Hoitosukkia

Viikko sitte tähän aikaan jänskätti aika tavalla. Hermostukissani kuurasin jääkaappia… Ennen nukkumaanmenoa loin sentäs sukkasilmukat. Kutimuksen pakkasin kässäpussiin ja kiinnitin pussukkaan myös ystävältäni Piikulta http://piiku.blogspot.fi/i pari päivää aikaisemmin saamani onnennallen:



Aamusella Karvis sit kuskas mut kässäpusseineni kohjuleikkaukseen Raisioon… Kaikki selväjärkiset odotushetkeni tikuttelin sukkaa. En sentäs leikkauksen aikana. Silloin palelin ja naureskelin sitä, että lääkäri koukutteli kohjujani VIRKKUUKOUKULLA Kaikki sujui hienosti ja jo iltapäivällä pääsin kotiin.



Leikattua kinttua piti pitää kohollaan. Tassulle monta vuotta sitten Ikeasta hankittu (käyttämätön) kissanpeti oli just sopivan korkea soffalla makaavalle toipilaalle. Vaan yhtäkkiä peti alkoi kiinnostaa myös alkuperäistä omistajaa:



Siitä lähtien meikä toipui soffalla kinttu tyynypinon päällä ja Tassu makoili vieressä omalla sängyllään:



Ja sukkaa pukkas…



Torstaina tehtiin pieni kävelylenkki Karvisen kanssa. Karvisen mielestä minä olin paljoin helpompi talutettava kuin Tassu – en edes yrittänyt kiivetä puuhun kertaakaan! Perjantaina lähdettiin sit ulos koko perheen voimin. Yhtäkkiä huomattiin, et Tassun valjaat ei ollu kunnolla kii…katti livahti valjaista rantapuskiin…livahti seuraavaan puskkaan…kiipes puuhun ja livahti taas seuraavaan puskaan. Me onnettomat yritettiin saartaa kattia niin, ettei se menis tielle päin. Itku kurkussa mielessä pyöri auton alle jäänyt Sissi-kissani… Tassun mielestä häppeninki oli selvastikin hauska pilloleikki ja kyllästyttyään se antoi ihan suosiolla ottaa itsensä kiinni… Myöhemmin kävi ilmi et valjaiden muoviklipsi oli rikki ja siks se aukes… Huh. Joka tapauksessa huomasin et kotiin tullessa kinttu ei ollut kipeä ollenkaan. Liikunta siis auttaa paranemisessa! Mut korvienväliä pitää hoitaa kutomalla sukkia:



Olen joskus luvannut pitää veljeni bambusukissa. Lupaus on viime vuosina vähän lipsunut, mutta tämän vuoden synttärilahjasukat valmistuivat kohjujen ja Tassun ansiosta ihan oikeana päivänä eli perjantaina. Velipoika ei vielä ole sukkiaan saanut, mutta täällä voin näyttää kuvan, koska olen satavarma ettei se käy täällä lukemassa. Siis puikot 2,5mm Knit Pro Symphonie Wood 15 cm sukkiksilla, Hjertegarnin Bamboo Strompegarnista, koko 41-42 menekki 78g. Onnea Makke! Nää sukat oli oikeastaan mun ”korvienvälihoitosukat”.



Neljä päivää makoilin kotosalla ihan prinsessana. Mua passattiin ja sain vaan olla ja toipua. Äiti ja isä kävivät torstaina katsomassa toipilasta.  Ja Tassu sai tietenkin tuliasia myös:



Ahventa. Kädestä syötettynä… Sunnuntaina sama uusintana. Ei taas ihan tavallinen possunsuikku maistu moisen hemmottelun jälkeen. Äiti on varmaan ajatustenlukija – minäkin sain salaa toivomani tuliaiset, jotka lauantaina jo istutin:



Karvis käytti viimeiset kesälomapäivänsä hoitajana. Kuskas sairaalaan, haki pois, teki ruokaa, passasi kaikin tavoin monta päivää! Kotiin tullessa sain pasta bolognesea, perjantaina pyttistä, jota riitti myös äidille ja isälle, lauantaiaamuna sain apua sairaalasukan riisumiseen, laastarien repimiseen ja uuden sukan pukemiseen (ja päälle tilkan konjakkia kun alkoi heikottaa). Olen maannut soffalla ja huudellut tuomaan milloin kännykkää, milloin kaukosäädintä ja milloin mitäkin. Välillä musta kyllä tuntui et Karvis hoiteli mun puolesta myös nukkumisen! Miten ihmeessä joku voi nukahtaa aina heti kun laittaa pään tyynyyn???

 

Siispä hyvästä hoidosta kiitokseksi Karvinen sai toivomansa paksut villasukat koti/saapaskäyttöön:



Lanka Viking Ville, Puikot 3,5mm (3 bambua ja 2 metallista) menekki n, 130g. Näin paksusta langasta sukat syntyy mahdottoman nopeasti. Taisi taas tulla vähän liian isot kun en tajunnut aloittaa kavennuksia ajoissa…



Sunnuntaina alkoi jo kotoilu ja makoilu vähän kyllästyttää. Mitään suursiivousta ei vielä jaksanut aloittaa, mutta sohvalla maaten aika ei kulunut vaikka lankaa oli jäljellä yllin kyllin. Monen vuoden jälkeen leivoin aamiaiseksi sämpylää ja Karvis teki viikon jätteistä munakkaan:



Yhdet ”hoitosukat” on vielä tekemättä. Minun sairastaessani ja maatessani prinsessana kotisoffalla puoti on ollut koko ajan auki ja hyvässä hoidossa! Eipä Sukka-Mari viime perjantaina ihan turhaan veistitelly et puodissa on oikea enkeli! Kiitos Idalle! ”Hoito”sukat tulee myöhässä niin kuin kaikki muukin mun jutut aina…



Pari päivää töissä taas on ollut mukavaa. Tosin iltapäivisin vähän kinttua pakottaa ja pitää tepastaa ympäriinsä hermostuneen oloisena. Liikkuminen auttaa pakotuksiin! Illalla olen sauvakävelylenkin jälkeen maannut kintut pystyssä sohvalla ja nukkunut suurimman osan vapaa-ajastani. Nytkin tässä soffalla kintut tyynyillä ja läppäri sylissä makoilen  ja Tassu kääntää kylkeään tuossa vierellä omassa ”upouudessa” kissanpedissään…