestä kertaa tänä vuonna...saunat...uimiset...takkatuli...ulkotulet...haravointia...sienimetsä. Illalla päätettiin että vuoden viimeinen aamu-uinti aloittaa sunnuntaipäivän!

Aamulla maa oli valkoinen:

Kylmä tuuli puhalsi ja toi mukanaan raekuuron toisensa perään:

Aamu-uinti ei enää tuntunut yhtään fiksulta ajatukselta ja yhteisellä päätöksellä se jätettiin väliin. Minä painelin sienimetsään heti kun oli riittävän valoisaa.

Jääkaappia ei näillä keleillä tarvita vaan ruokatavarat on kotoisasti kuistilla kylmälaukussa tai yksinkretaisesti vaan terassin pöydällä. Tinttikin löysi herkutteluun voipaketin:

Sunnuntaina nostettiin soutuvene talviteloille, tyhjennettiin loput vesiastiat, täytettiin puukorit seuraavaa tuloa ajatellen ja alettiin keräämään kuistille kaupunkiin roudattavia kamoja. Kun se viides porakone kera moottorisahan ilmestyi näkyviin niin Tassu ymmärsi lähdön hetken olevan lähellä ja räntäsateesta piittaamatta häipyi metsään piiloon.

Tunnin verran sitä odoteltiin, etsiskeltiin, huudeltiin ja houkuteltiin ennenkuin löysin sen metsästä. Karmeasti karjahdellen se esitti vastalauseitaan koko venematkan!

Koskakohan näen tämän sielunmaisemani seuraavan kerran ja minkä värinen se silloin onkaan...valkoinen vai keväänvihreä?

Jämälangoista

Koska olin itse Rouva Ylituomarilta vinkunut hyväksymisen Sukkasatoon vanhojen sukkien terityksen niin olihan mun pakko vielä sunnuntaina lähettää Perunalaariin yksi sellainenkin kapallinen! Tein pari vuotta sitten itselleni sukat hauskasta kitiini-soija-sukkalangasta Tofutsiesista. Lanka oli jännää, mutta sukat hajos melkein heti. Kerran teritin samalla langalla, mutta nyt sukat oli siinä hantissa, ettei edes äiti suostunut parsimaan. Siispä vahgingosta viisastuneena varsi poikki ja uutta terää kestävämmästä langasta. Ensin neuloin 15 krs lisää vartta kitiinillä kun lankaa oli (ja on vieläkin) ja sitten kantapää Hjertegarnin Bamboo Strompegarnin jämistä ja terä Fortissima Bamboon jämistä. Jämien menekki noin 50g yhteensä. Nyt pitäis kestää. Tassu tykkää kun varsi on katkarapulankaa, mutta blogikuvaaja kommentoi et ”Aika karmeat”.

 

Mun ja uuden pesukoneen suhde on edelleen ongelmallinen. Huovutustulos ei koskaan ole hyvä ja päätin viimein tehdä jotain, joka saa mennä piloille jos on mennäkseen. Äidillä on huopatossutehdas täydessä käynnissä edelleen, enkä uskalla tehdä kokeita hänen neulomuksillaan… Jämäfritidsit riviin, digivaakaan ja puikoille kerros kerrallaan kaksi töppöstä yhtä aikaa. Menekkiä 167g, puikot 5,5  ja huomasin että itse kirjoitetussa ohjeessa on virhe (kökkö juttu mut nyt korjattu). Tämä pari on tämän viikon satoa eikä enää perunalaarikamaa.

 

Viime perjantaina tähän aikaan olin Salon Seudun Kädentaitajien järjestämällä tutustumiskäynnillä Ylhäisten Sisustustehtaalla. Ensimmäinen käyntini paikassa oli positiivinen elämys. Oli hienoa kuulla liikkeen historiasta (näkkileipätehtaan ajoista alkaen), mattojen valmistamisesta, materiaaleista ja tekniikasta. Etukäteen olin ajatellut, että jos sieltä löytyisi pyöreä matto niin…

 

Ja löytyihän sellainen! Hassu, käsinkudottu, iloinen, kissankestäväksi luvattu. Ja kun vielä Mopsien Kanssa Neulomisesta Haaveileva yllytti niin mukaanhan se lähti! Vasta maanantaina kotona sovittelin ja tiistaina kävin vaihtamassa…isompaan! Ihanaa lämmintä väriä armottoman tylsään asuntooni. Voi miten pienestä asiasta sitä voikaan tulla hyvälle mielelle! Ankeantylsänneutraalinvärinen olohuoneeni sai uuden ilmeen kertaheitolla!

 

Pari postausta alempana oleva suloinen puolikiloinen pentu on nykyään 6,8 kg painava ”aikuinen”, joka hyväksyi pienen epäluulon jälkeen uuden olkkarinmaton. Siinä on hyvä suorittaa pyllypyykkiä kunnes huomaa jotain mielenkiintoiselta tuoksuvaa:

 

Ihanaa märkää lampaanvillaa! Sillä on hyvä leikkiä…kunnes ilkeä äiskä jemmaa sen hattuhyllylle kuivumaan.

 

Tosiaisassa tämä postaus on silkkaa huijausta ja kirjoitettu jo eilen. Jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu niin julkaisuhetkellä me ollaan pimeän keskellä navigoitu yli synkän virran saareen pitkän viikonlopun viettoon. Täällä on kylmää, pimeää ja kosteaa. Saunan vesipadan alla ja kiukaassa on tuli, saunanlauteilla kylmät ja kosteat vuodevaatteet lämpenemässä, hellan tuli ja kynttilät lämmittää mökkiä. Villapaidat, villasukat ja lämmin glögi lämmittää meitä. Odotellaan koska mökki olisi tarpeeksi lämmin että voidaan mennä saunaan ja uimaan ja saunan jälkeen sytyttää tuli takkaan. Ulkotulet valaisevat tietä laiturille. Mulla ei ole tietokonetta mukana vaan jotain ihanaa (hämärässä neulottavaa) lankaa ja kirja. Uni tulee aikaisin ja aamulla kylmyys (tai Tassu) herättää sytyttämään tulet hellaan ja aamukahvin keittoon. Mökin talviunille saattaminen on edessä tänä viikonloppuna.

 

Hyvää pyhäinpäiväviikonloppua teillekin!  

Kansikuvatyttö

Eilen ilmestyi vuoden viimeinen Modalehti. Taas monta houkuttelevaa ja innostavaa mallia pimeneviin syysiltoihin. Kannessa oli kollegani lahtelaisen Lankakauppa Heinin Pia Kaukisen suunnittelema suloinen vauvan mekko. Pia on nyt siis kansikuvatyttö

 

Minä sain keväällä ilon olla mukana tämän mallin koeneulojana ja vihdoin saan julkistaa neulomukseni, josta äitini kommentoi että: ”kaunein työ, mitä koskaan olet neulonut”. Keväällähän vaan vihjailin tästä.

 

Modan ilmestyttyä oli tosi hienoa laittaa valmis neule heti ikkunaan! Lehdessä on myös ohje suloiseen alusmekkoon, joka multa on edelleen ompelematta… Keväällä kirjoitin mallista:

 

”Lanka teetee Elegant, puikot 3,5 Knit Pro pyöröt, menekki 140g kaksinkertaisena. Ihana lanka neuloa ja malli oli haastava.”

 

Myös teeteen Työpajakirje on putkahtanut sähköposteihin tällä viikolla. Muutaman kivan asusteohjeen lisäksi siellä kerrotaan kuukauden tarjouslangasta (klik). Modan tarjouslankana on ihkupehmeä ja kevyt Cacao (klik).

 

Pidemmittä pölinöittä – mä meen nyt neulomaan! 

Kissakuvahaaste 142: Ensimmäinen päivä/kuva

Moi!

Pitkästä aikaa osallistun Kissakuvahaasteeseen, jonka aiheena on Ensimmäinen päivä/kuva. Minä tapasin Susun ja Karvisen ensimmäistä kertaa ollessani kokonaiset neljä viikkoa vanha. Totesin heti, että noi on hyviä tyyppejä ja valitsin heidät tuleviksi palvelijoikseni. Nähtyään minut Karvinen alkoi hymyillä pöljän näköisenä (se tekee sitä vieläkin aina kun katselee mua) ja Susu unohti samantien, että oli haaveillut pienestä tyttökissasta...

Enkö olekin vastustamaton?