Tästä on nyt ihan turha odottaa mitään raporttia messuostoksistani. Minä kun tuhlasin koko messubudjettini ennen kuin pääsin ensimmäiseenkään messuhalliin…
Ihan ilman lankaa en kuitenkaan Tampereen reissusta selvinnyt. Kädentaitajien reissuilla on yleensä hyvät arpajaiset ja ostin pari arpaa etukäteen… Eilisiltana sain Jossulta tekstarin, jossa hän kertoi mun voittaneen kokonaista kaksi kerää akryylilankaa. Takana oli ihan selvästi Kädentaitajien julma kosto sakinpetturille, joka messuili vasta sunnuntaina… Ha haa – joulusiivous on edessä ja tahranpoistokluutuja tarvitaan. Hyvä juttu – omassa kaupassa ei sellaista meteriaalia olis ollutkaan
Lauantaina töiden jälkeen ajelin Tampereelle ystävän luo. Rauhallista koti- iltaa ilahdutti ystäväni juuri täysi-ikäistynyt tytär poikaystävänsä kanssa. Tämän keski-ikä-kakkuloissaan kipuilevan vanhapiikatädin sydän heitti pari kärrynpyörää ja vähän silmäkulmakin kostui, kun tyttö sanoi että ”varaäidille” piti poikaystävä käydä näyttämässä vaikk oli lauantai. Ei musta kenenkään varaäidiksi olis koskaan ollut, mutta jossain vaiheessa olin tarpeeksi tuttu kaikenmoisten murkkukohtausten todistajaksi ja jossain vaiheessa tarpeeksi pelottava, jotta nelivuotias söi kiltisti lautasensa tyhjäksi…
Sunnuntain messumatkan varrella poikettiin Tammer-Tukussa tekemässä pikkuhankintoja puotiin. Porukka autossa sen kun lisääntyi – meitä oli jatkossa viisi päätä matkalla messuille. Hankintoihin kuului mm. kolme styrox-päätä… Messukeskuksen aulassa Puffalan houkutukset puffauttivat messubudjettini pakkaselle:
Pikkuneiti ja Maailmanmatkaaja yhdessä Hallattaren ja Nuoren Isännän kanssa maistelivat Turkinpippuria. Ei kait porukkaa noin vain voinut erottaa vaikka en kyllä kaikkia ollut etukäteen tilannut…
Jälkiruuaksi porukalle tarjotaan vielä Salmiakkikermatoffeeta:
Ja olihan muuta sakkia puodissa jo ennestäänkin:
Näistä kaikista riittää muillekin. Paitsi et yks Hallatar on mun ikioma enkä siitä luovu edes isoista lahjuksista. Ullassa on kolme Lotta Palosen juuri tälle langalle sunnittelemaa mallia.
Tuhlattuani kaikki rahani etukäteen oli hyvä kierrellä messuhalleja kun ei tarvinnut miettiä mitä ostaisi…
Kotona ollaan. Yksin. Blogikissa on edelleen kehittämässä isä-poika-suhdettaan toisaalla ja pikkuisen on ikävä. Onneksi sain messuilla yllätyspaketin ystävä-kolleegalta:
KIITOS! Koska Tassukissa ei ole muistuttamassa kissamaisista tavoistaan niin minä voin nyt tutustua Simonin kissaan ihan rauhassa. Tämän lisäksi unikaveriksi otan yhden vyyhdin Puffalankaa. Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!