Lämpöä 23,1…kiloa

TYKS Sukkiskampanjan sato luovutettiin tänä kirpakkana pakkasaamuna Syöpähoitojen osastolle 820. 23,1 kiloa eli yli kaksisataa paria sukkia lämmittämään rankkojen syöpähoitojen johdosta palelevien varpaita.

 

Vastaanotto oli vilpittömän ilahtunut. Tarpeeseen tulevia sukkia ihasteltiin porukalla:

 

Näillä keleillä kunnon villasukat tulivat juuri oikeaan aikaan…

 

Nämä sukat vietiin osastolle saman tien:

 

Myöhemmin sukat lajitellaan koon mukaan ja pienimmät viedään lastenosastolle.

 

Lyhyen luovutustilaisuuden jälkeen lähdimme Piikun kanssa omiin arkisiin töihimme lämpöä sydämissämme.

 

Keväällä osastonhoitaja Pirjo Haavisto sanoi Sytomyssyjä viedessämme: ” Yhden ihmisen kädet eivät riitä kaikille.”

 

Yhdetkin kädet ovat tärkeät ja kun käsiä on monta niin miten paljon saimmekaan yhdessä aikaan!

 

Kiitos Piikulle, joka organisoi TYKS Sukkiskampnajan. Maailma tarvitsee ihmisiä, jotka saavat asioita tapahtumaan!

 

Tärkeitä ovat jokainen silmukka, jokainen lankalahja, jokainen valmis sukkapari – lämmöllä tehty lähimmäistä ajatellen. Kiitos kaikille teille, jotka olitte mukana keräyksessä!

Hei Tonttu-ukot...

Tämä komeat tonttuherrat tulivat toivottamaan teille Hyvää Pikkujoulua!

Älkää kuitenkaan luulko että Susu on tehnyt käsitöitä. Ei sentään - äiti neuloi nämä jo alkuvuodesta. Kesän ne viettivät osina hattuhyllyllä kissapiilossa. Viime viikolla työssäoppimassa oleva Anne ompeli saumat, pesukone huovutti ja Anne viimeisteli kasvattamalla herroille parrat. Mulla ei siis näiden herrojen tekmisessä ole osaa eikä arpaa. Malli on Sandesin joululehdestä 2004, lanka Tovea ja Cantoa.

Näistä tontuista tulee kansainvälistä porukkaa. Ensi viikolla ne matkustavat ystävieni luokse Tottijärvelle ja sieltä matka jatkuu Englantiin ja Australiaan asti! Vähänkö tuntuu hienolta että pikkuisen tuppukylän pikkuisen lankaliikkeen tontut matkustavat maailman ääriin! Ystäväväni odottavat tämän merkkitapauksen johdosta ensi Juhannuksena saavansa Anjalinin vienninedistämispalkinnon...

Meillä veitettiin eilisiltana pikkujoulua:

Tassu odotti silmä kovana jäälyhdyn pullahtamista ulos ämpäristä. Voi että sillä oli jännää! Tänään viritellään jouluvalot paikoilleen, joten projektipäälliköllä riittää ohjelmaa...

Ensimmäinen luukku avattu siitä ainoasta oikeasta Partiolaisten joulukalenterista!

Joskus vaan tökkii

Mulla on selvä rytmi elämässäni. Siihen kuuluu et siinä Kympin uutisten ja puolenyön välillä on just passeli aika neuloa jotain simppeliä ja lueskella blogeja. Seuraan lemppariblogejani Blogilistan kautta ja jostain syystä se on jo monta iltaa kenkutellut mulle. On ruuhkaa ja yhteyden aikakatkaisua ja vaiks mitä. Nyt iski ketutus ja päätin blogata itte vaiks ei mitään blogattavaa olekaan.

 

Kamerasta löytyi vauvannuttu Lanteista. Tilauksesta tein ja jälki on niin epätasainen jopa vesikäsittelyn jälkeen etten kehtaa soittaa ja kertoa että nuttu olis valmis.

 

Ohje nro 4 Sandnes Lanett-lehdestä 0714 . Menekki 87 g, puikot Addin 2½ pyöröt ja hihoissa Knit Pro sukkikset. Tein ohjeesta poiketen hihat tasona ja saumalla – tuli edes vähän siistimpää…

 

Jo sukkasadon aikana aloitin ihanan pehmeästä Regian merinosukkalangasta sukat. Monissa TYKS-Sukkiskeräykseen tulleissa sukissa oli kaunis ja tsäpäkkä resori, jossa oikeat silmukat oli neulottu kiertäen. Siispä minäkin heti kokeilemaan. Homma oli hidasta ja pettymyksekseni kirjavassa langassa ei yhtään näy kova puurtamiseni! Vasta pari päivää sitten valmistuivat. Puhutaan TSS:stä eli Toisen Sukan Syndroomasta (kait?) mut tässä mulla oli MSS eli Molempien Sukkien Syndrooma. Lanka on ihana, mutta pitkään ja hartaasti näitä neuloin Knit Pro 2½ sukkapuikoilla ja menekki oli 66 g. Ihme riittoisaa – vartta on yli 20 cm ja koko 40-42!

 

On mulla muutama projekti kesken ja parikin kivaa ideaa oli tänään ajatuksissa kokeilla. Ideoihin ei ollu tarpeeksi isoja puikkoja (10-12) ja lopulta toisen idean lankakin oli kadoksissa. Pari isompaa työtä on kesken mutta jostain syystä ne ei puhuttele yhtään.

 

Tassukin  mökötti mulle kokonaisen vuorokauden. Ei kehrännyt, ei nukkunut vieressä, ei ollut huomaavinaan. Onkohan se vihainen siitä, että hylkäsin sen kahdeksi vuorokaudeksi vai siitä, että iskän kanssa oli niin kivaa ja nyt se joutui taas kotiin elämään normiarkea? Ei se kerro – mököttää vaan:

 

Lumimyräkkä oli ja tais jo mennäkin. Ihan kivaa. Hiljaisen päivän johdosta puodin ikkunassa on perinteiset hassut hapsulankajouluvalot ja hoppiakangasta somisteena. Monta ojaanajoa näin matkalla ees ja taas. Onneksi pikkuinen Corollani pysyi tukevasti ojien välissä. Ei niin paha juttu vaikka joskus tuntuu et kaikki asiat tökkii.

 

Ajakaa varovasti!

Terveissi Tampereelt!

Tästä on nyt ihan turha odottaa mitään raporttia messuostoksistani. Minä kun tuhlasin koko messubudjettini ennen kuin pääsin ensimmäiseenkään messuhalliin…

 

Ihan ilman lankaa en kuitenkaan Tampereen reissusta selvinnyt. Kädentaitajien reissuilla on yleensä hyvät arpajaiset ja ostin pari arpaa etukäteen… Eilisiltana sain Jossulta tekstarin, jossa hän kertoi mun voittaneen kokonaista kaksi kerää akryylilankaa. Takana oli ihan selvästi Kädentaitajien julma kosto sakinpetturille, joka messuili vasta sunnuntaina… Ha haa – joulusiivous on edessä ja tahranpoistokluutuja tarvitaan. Hyvä juttu – omassa kaupassa ei sellaista meteriaalia olis ollutkaan

 

Lauantaina töiden jälkeen ajelin Tampereelle ystävän luo. Rauhallista koti- iltaa ilahdutti ystäväni juuri täysi-ikäistynyt tytär poikaystävänsä kanssa. Tämän keski-ikä-kakkuloissaan kipuilevan vanhapiikatädin sydän heitti pari kärrynpyörää ja vähän silmäkulmakin kostui, kun tyttö sanoi että ”varaäidille” piti poikaystävä käydä näyttämässä vaikk oli lauantai. Ei musta kenenkään varaäidiksi olis koskaan ollut, mutta jossain vaiheessa olin tarpeeksi tuttu kaikenmoisten murkkukohtausten todistajaksi ja jossain vaiheessa tarpeeksi pelottava, jotta nelivuotias söi kiltisti lautasensa tyhjäksi…

 

Sunnuntain messumatkan varrella poikettiin Tammer-Tukussa tekemässä pikkuhankintoja puotiin. Porukka autossa sen kun lisääntyi – meitä oli jatkossa viisi päätä matkalla messuille. Hankintoihin kuului mm. kolme styrox-päätä… Messukeskuksen aulassa Puffalan houkutukset puffauttivat messubudjettini pakkaselle:

 

Pikkuneiti ja Maailmanmatkaaja yhdessä Hallattaren ja Nuoren Isännän kanssa maistelivat Turkinpippuria. Ei kait porukkaa noin vain voinut erottaa vaikka en kyllä kaikkia ollut etukäteen tilannut…

 

Jälkiruuaksi porukalle tarjotaan vielä Salmiakkikermatoffeeta:

 

Ja olihan muuta sakkia puodissa jo ennestäänkin:

 

 

Näistä kaikista riittää muillekin. Paitsi et yks Hallatar on mun ikioma enkä siitä luovu edes isoista lahjuksista. Ullassa on kolme Lotta Palosen juuri tälle langalle sunnittelemaa mallia.

 

Tuhlattuani kaikki rahani etukäteen oli hyvä kierrellä messuhalleja kun ei tarvinnut miettiä mitä ostaisi…

 

Kotona ollaan. Yksin. Blogikissa on edelleen kehittämässä isä-poika-suhdettaan toisaalla ja pikkuisen on ikävä. Onneksi sain messuilla yllätyspaketin ystävä-kolleegalta:

 

KIITOS! Koska Tassukissa ei ole muistuttamassa kissamaisista tavoistaan niin minä voin nyt tutustua Simonin kissaan ihan rauhassa. Tämän lisäksi unikaveriksi otan yhden vyyhdin Puffalankaa. Hyvää yötä!

 

Lankakuvia viime perjantailta

Viikko sitten perjantaina Lankakauppa täyttyi Kashmir Artsin upeista langoista. Tässä pieni kuvapläjäys päivstä, josta ei hauskuutta puuttunut

 

Minä ja moni muukin rakastui Resham SILKWOOLiin:

 

75% ekovillaa, 25% kierratyssilkkiä, 100g= n. 180m, puikot 4-4½ virkkuukoukku 3½-4 8,80 eur/100g . Lanka on Nepalissa asuvien tiibetiläisten pakolaisnaisten käsin kehräämä ja värjäämä tweedmäinen lanka.

 

Katsokaa näitä värejä!

 

Näistä ei voi päästää irti…

 

Tätä tulee olemaan myynnissä jatkossakin. Värivalikoima täydentyy muutaman viikon sisällä.

 

Nepali WOOL:

 

100% värjäämätön ekovilla. 100g=n 178 m, puikot 4-4½, koukku 3½-4. Lanka kehrätään Kashmir Artsille pienkehräämössä Nepalissa. Jokainen vyyhti valmistetaan käsin, joten vyyhtikoko vaihtelee (150-350g). 5,40 eur/100g. Sopii myös huovutukseen. Tätä tahtoo lisää kans!

 

Annalla oli mukanaan paljon upeita malleja. Minä ihastuin tähän settiin:

 

Kauluri oli kaulassani koko päivän ja olin ihmeissäni kun se ei yhtään pistellyt eikä kutitellut eikä tuntunut edes kuumalta vaikka puodissa oli välillä aika lämmin tunnelma. Ja noi rannekkeet puin joka kerta ensin väärin päin… Ohjeetkin sain ja nyt ku mulla on uusia keski-ikä-näkimiä kaksin kappalein niin on aikamoinen tekeminen keksiä uusia tekosyitä virkkaamattomuuteeni.

 

Hemp n´WOOL:

 

65% ekovilla, 35% hamppu, 100g=n.185n, puikto 3-3½, koukku 3. Kuten SILKWOOL, tämäkin lanka on Nepalissa asuvien tiibetiläisten pakolaisnaisten käsinkehräämää ja –värjäämää. Hampunkorjuuta suoritetaan tarkoin valvotuissa olosuhteissa ja säännöstellen, joten alueen kasvillisuudelle ei pääse koitumaan vahinkoa.

 

Pitäisköhän mun ihan tosissaan opetella sitä virkkaamista? Tästä mulla on värimallit puodissa – tilaamalla saa.

 

Bahaar SILK:

 

Oho! Sen kuva on hävinny bittiavaruuteen. Tulee ens viikolla..

100% käsinkehrätty ja –värjätty kierrätyssilkki, 100 g = n. 100 m, puikot 6-7, virkkuukoukku 5-7. Lanka on valmistettu kierrätyssilkistä ja se kehrätään Intian köyhimmässä osavaltiossa, Biharissa, jossa paikalliset naisryhmät kehräävät ja värjäävät langat ansaiten rahaa useamman sukupolven muodostamille perheyhteisöille. Tilamalla saa tätäkin.

 

Tässä vaan muutamia pilkahduksia Kashmir Artsin valikoimasta. Lankojen lisäksi Annalla oli esitellä puikkoa, koukkua, kassinsankoja ja jos vaikka mitä käsityötilpehööriä. Minä kun olen yhden asian ihminen, niin hihkuin joka suuntaan innoissani 50 senttisistä bambupyöröistä! Nelkytsenttinen pyöröpuikko on mun mielestäni ihan turhake, jolla on kamalan vaikeaa neuloa ja usein kuuskytsenttinen on liian pitkä.  Siispä viiskytsenttinen on aivan mainio! Ja niit on nyt puodissa...

 

Päivän aikana myös Lankakaupan entiset omistajat Mirja ja Anja poikkesivat tervehtimään ja muistelemaan menneitä Annan kanssa. Tosi mukavaa! Kiitos myös kaikille muille mukanaolleille. Keväällä seuraa jatkoa – Anna lupautui tulemaan uudestaan kesäisten laatujensa ja malliensa kanssa ja silloin opetellaan Lankapäivän lomassa porukalla virkkamista! Mä lupaan yrittää…

 

Nyt Corollan nokka kohti Tamperetta… Tiedossa kiva ilta ystävän kanssa höpötellen ja huomenna messut! Nähdään siellä!

Periksiantamisia

Minähän en askartele. EN. Pelkkä sana saa aikaan näppylöitä. Mielikuva tähmäisestä liimasta likaisissa sormissa ja suttuisesta jostain, jonka piti olla jossain toisessa kiinni mut ei oo vaan jossain muualla ja sitä liimaa on joka paikassa paitsi siellä, missä sen pitäis olla…yöks.

 

Mut kun naapurissa on kiva askartelukauppa…ja lasten kanssa kait kuuluu askarrella niin mä annoin periksi:

 

Eilen me Tassun kanssa askarreltiin kynttilöitä!

Karvinen ehdotti, että pitäisi kokeilla palaaks ne kans mut ei kait me nyt meidän hienoja kynttilöitä sentään polteta!

 

Tänään piti sitä mehiläisvahalaattaa käydä hakemassa lisää…

 

Perjantaina sain kuulla, että kaksiteholinssien hankkiminen on viimeinen tapa antaa periksi keski-ikäisyydelle. Tänään sit oli se päivä:

Ja kun kerran laseja hankittiin niin sitten kahdet kerralla! Lukulasien kanssa näkee kaikkein pienimmänkin tekstin kissanruokapurkin kyljessä.

 

Mielelläni annan periksi keski-ikäisyydelle. Uskon ihan tosi uusien kakkuloiden myötä suunnilleen koko elämän muuttuvan valoisaksi! Alan taas ahmimaan kirjoja. Näen lueskella iltaisin blogeja ilman, että otsa on tuhannessa rypyssä, silmät vuotaa vettä ja kirvelee. Näen tehdä jotain kunnollisia käsitöitäkin, kädet riittää lehden lukemiseen, näen kunnolla leikata kangasta lankasuoraan. Nyt mun pitää keksiä uusi tekosyy siihen miksi en virkkaa… tai sit alkaa virkkaamaan. Muistaakseni muutama vuosi sitten ennen tätä kettua ikänäköä harrastin myös virkkaamista!

 

Tänä iltana en vielä ole tehnyt mitään noista. Olen naarmuilla. Kissankakka haisee. Matto sekä Tassun pylly pesty. Ja nyt pitäis muka antaa sille toinen annos matolääkettä! Mitäköhän huomenna?

 

Kaikesta huolimatta toivotan valoa ja väriä teidänkin syksyynne!

Sukkiskeräyksen viimeiset

TYKS Sukkiskeräyshän päättyi virallisesti lokakuun loppuun, mutta odottelimme vielä pari viikkoa, jotta viimeisetkin sukat ehtivät keräykseen luovutettavaksi TYKS:N osastolle 810 jaettavaksi syöpähoitoja saaville potilaille. Huima määrä sukkia on pitkin syksyä tikuteltu. Lämmin kiitos kaikille teille, jotka osallistuitte keräykseen!

 

Jossu75 haastoi taas itsensä lisäksi monet kurssilaisensa mukaan Sukkiskeräykseen ja aikaisempien sukkien lisäksi kertyi vielä 9 paria. Kuvassa myös Hannan (jälleen) ja Marjon sukat.

 

Olin jo Sukkasadon Hillokellarissa nähnyt MammaMyyn neulovan monta paria sukkia TYKSiin. Silti oli iloinen yllätys kun posti toi saapumisilmoituksen – viisi paria sukkia! Toiset viisi paria toi yhtenä lauantaina Tuomen käly. Irmeli osallistui monella myssyllä kevään Sytomyssykeräykseen ja olisi ollut mukana tässäkin, mutta onneton liukastui jäisellä laiturilla ja mursi kätensä – varastosta kuitenkin pari sukkia tähänkin kampanjaan!

 

Salon Laurin Koulusta osallistuttiin keräykseen viime metreillä. Sieltä kolme paria – yhdet opehuoneessa kimppanaulotut, yhdet kässäope Leenan puikoilta ja yhdet oppilastyönä tehdyt: 

Neuloo Mopsien Kanssa lahjoitti keräykseen langat viiteen sukkapariin. Viimeiset neulottiin porukalla puodissa. Lahjoittajan toiveena oli ”iloisen” väriset ja mun mielestäni aurinko on iloisen värinen – niinpä loin silmukat kelta-oranssista Stepistä ja ensimmäinen neuloja oli…kukapa muu kuin lahjoittaja itse (joka ei mukamas neulo sukkia). Muita neulojia olivat mm. Jossu75, Sukka-Mari, Piiku (ekaan sukkaan monta senttiä ja toiseen yksi kerros iltamyöhällä seisaaltaan mun eteisessä kun oli pakko saada neuleterapiaa rankan päivän jälkeen) ja monta monta muuta kokeili samalla neulomista neilskanttisilla 2,75mm puikoilla. Minä neuloin kantapäät ja kiila- ja kärkikavennukset ja kerroksen silloin toisen tällöin.

 

Loppukiri alkoi viime perjantaina. Helmi toi puotiin kahdet sukat. Tänä aamuna Anu toi yhdet, postipoika toi Sukkasadon Perunalaarista tutun Jossusen kaksi paria, Minnakin yllätti iloisesti saamalla valmiiksi oman parinsa! Lainasin neulaa päättelyyn ja tiukkana vielä vaadin kiinnittämään sukat kärjestä toisiinsa kiinni ennekuin päästin hänet lähtemään ”oikeisiin” töihin. Hetki ennen sulkemisaikaa rankkasateen keskeltä puotiin tuotiin kuusi paria Salon Meritalon koulun naisten neulomia sukkia: 

Lanka- ja käsityöliike Anjalin lahjoittaa keräykseen kolme paria aikaisemmin malliksi neulomiani sukkia. Koska itse olen Kakkospuuhanainen, niin päätän juuri tällaisen sääntöpoikkeuksen ihan luvalliseksi!

 

Siispä nyt on loppusaldo selvillä, täällä olevien sukkien yhteispaino ilmoitettu Ykköspuuhanaiselle Piikulle, jonka blogissa voi vielä hetkisen osallistua arvontaan…

 

Sukkiskeräyksen jatkoinfoa voitte seurata Neulefriikki Piikun blogissa!

 

Kiitos ja kumarrus!