Mökkikausi 2012 päättyi viime viikonloppuna. Haikeus mielessä niin kuin aina. Kaikki ajatukset alkaa sanoilla ”Viimeistä kertaa tänä vuonna…”
Viimeistä kertaa tänä vuonna menin sienimetsään. Suurin toivein lähdin, mutta saalis oli niin surkea, etten edes kuvaa viitsinyt ottaa. Yks kantsu ja muutama litra suppiksia.
Viimeistä kertaa tänä vuonna laskettiin verkko veteen. Suurin toivein tietenkin. Vasta rantaan tullessa huomasin kamalan mokan: Äidin tekemän eriparikalastussukat oli unohtuneet pukea päälle. Korvasin unohduksen menemällä laiturille heiluttelemaan sukkia verkon suuntaan. Parempi myöhään – jos ne kalat vaiks huomais!
Laskettiin verkko turvallisuussyistä kuvan veneellä – Hannumyrskyn runtelema kalavene vuotaa edelleen kuin seula. Sunnuntaina vanha kalapaatti nostettiin ja löydettiin taas uusi murtuma. Se paikattiin susumaiseen tyyliin ilmastointiteipillä ensi kautta varten.
Viimeistä kertaa tänä vuonna uitiin ja käytiin maailman parhaassa saunassa. Saunan jälkeen oli jo pimeää ja kävin sanomassa näkemiin Tassun edeltäjälle Sissille. Sytytin pari kynttilää muistellen samalla muitakin sateenkaarisillalle muuttaneita eläinystäviäni kuten Rontti- ja Juice-kissoja sekä Elma- ja Lyyti-koiria. Saariston tapaan kynttilöissä oli merimerkkien värit:
Viimeistä kertaa tänä vuonna sytytettiin tuli takkaan ja paistettiin iltapalaksi makkarat:
Ja ensimmäistä kertaa tänä vuonna sain istuskella neuloen takkatulen valossa lepakkotuolissa, jossa on ihka uusi päällinen! Huomatkaa muuten parin vuoden takaiset Yyteeneuvottelusukkani, jotka laitan jalkaan aina mökkisaunan jälkeen…
Yötaivas oli tähtikirkas ja enteili kylmää. Aamulla ilman lämpötila oli melkein nollassa ja lämmin merivesi ”höyrysi”. Verkonnoston aikana sankka sumu nousi hetkessä ja peitti näkyvyyden vastarannalle. Tunnelma oli aavemainen.
Verkossa oli kaksi pikkiriikkistä ja kaksi komeaa ahventa. Ne säästettiin Tassulle kotiinpaluun lohdukkeeksi. Saaressa se ei niitä tarvinnut, koska se pyydysteli itse vuoden viimeiset myyrät. Ainakin kolme komeaa myyrää oli saaliina!
Ilma selkeni ja aurinkokin näyttäytyi. Lähdön tunnelmissa pakkailtiin ja vielä lähtiessä tyhjennettiin vesipata ja -tynnyrit sekä harjattiin katolta neulaset.
Aurinkoinen sielunmaisema jätettiin taakse ja palattiin kaupunkiin kiukkuisesti karjuva katti kopassaan.
Vaan eipä se kotiinpaluu Tassua harmittanut ollenkaan!
Mammutin lähettämä joululahjakala sai hellyyttä yllin kyllin heti kun kopasta päästettiin! Kalaa nuoltiin, sitä halattiin ja siihen hierottiin poskea ja toistakin. Meillä joillakin on lohtulankaa mut Tassulla on lohtukala.
Periteiseen tapaan Tassu punnitaan aina kesäkauden päätteeksi. Ensin syötettiin sille ahvenfilettä niin paljon kun se jaksoi syödä ja sen jälkeen otettiin esiin kalavaaka ja Fifin äidin Ranskasta tuoma vastustamaton torikassi. Tassua ei tarvinnut houkutella sisään…
Kaikkille Tassufaneille tiedoksi (ja itselle muistiksi) Tassun paino oli 7140g. Nyt voi Karvinenkin ylpeänä kertoa et Tassu painaa YLI seitsemän kiloa.
Punnituksen jälkeen massu täynnä ahventa oli aika ottaa kotiinpaluu levon kannalta:
Ei se auringonlasku täällä kotirannassakaan hassumalta näyttänyt:
P.S. Kun tätä kesää mainitaan kaikkien aikojen sadekesäksi, niin kerrottakoon et 16.5.-14.10. saares satoi tasan 400 mm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!