Kukkuu!

Muistan jostain lukeneeni, et pitää uskaltaa jättää jotain taakse, jotta voi saada tilalle jotain uutta. Nyt taitaa olla uuden aika. Pelottaa ja jänskättää. Opinko?

Murhaviikonlopun kässyt

Kaks pyhää peräsin = kaks vapaapäivää peräsin. Normisti oltais tietty lähdetty möksälle mut tänä vuonna mökkikausi on sattuneist syist pikkasen aikaisin loppu. Siispä vietettiin piiitkä viikonloppu Karvislandiassa. Vapaapäivinä vois vaikka kattoa telkkua ja neuloa, mut jos on vapaata ni telkust ei tul mittää. Neuloo Mopsien kanssa ratkaisi ongelman ja lainasi meille ensimmäisen tuotantojakson Midsomerin Murhia. Kerrankin joku sarja, joka kelpaa meille molemmille!



Perjantaina  katsottiin heti kaksi jaksoa. Niiden aikana viimeistelin teeteen taigasta pipon ja kaulurin:



Ohjetta ei ol vaan vetäisin pipon suoraan hatusta. Resori kasin pyöröillä ja myssyosa kympillä. Luulen, että tuota mallineuletta kutsutaan tunturineuleeksi… Myssyyn menekki 67g.



Kauluria tein 15mm puikoilla. Minähän tunnetusti inhoan paksuja puikkoja ja paksua lankaa, mutta taiga on inhokeista ihan mukiinmenevä. Voiko joku inhota 20,5 mikronin hienoa merinoa? Menekki kauluriin piposta jääneet jämät ja lisäksi kaksi vyyhtiä. Lopuksi silmukoin päät yhteen. Menekki 218g.



Tassusta ei saatu kunnon kuvia koko viikonloppuna. Jostain syystä se mökötti mulle ainakin vuorokauden! Karvisen kanssa se oli ihan normaali, mut minä olin sille pelkkää ilmaa… Jossain vaiheessa huomasin sen olevan vähän leppymässä. Se katseli kiukkuisen näköisenä mut silti vähän sen oloisena,  et voisi olla sovinnon aika… Syntyihän se sopu ja jo lauantai-iltana sain jo ihan vähän suopeaa kehräystä osakseni.



Lauantaina oli ihan kiva keli. Ei satanut – aurinkokin näyttäytyi ainakin melkein. Päivän projektina oli siirtää vene lopulliseen talvehtimispaikkaansa ja… Karvislandian asuinkerroksen joulusiivous! Siis taisi olla toissavuoden joulusiivous… Karvisparka tuntui projektistani kovin ahdistuneelta, mutta en ollut huomaavinani.  Illansuussa käytiin vieä Turussa hautuumaalla sytyttämässä kynttilöitä. Takaisin tullessa Karvinen lämmitti saunan.



Ette usko miten hyvältä tuntui puusaunan löylyt kun kolme viikkoa on käynyt suihkussa vain osittain kun aina oli joku paikka mitä ei saanut kastaa! Ensimmäisen löylykauhallisen jälkeen en voinut pidätellä onnenkyyneleitä… Sinä iltana ei katsottu murhia, mutta neuloin valmiiksi yhden jutun:



Uskokaa tai älkää, mut täs on pipo ja lapaset. Pipo on se onneton, josta loppui lanka sillä välin kun olin vankina tyksissä. Lapaset on…lapaset. Olin kuvitellut näiden ohjeen olevan viime viikon Kotilieden kässänumerossa mut ei. Koko kuvan julkaisen sit joskus kun nää tulee oikeasti julki.



Speksit kuitenkin tässä: Puikot pipossa nro 3 ja 4,5, lanka teetee primavera, menekki 106g, lapasissa puikot 3 ja 4,5 mm sukkikset ja menekki 67g. Setin ohjeen ja mallineuleet kuvauksia varten teki Ida-Maria jo viime kesänä.



Ja kun kert Halloweenia vietettiin niin sainpa viimein puikoille ja valmiiksikin yhden monta viikkoa kässäpussissa eestaas kulkeneen langan:



Ja taas kerran valmis huivi osoitti, että ihan turhaan olen tämän puikoille ottamista lykännyt! Lanka on suloisen pehmeää Katian Brooklyniä, menekki 1 vyyhti. Puikot muistaakseni nro 4. Neulomistapa vähän samanlainen, kuin röyhelöissä. Neulomisvideon voit katsoa klikkaamalla TÄTÄ linkkiä.





Sunnuntaina olikin sit jo autohommien vuoro. Pikkuinen Corollani sai imuroinnin ja pesun ja illalla taas katsottiin murhia. Olipa turnauskestävyys vähän koetuksella,. Ohutta ihanaa lankaa olisi ollut jäljellä, mutta kolmatta jaksoa ei millään jaksanut. Siispä jätettiin yksi murha suosiolla maanantai-iltaan.



Rentouttavan pitkän viikonlopun jälkeen oli taas kiva päästä maanantaina töihin. Corolla kyllä oli vähän toista mieltä, eikä olis millään halunnut lähteä käyntiin.



Sarjamme ”Romanntiset lahjat” saa uuden jatko-osan: Mietittyään päänsä puhki koko päivän sopivaa kahdeksanvuotis-seukkaamislahjaa  Karvis oli tullut siihen tulokseen, että paras lahja mulle olis uus akku Corollaan,,,

Halloveenihuivi

Huhuu! Mun kaupassa kummittelee. Joku on tilannut meille hurjaa hirviölankaa. Niin kauheeta et se sopii hyvin esiteltäväksi halloveenilankana!



Adriafilin Dakota on hassua nauhaa, johon on pienin välein ommeltu hapsuja. 50g:n vyyhdissä on 45 metriä. Merkillistä kyllä - tässä langassa on melkein puolet ihan aitoa villaa... Adriafil nimittää tätä turkislangaksi. Mun mielestäni tämän elukan turkki kaipaisi kovasti furminaattoria



Tähän huiviin meni kaksi vyyhtiä eli 100g ja 90 metriä. Kasin puikoilla ainaoikeaa. Valmiina tämä on ollut jo jonkin aikaa...joku ei vaan ole kehdannut sitä näyttää kenellekään.





Ihanat kaksi vapaata on edessä. Yleensä kun mulla on vapaata ja vois vaikka katsoa telkkua ja tikuttaa niin sieltä ei tuu kertakaikkiaan mitään. Neuloo mopsien kanssa lainasi meille eilen viis jaksoa murhia, joista katsottiin jo eilen kaks. Seurauksena parikin(ihan laatulangoista) valmistunutta kässyä, mut niistä myöhemmin lisää!

 

Hyvää Pyhäinpäivää!

Suuri Patalappukilpailu

Paikallinen aviisimme Salon Seudun Sanomat (Klik) on julkistanut Suuren Patalappukilpailun!



Säännöt ovat yksinkertaiset: Suunnittele ja toteuta patalappu.





Kaikki kilpailuun jätetyt patalaput lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen ja parhaat patalaput tekijöineen ja ohjeineen esitellään tiistaina 27.11. ilmestyvässä Salkkarin Joululehdessä. Parhaat palkitaan!



Lisätietoja kilpailusta täältä (Klik).



Nyt on vain mielikuvitus rajana! Kilpailuaikaa on vain 12.11. asti.



P.S. Voit myös palauttaa kilpailupatalappusi ohjeineen ja yhteystietoineen Anjalinille.

Talviaikaan

Majakkarannassa siirryttiin talviaikaan niinkuin kaikkialla muuallakin. Piti ottaa kuva muistoksi kesäajan viimeisestä auringonlaskusta:

Yön pakkasten jälkeen aamuauringon noustessa meri sai syksyn ensimmäisen jääpeitteen:



Rannassa jääruusuja:







Silakkamarkkinoiden päätöspäivän sää oli upea:







Aurakin oli tyyni ja rauhallinen vaikka rannoilla kuhisi:







Onhan meillä täällä Turussakin omat rakkauslukkomme (ei kyl mun ja Karvisen lukkoa). Teatterisillalla:







Markkinoilla nähtiin äiti ja isä. Äidillä oli muuten mun tekemä Norobaskeri päässä eli mun tekemässä päähineessä kehtaa kulkea julkisessa paikassa (Sukka-Marille tiedoksi). Kotimatkalla poikettiinkin heillä Förirannassa kaffella (harmittaa ku en sieltä muistanu rantakuvaa ottaa). Tylsä Karvis ei suostunu mun kanssa Föriajelulle...



Oli lähtiessä luvattu Tassulle ulkoilulenkki joten kotiin tultua pienen lumikuuron väistyttyä lähdettiin heti rantaan ulkoilemaan:















Tassu suhtautuu isoihin haukkuviin koiriin tyyliin EVVK. Kulkee vaan häntä pystyssä ohi kuin ei huomaisikaan. Tällä kertaa ihan pikkuinen koira sai sen hermostumaan ja lenkki jäi lyhyeksi. Ainakin on hyvä tietää et jos Tassu joskus karkaa niin se osaa kotiin. Palattiin nimittäin omalle parvekkeelle sellaista loikkoloikkaa, et ei meinattu perässä pysyä!



Auringon laskettua alkoi nousta sumu:







Talviaika on alkanut!

Remppa kakkonen

Eilisaamuna oli taas aika pakata Onnennallen kässäpussiin pikkuinen kässy. Ihan pikkupikkuoperaatio oli edessä. Eetukäteen oli kahteen otteeseen painotettu, että oli tosi tärkeää, että MINä olen ajoissa. Siispä vein auton kahden tunnin kiekkopaikalle ja olin vartin etuajassa.



Pääsin heti sellinankeaan sairaalahuoneeseen ja mulle tuotiin muodottomat sukat, vihreä paita ja sairaalasandaalit. Sain luvan odotella sellissäni tai odotushuoneessa. Valitsin sellin, koska mullahan oli kässy  ja olinhan ihan kohta menossa. Kolmen vartin kuluttua lanka loppui. Lähdin käytäville haahuilemaan . Jos ne vaiks on unohtaneet mut? Päätä pudisteltiin ja sanottiin et ei vielä ole mun vuoro… ei kyl kerrottu et koska mahdollisesti olis. Vitsinä heitin et saisinko käydä välillä kotona hakemassa lisää lankaa. Reissuun ei menis ku kaksyt minuuttia! En saanu lupaa… Koin olevani vankina!



Siirryin aulaan ja onnekseni (älkää kysykö miks) laukussani oli pallo Subitoa. Puikkoja ei tietenkään mut onhan mulla sormet! Siispä 7 silmukkaa etusormelle ja I-cordina oikeaa kunnes lanka osoitti loppumisen merkkejä…päiden silmukointi yhteen ja tuubi oli vartissa valmis!



Eikä vieläkään tapahtunut mitään…Odottelua…Kysymyksia ilman vastauksia. Alkoi v-käyrä pikkuisen nousta…kello läheni puoltapäivää. Kahvihammasta kolotti ankarasti. Nälkäkin oli ja kohjuja pakotti. Vartin yli kakstoista puhelin soi ja äiti soitti et miten on menny… Siinä vaiheessa kaikki langanloppumiskahvihammaskolotusturhautumani pääsivät irti ja karjuin puhelimeen (niin että varmasti koko kerroksen kaikki hoitajat ja potilaat kuulivat) et TÄÄL EI S…NA TAPAHDU YHTIKÄÖS MITÄÄN! KU KÄSKETTIIN OLLA AJOISSA NI MÄ OLEN NY OLLU KAKS JA PUOL TUNTIA AJOISSA! JA MULT ON LANKA LOPPU! JA PARKKISAKOT TULOSSA! SAANKS MÄ KARATA TÄÄLT???



Äiti kielsi karkaamisen, koska siitäkin olis tullu sakot… No kolmen tunnin odottelun ja tosi epäasiallisen murkkumaisen kiukuttelun (en sentään saanut itkupotkuraivaria mut lähellä oli) jälkeen viimein lääkäri tuli katsomaan ja jo puolen tunnin kuluttua siitä meikäläinen oli leikkauspöydällä…



Kohjuleikkauksen jälkeen pikku poskipatin poisto tuntui etukäteen ihan kakkupalalta. Mut johtuiko mielentilasta vai mistä mut toimenpide tuntui niin kamalalta et kyyneleet vaan valui silmistä ja mä luulin et se vartin toimenpide kesti ikuisuuden.  Loppuihan se viimein ja pääsin takaisin osastolle, selliin vaihtamaan vaatteeni ja sain kupillisen kahvia. Hoitsut kotiuttivat tämän hankalan murkkuikäisen ilman suurempia pulinoita. Halusivat musta eroon varmaan yhtä paljon ku mä niistä.



Juoksujalkaa autolle (jota hain ensin väärän kadun varrelta). Tuulilasissa EI ollu sakkolappua! Sit soitto äidille, joka oli juuri silakkamarkkinoilla. Tehtiin treffit markkinoille ja syötiin puoliksi kalaherkkulautanen. Kyl äiti tietää… ”hyvä ruoka –parempi mieli” toimii minuun aina! Sapuskan jälkeen huomasin et aurinkokin paistoi Aurajoen rannoille.



Heitin äidin kotiin ja kävin samalla moikkaamassa isää, joka on myös toipilas ja selviytynyt sairaalasta kotiin ilman mun kyytiäni. Kotiin tullessa purin viimeiset kiukunrippeet imuroimalla ja leipomalla sämpylöitä. Yritin myös saada Tassun esittelemään päivän tuotostani. Jostain syystä Tassu ei tykänny tuubista…





Nyt on tää akka remontoitu toistaiseksi. Toivottavasti.



Mulla ei olis eilen ollut mitään hätää jos mukana olis ollu kolmosen puikot ja yks kerä Daphne Lacea, jossa on 50g ja 400m. Nyt tää on jo puikoilla…





Tarinan opetus: Jos ikinä milloinkaan lähdet jonnekin, jossa on pienikin mahdollisuus joutua odottelemaan niin ota mukaan vähintään  400 metriä lankaa, ohje ja sopivat puikot! Neulojan odotusaika ei koskaan ole liian pitkä!



Jälkivuodatus:



Eilisestä huolimatta on pakko antaa täydet pisteet Turun kunnalliselle terveydenhuollolle!

Nää kohju/poski/ym episodit alkoi heinäkuun alussa ja kaikki on tänän mennessä hoitunut niin hienosti että olen ihmetellyt miks julkisia aina moititaan. Olen päässyt lääkärille, hoitajille ja tutkimuksiin pikavauhtia ja aina omiin aikatauluihini sopivasti. Toiveet on otettu huomioon ja hyvää huolta on pidetty. Vieläpä ens viikon tikinpoistoaika saatiin järjestettyä niin et ehdin kymmeneks töihin vaikka yleensä aamukahdeksalta ei tiukkejä teekoossa poistella...



Eilinen kiukku johtui varmasti siitä, et olen tottunut liian hyvään.



Ja siit et mä tein amatöörimäisen mokan  - mul ei ollu tarpeeks lankaa mukana!

 

Hoitosukkia

Viikko sitte tähän aikaan jänskätti aika tavalla. Hermostukissani kuurasin jääkaappia… Ennen nukkumaanmenoa loin sentäs sukkasilmukat. Kutimuksen pakkasin kässäpussiin ja kiinnitin pussukkaan myös ystävältäni Piikulta http://piiku.blogspot.fi/i pari päivää aikaisemmin saamani onnennallen:



Aamusella Karvis sit kuskas mut kässäpusseineni kohjuleikkaukseen Raisioon… Kaikki selväjärkiset odotushetkeni tikuttelin sukkaa. En sentäs leikkauksen aikana. Silloin palelin ja naureskelin sitä, että lääkäri koukutteli kohjujani VIRKKUUKOUKULLA Kaikki sujui hienosti ja jo iltapäivällä pääsin kotiin.



Leikattua kinttua piti pitää kohollaan. Tassulle monta vuotta sitten Ikeasta hankittu (käyttämätön) kissanpeti oli just sopivan korkea soffalla makaavalle toipilaalle. Vaan yhtäkkiä peti alkoi kiinnostaa myös alkuperäistä omistajaa:



Siitä lähtien meikä toipui soffalla kinttu tyynypinon päällä ja Tassu makoili vieressä omalla sängyllään:



Ja sukkaa pukkas…



Torstaina tehtiin pieni kävelylenkki Karvisen kanssa. Karvisen mielestä minä olin paljoin helpompi talutettava kuin Tassu – en edes yrittänyt kiivetä puuhun kertaakaan! Perjantaina lähdettiin sit ulos koko perheen voimin. Yhtäkkiä huomattiin, et Tassun valjaat ei ollu kunnolla kii…katti livahti valjaista rantapuskiin…livahti seuraavaan puskkaan…kiipes puuhun ja livahti taas seuraavaan puskaan. Me onnettomat yritettiin saartaa kattia niin, ettei se menis tielle päin. Itku kurkussa mielessä pyöri auton alle jäänyt Sissi-kissani… Tassun mielestä häppeninki oli selvastikin hauska pilloleikki ja kyllästyttyään se antoi ihan suosiolla ottaa itsensä kiinni… Myöhemmin kävi ilmi et valjaiden muoviklipsi oli rikki ja siks se aukes… Huh. Joka tapauksessa huomasin et kotiin tullessa kinttu ei ollut kipeä ollenkaan. Liikunta siis auttaa paranemisessa! Mut korvienväliä pitää hoitaa kutomalla sukkia:



Olen joskus luvannut pitää veljeni bambusukissa. Lupaus on viime vuosina vähän lipsunut, mutta tämän vuoden synttärilahjasukat valmistuivat kohjujen ja Tassun ansiosta ihan oikeana päivänä eli perjantaina. Velipoika ei vielä ole sukkiaan saanut, mutta täällä voin näyttää kuvan, koska olen satavarma ettei se käy täällä lukemassa. Siis puikot 2,5mm Knit Pro Symphonie Wood 15 cm sukkiksilla, Hjertegarnin Bamboo Strompegarnista, koko 41-42 menekki 78g. Onnea Makke! Nää sukat oli oikeastaan mun ”korvienvälihoitosukat”.



Neljä päivää makoilin kotosalla ihan prinsessana. Mua passattiin ja sain vaan olla ja toipua. Äiti ja isä kävivät torstaina katsomassa toipilasta.  Ja Tassu sai tietenkin tuliasia myös:



Ahventa. Kädestä syötettynä… Sunnuntaina sama uusintana. Ei taas ihan tavallinen possunsuikku maistu moisen hemmottelun jälkeen. Äiti on varmaan ajatustenlukija – minäkin sain salaa toivomani tuliaiset, jotka lauantaina jo istutin:



Karvis käytti viimeiset kesälomapäivänsä hoitajana. Kuskas sairaalaan, haki pois, teki ruokaa, passasi kaikin tavoin monta päivää! Kotiin tullessa sain pasta bolognesea, perjantaina pyttistä, jota riitti myös äidille ja isälle, lauantaiaamuna sain apua sairaalasukan riisumiseen, laastarien repimiseen ja uuden sukan pukemiseen (ja päälle tilkan konjakkia kun alkoi heikottaa). Olen maannut soffalla ja huudellut tuomaan milloin kännykkää, milloin kaukosäädintä ja milloin mitäkin. Välillä musta kyllä tuntui et Karvis hoiteli mun puolesta myös nukkumisen! Miten ihmeessä joku voi nukahtaa aina heti kun laittaa pään tyynyyn???

 

Siispä hyvästä hoidosta kiitokseksi Karvinen sai toivomansa paksut villasukat koti/saapaskäyttöön:



Lanka Viking Ville, Puikot 3,5mm (3 bambua ja 2 metallista) menekki n, 130g. Näin paksusta langasta sukat syntyy mahdottoman nopeasti. Taisi taas tulla vähän liian isot kun en tajunnut aloittaa kavennuksia ajoissa…



Sunnuntaina alkoi jo kotoilu ja makoilu vähän kyllästyttää. Mitään suursiivousta ei vielä jaksanut aloittaa, mutta sohvalla maaten aika ei kulunut vaikka lankaa oli jäljellä yllin kyllin. Monen vuoden jälkeen leivoin aamiaiseksi sämpylää ja Karvis teki viikon jätteistä munakkaan:



Yhdet ”hoitosukat” on vielä tekemättä. Minun sairastaessani ja maatessani prinsessana kotisoffalla puoti on ollut koko ajan auki ja hyvässä hoidossa! Eipä Sukka-Mari viime perjantaina ihan turhaan veistitelly et puodissa on oikea enkeli! Kiitos Idalle! ”Hoito”sukat tulee myöhässä niin kuin kaikki muukin mun jutut aina…



Pari päivää töissä taas on ollut mukavaa. Tosin iltapäivisin vähän kinttua pakottaa ja pitää tepastaa ympäriinsä hermostuneen oloisena. Liikkuminen auttaa pakotuksiin! Illalla olen sauvakävelylenkin jälkeen maannut kintut pystyssä sohvalla ja nukkunut suurimman osan vapaa-ajastani. Nytkin tässä soffalla kintut tyynyillä ja läppäri sylissä makoilen  ja Tassu kääntää kylkeään tuossa vierellä omassa ”upouudessa” kissanpedissään…